Joulukuu

Hei vaan pitkästä aikaa! En ole ihan hetkeen kirjoitellut Suuntana omavaraisuus sarjaan mitään. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman meidän kuulumisista ja suunnitelmista. Ihan ensin mainittakoon, että blogin nimi oli ennen Korpikuusen tila ja nykyään ollaan siis Pieni kotitarvetila. Syy nimen muutokseen liittyy vahvasti tulevaan. Olemme nimittäin päättäneet alkaa rakentamaan tulevaisuutta omistamalleni pienelle metsäpläntille. Jonkin aikaa sitten kirjoitin blogiin vähän tulevaisuuden suunnitelmista ja syistä. Tulevaisuudesta ajattelin kertoa nytkin.

Mutta käsitellään ensin nopeasti yhteinen aihe, eli joulu omavaraisesta näkökulmasta katsoen. Valitettavasti en oikein tähän aiheeseen osaa kunnolla uppoutua, sillä joulu on meillä enemmänkin työntäyteistä aikaa kotileipomon saralla. Tai oikeastaan ennen joulua tehdään ja sitten itse joulu käytetään palautumiseen. Eikä siinä oikein kunnon tunnelmaa löydä kun on ihan väsynyt. Älä kuitenkaan käsitä väärin, olen enemmän kuin kiitollinen, että saan tehdä leipää muiden joulupöytiin näin suurissa määrin! Raskasta se kuitenkin on.

Lahjoja teen itse parhaani mukaan. Ompelemalla lähinnä nykyään. Ennen tein myös leipomalla lähipiiriin jotain, mutta nyt kotileipomon myötä ei ole puhti enää siihen riittänyt.

Joulupöytä meillä nirsoilla ihmisillä ei ole kovin ylitse pursuava. Kinkun lisäksi pöydässä on lähinnä kermaperunat oman maan parhaimmista jauhoisista perunoista, eli lajikkeesta 'Red Emmalie'. Ai että! Piparit ja tortut tietysti myös ja itse tehdyillä taikinoilla. Torttuihin itse tehtyä hilloa, mutta muuten ei hirveän omavaraista ole meidän joulupöydässä. Perunat ja hillo, toki kai omavaraisuuteen voi laskea myös tekemisen. No kai sitä nyt vielä porkkanaraastetta on pöydässä oman maan porkkanoista. Mutta mitään sen ihmeellisempää ei meillä jouluna ole. Ja se sopii hyvin meille.

Ja sitten tulevaisuuden haaveisiin. Sillä sitä ne kaikki vielä ovat. Mutta toivottavasti päästään heti keväällä niitä toteuttamaan.

Olemme siis aikeissa rakentaa metsän keskelle pienen omavaraistilan muutamien vuosien kuluessa. Hitaasti ja pienellä budjetilla. Haaveena off-grid, mutta jääköön se nähtäväksi. Kaikki rakennukset on piirretty ruutupaperille odottelemaan oikeaa ajankohtaa. Ja niiden hetki ei ole vielä ihan hetkeen. Piirustukset hankitaan vasta juuri ennen rakennusluvan hakemista, että saadaan vielä tehdä suunnitelmiin muutoksia. Ja niitä onkin paranneltu tässä muutaman kuukauden aikana ihan reilusti. Tykkään suunnittelusta ja nyt onkin saanut pyöritellä paljon kaikenlaista mielessä. Ja eiköhän tässä muutaman vuoden suunnittelu aikana keksi vielä paljonkin lisää muutoksia. Päätösten teko on kuitenkin melko vaikeaa minulle, niin tämmöinen pitkä harkinta aika sopii hyvin. Mutta on se vaikeaa odotella, että pääsee unelmiaan toteuttamaan.

Paprikat pakastimeen

Keväällä aloitamme kuitenkin siitä "kiireellisimmästä", eli hedelmätarhasta. Siihen onkin jo jokunen puu ostettu. Oli liian hyvä alennus jättää käyttämättä, vaikka lopulliselle paikalle niitä ei vielä tänä vuonna saanutkaan. Ehkä kuitenkin vähän väärin puhua hedelmätarhasta, kun koko kasvimaa tulee saman aidan sisään. Ja aitaa varten riistaverkko ostettiin myös alennuksesta. Sen pystyttämistä en tosin odottele kyllä yhtään! Tulee olemaan varsin pitkäveteistä pystyttää kymmeniä tolppia, mutta sen verran on alueella elämää, että ilman verkkoa ei tule kyllä yhtään mitään. Mutta ehkä siitäkin selvitään. Ja ei sitä sentään ole ihan kokonaan pakko ensi vuonna tehdä, vaikka kivahan se olisi. Aidan lisäksi pitäisi nakutella isomman puoleinen puutarhavarasto. Alkuun sitä käytettäisiin tukikohtana ja miksei jopa yöpymiseen. Talven aikana pitäisikin rakentaa ulkohuussi, että olisi hieman helpompi sitten keväällä olla pidemmän aikaa paikanpäällä.

Hedelmätarhan lajikkeet on myös jo valittu. Osa valikoitui jo ihan sen perusteella, mitä lajikkeita oli tarjouksessa. Loput on vuosia kestäneen selvistyön tuloksia. Ja aika monta samaa tulee olemaan mitä nykyiselläkin paikalla. Yksi päärynä 'Lada' ja omenoista 'Turso', 'Railamo', 'Viirukaskaneli', 'Uslada', 'Bolotovskoje', 'Syysjuovikas', 'Astrakaani Iso Kuulas', 'Lantun talvi', 'Särsö' ja 'Samo' on jo ostettu. Näiden lisäksi pitäisi vielä omenoista ostaa 'Heta', 'Anisovka', 'Tellisaare', 'Punahilkka', 'Sandra', 'Norland', 'Silva', 'Suislepp', sekä päärynöistä 'Stolishnaja' ja todennäköisesti toinen 'Lada'. On niin hyväksi havaittu päärynälajike, että kannattaneeko tuota enää uudelleen pettyä muiden lajikkeiden kanssa. Ei meinaan ainakaan 'Siska' ja 'Suvenirs' pääse maun kanssa jatkoon uuteen paikkaan. Ei sillä, että 'Siska' pahemmin syöntiin asti edes pääsisi, kun halkeaa ennen kypsymistä ja pilaantuu.

Omenoista on valittu paljon etenkin mehuksi sopivia lajikkeita. Onhan siellä toki monta erinomaista tuoreena syöntiin valittua lajikettakin. Kuten 'Heta' ja 'Suislepp'. Niistä on vaikea pistää paremmaksi, on sen verran herkullisia tapauksia! Toki varsinkin jälkimmäisestä löytyy sen verran happoa, ettei se ole ihan koko perheen suosikki suoraan syöntiin. 'Pirja' on myös yksi herkku, mutta sen ominaisuudet ei oikein sovi muuta kuin tuoreena syöntiin, niin se on jätetty pois listalta. Sitä kun ei makeaa ja jauhoista omenaa jaksa ihan mahdottomasti napostella. Toki sen voisi hyvin sitten varttaa johonkin toiseen lajikkeeseen. Tulisi varmaan aika sopiva määrä syöntiin sillä tavalla.

En pitkästytä sen enempää hedelmäpuista jaarittelemalla. Onhan nyt kuitenkin joulu! Mutta eihän se suunnittelu ja unelmointi vuodenaikaa katso..

Käy lukaisemassa myös muiden bloggareiden tekstit, josko sieltä löytyisi hieman paremmin sitä ihanaa jouluista tunnelmaa!

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Hunajamarjoista mehua ja mäskistä hilloa

Omenamurumuffinssit

 

Omenamurumuffinssit

Omenatäyte

5 dl omenakuutioita (n. 5 pientä omenaa)
1 dl fariinisokeria

2 tl vaniljasokeria

nokare voita

Taikina

150 g voita

1 dl sokeria

½ dl fariinisokeria

2 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

1 rkl vaniljasokeria

1 ½ dl maitoa tai kermaa

Muruseos

40 g voita

1 dl kaurahiutaleita

½ dl vehnäjauhoja

½ dl sokeria

Aloita valmistamalla omenatäyte. Laita täytteen aineet kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes sokerista tulee hieman siirappimaista ja omenat ovat pehmenneet. Anna hetki jäähtyä ja tee taikina.

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan maidon tai kerman kanssa. Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa. Jaa taikina 12 muffinssi vuokaan, mikäli käytät muffinssipeltiä. Ilman kannattaa jakaa useampaan vuokaan. Painele taikina vuokien reunoille jättäen pienen kuopan keskelle.

Valmista seuraavaksi muruseos. Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, vehnäjauho ja sokeri. Lisää kylmä voi ja nypi murumaiseksi seokseksi.

Jaa omenatäyte muffinssien päälle. Jaa muruseos omenatäytteen päälle ja painele sitä hieman kiinni muffinsseihin. Paista 175 asteessa keskitasolla noin 35min. Kokeile tikulla kypsyyttä, jos taikinaa ei tartu tikkuun, on muffinssit valmiita.

Nutella keksit

Nutella keksit

120 g voita

150 g fariinisokeria

100 g sokeria

2 kananmunaa

2 rkl + 2 rkl Nutellaa tai haluamaasi suklaa/pähkinälevitettä

5 1/3 dl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 rkl vaniljasokeria

½ tl suolaa

200 g tummaa suklaata rouheena

Sekoita jauhot, sooda ja suola. Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa hyvin. Lisää 4 rkl Nutellaa taikinan joukkoon ja vatkaa nopeasti sekaisin. Lisää kuivat aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Lisää suklaarouhe ja sekoita. Lisää vielä 4 rkl Nutellaa ja sekoita kevyesti niin, että taikinaan jää raitoja. Muotoile palloiksi tai ota keksikauhalla nokareita ja laita pellille jättäen reilusti tilaa leviämiselle. Paista 175°C uunin keskitasolla noin 15 min riippuen uunista ja keksien koosta.

Tulevaisuus

Kevät toi tullessaan muutoksia. Näiden muutosten vuoksi päätettiin tehdä vielä isompia muutoksia. Senpä takia Korpikuusen tila vaihtoi nimensä Pieneksi kotitarvetilaksi. Alamme hyvin hitaaseen tahtiin rakentamaan uutta tilaa toisaalle. Asumme kuitenkin vielä monen monta vuotta nykyisellä paikalla. Tälle vuodelle tavoitteena on "vain" hedelmätarhan pohja ja hyvällä tuurilla myös sen aitaus ja muutama puu. Myös huussi olisi kätevä olla jo mahdollisimman pian. En kuitenkaan enää tässä vaiheessa vuotta odottele liikoja. Tunnin ajomatkakin vähän hidastaa etenemistä.

Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan paikka, jossa mahtuu toteuttamaan kaikki mahdolliset haaveensa. 11,5ha keskellä metsää. Ennen kuin se tulevaisuus koittaa, joudutaan edelleen jatkaa haaveilua, mutta hissukseen saadaan myös niitä alkaa toteuttamaan. Kuten se valtava hedelmätarha, jonka toteutuminen on jo hyvin lähellä. Se valikoituikin ensimmäiseksi projektiksi. Eikä varmaan ole kovin vaikeaa arvata miksi. Monta vuotta joutuu odotella kunnon satoa, vaikka saisi syksyn aikana puut maahan. Sitä pysytään edelleen muiden anteliaisuuden armoilla pitkän aikaa. Ihanan paljon kuitenkin on aina omenoita muilta saanut käydä keräämässä!

Päärynöitä tulee omista puista jo ihan mukavasti. Toki ei joka vuosi, eikä varsinkaan nyt kun yksi puu myrskyssä tänä vuonna katkesi.. Kirsikoita sen sijaan ei tämän enempää edes tarvittaisi, mutta pitää sitä uuteenkin paikkaan pari puuta laittaa. Luumut tuntuvat menevän joka vuosi ötököille ja muutenkin vähän kysymysmerkki tulisiko edes kovin hyvin luumuja hyödynnettyä. Mutta toisaalta tuoreet luumut on kyllä herkullisia. Ei kuitenkaan tarvitse ihan vielä päättää laitetaanko hedelmätarhaan myös luumuja.

Tila tuo tullessaan myös mahdollisuuden niihin kauan haaveiltuihin vuohiin! Kyllähän sinne pari lehmääkin mahtuisi, mutta en tiedä olisiko se kovinkaan järkevää. Aika näyttää.

Polttopuu hommat vielä pahasti kesken..

Tykkään suunnittelusta. Aivot käy välillä ylikierroksilla, kun koittaa kovasti pähkäillä joitakin yksityiskohtia. Aikaahan tässä kuitenkin on lyödä suunnitelmat lukkoon ja eiköhän ihan jokainen nyt suunniteltu asia koe vielä isoja muutoksia. Suunnittelu kun on osa haaveilua, tulee siihenkin välillä uppouduttua ihan kunnolla. Mitäpä se elämä ilman haaveilua olisikaan?

Kaikki on tarkoitus toteuttaa mahdollisimman pienellä budjetilla. Harmillisen vähän kuitenkaan pystytään toteuttamaan halvalla. Joissakin asioissa tullaan varmasti myös valitsemaan se kalliimpi versio. Mutta kun prosessi on pitkä, pystyy hyödyntämään tarjouksia ja haalimaan käytettyä tavaraa ihan eri tavalla. Esimerkiksi ulkorakennuksiin on nyt jo kaikenlaista jemmassa.

Yksi tärkeä asia myös on vielä suunnitteluvaiheessa. Porakaivo ja sen sijoitus. Se tulee olemaan myös yksi isoimmista kulueristä lähivuosina. Haaveissa olisi tehdä tästä paikasta täysin off-grid, mutta tuntuu Suomen oloissa hieman mahdottomalta. Toki alkuun onnistuu helposti, kun ei vielä ole asuintaloa tulossa. Sähkö on niin suuri investointi, että nähtäväksi jää miten siinä onnistutaan. Onhan sitä kaikenlaisia vaihtoehtoja.

Tilan läpi kulkee pieni tie ja kivenheiton päässä kaunis pieni joki. Lähin kauppa reilun 10 kilometrin päässä, eikä naapureita ole näköetäisyydellä. Aika iso muutos nykyiseen. Täälläkin riittää vielä hommia paiskittavaksi. Paljon meinattiin puutarhasta siirtää uuteen paikkaan ja lisätä vanhassa samalla nurmikkoa. Iso nurmikko kun on myyvempi kuin nykyiset näkymät. Erityisesti hunajamarjat meinataan siirtää kaikki, kun niihin on uponnut ihan mukava summa rahaa. Ja pensaat kuitenkin vielä niin pieniä, ettei siirto ole ongelma. Vadelmia ei voi meiltä siirtää mihinkään tautien takia, joten ne pitää uusia ja samaten mansikat. Toki teimme kolme uutta mansikka lavaa tänne vanhaankin, kun täällä kuitenkin vielä tovi ollaan. Tämän vuoden mansikka sato jäi niin pieneksi, ettei mitään saatu säilöön. Ja laatukin oli huono.

Kärsimätön luonteeni ei tahdo jaksaa odotella etenemistä eikä varsinkaan muuttoa uuteen, mutta jotenkin se pitää vaan yrittää kestää! Muutto varsinkaan ei tule tapahtumaan hetkeen ja se jos mikä harmittaa. Tuntuu vähän siltä, että joutuu odottelemaan loppuelämänsä alkua kohtuuttoman kauan. Nykyisen piti olla koko loppuelämän koti, mutta asiat muuttuvat. Toivottavasti tämä seuraava sitten olisi se. Mutta ikinä ei voi olla mistään varma. Muuton suurin syy on se, että halutaan kauas tietyistä asioista, jotka vaikuttavat elämäämme hyvin negatiivisesti. Ja sitä toksisuutta joudutaan vielä tovi kestämään. Mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä. Ja tämä ihan pieni edistyminen lisää sitä tunnetta, että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu. Toki ei tämä elo täälläkään huonoa ole! Täällä sitä on kuitenkin koettu ne kaikkein onnellisimmat hetket elämässä. Ja harmittaahan se jättää kivat naapurit. Sitä on elämänsä aikana ehtinyt nähdä jos jonkinlaisia naapureita ja kyllä täytyy sanoa itseänsä onnekkaaksi, kun vuosikymmenen on saanut näin mukavien ihmisten naapurissa asua.

Nyt jäädään vain odottelemaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Tulevan hedelmätarhan paikka

Tammikuu

Suuntana omavaraisuus TAMMIKUU, omavaraisuus ja suomalainen sitkeys

Niin vain vaihtui vuosi ja suunnataan edelleen omavaraisuutta kohti. #suuntanaomavaraisuus2025 bloggaaja porukan vetäjinä edelleen Tsajutin Satu ja Korkealan Heikki

Viime vuosi antoi paljon, mutta murheitakin oli ihan riittämiin. Tämän vuoden odotukset ovat korkealla ja suunnitelmia riittää. Kasvimaa on kuitenkin vielä ilman suurempaa suunnitelmaa. Valkosipulit lavatarhasta jo löytyykin, mutta muuten vielä kaikki on auki. Sen tiedän, ettei perunaa laiteta perunamaalle kuin korkeintaan ihan vähän ja loput perunat menee lavoihin. Tämä siksi, että päästäisiin edes vähän enemmän eroon sepäntoukista. On ne hieman vähentyneet jo, mutta kyllä on tympeää kun iso osa perunoista on täynnä reikiä! Vielä en ole ihan varma mitä perunamaalle laitetaan, mutta olen pohtinut kurpitsoja, salkopapuja sekä maissia. Ehkä härkäpapuakin.

 

Tomaatteja laitan kasvihuoneeseen todennäköisesti vaan muutamaa eri lajiketta ja ämpäreihin reilusti dwarf lajikkeita. Erityisesti 'Betalux' on tehnyt ihan loistavaa satoa aina! Ja nopeasti. Nykyinen kasvihuone on pieni, eikä parhaalla mahdollisella paikalla. Uutta on suunniteltu ja viime vuonna vihdoin päätettiin lopullinen paikka. Sitten tarvitsisi vielä hankkia materiaalit ja rakentaa. Tavoite olisi ensivuoden viljelyksiin saada valmiiksi, mutta saapa nähdä. Kalvokin on kallista, eikä tässä rahassa kylvetä.

Tammikuu on ajatuksena käyttää ruokakomeron täyttämiseen. Jauhojen tilanne on melko kehnolla mallilla joulun leivän myynnin jäljiltä. Monissa kuivissa aineissakin on vajetta. Näitä on tarkoitus täydentää jokaisella kauppareissulla edes vähän. Pastaa pitäisi tehdä monta purkillista, mutta kaikki tuppaa tulla nopeasti syödyksi. Pakastimet sen sijaan tursuaa kaikesta ja kevääseen mennessä pitäisi saada niihin reilusti tilaa. Toki kevääseen mennessä on ajatuksena myös täydentää pakastimia itse tehdyillä pakaste aterioilla. Niitä olisi sitten tarkoitus hyödyntää kevään kiireissä, mutta monipuolisemmin saisi olla erilaisia ruokia syötäväksi. Pää vain lyö siinä ihan tyhjää mitä kaikkea muuta sinne voisi valmiiksi tehdä. Suurin suosikkini on tähän mennessä ollut burritot. Niihinkin voisi tehdä täytteitä monipuolisemmin.

Kesähuone kaipaisi pikaisesti tyhjennystä, vielä löytyy tuoreita paprikoita ja tomaatteja todella kärsineistä kasveista. Talvettaminen oli tarkoituksena, mutta jälleen kerran ötökät vei voiton. Ei riittänyt energia alkaa taistelemaan ripsiäisiä ja kirvoja vastaan. Aloitetaan siis jo kohtapuoliin uudestaan koko touhu. Paprikoita ja jalapenoja tulee varmaan kylvettyä jo ennen kuun vaihdetta. Chilejä en usko laittavani, mutta ainahan niiden kylvöjen kanssa tulee niitä "vahinkoja"... Jalapenot on kuitenkin nyt se suurin tavoite, sillä kokeilin viime vuonna ensimmäistä kertaa tehdä cowboy candyä ja voi hyvä tavaton kun se siirappinen säilyke oli vaan ihan mahdottoman hyvää! Ei sitä turhaan Amerikassa hehkuteta. Ei ihan pärjää nuo normi säilykkeet sen rinnalla, mutta on niilläkin toki paikkansa!

Vuoden tavoitteet:

Tehdä lisää saippuaa

Monipuolistaa ruoanlaittoa uusilla resepteillä

Karsia turhaa tavaraa

Koteloida jääkaappi

Haudottaa tipuja

Reilu sato jalapenoista

Uusi kasvihuone

Aloittaa rakentamaan uusia tiloja eläimille

Neuloa ainakin neljä villapaitaa

Uima-allas

Pihasaunan viimeistely

Uusi mansikkamaa tai kaksi

Vadelmatarha

Juuston valmistamisen alkeiden opettelu

Korjattavien vaatteiden pinon hävitys

Roskiskatoksen korjaus

Pari metriä lisää aitaa

Lavatarhaan pari uutta lavaa

Uusi puulato ja aiempien viimeistely

Polttopuiden teko

Lista tuntuu loputtomalta ja varmasti iso osa siitä unohtuikin. Listan tarkoitus on oman jaksamisen rajoissa muistuttaa mitä seuraavaksi voisi tehdä. Ei suinkaan saada sitä täysin tehtyä oman jaksamisen kustannuksella. Sitä vartenhan tässä tätä omavaraisuutta tavoitellaan, että saisi elää vähän hitaampaa elämää. Tehdä asioita omaan tahtiin ilman, että oravanpyörä olisi se suurin tahdin määrääjä.

Sitkeys on kuitenkin välillä vähän koetuksella. Väsymys painaa ja terveys reistailee. Miten terveys voikin muuttua niin radikaalisti kun ikää tulee yli 30..

Mutta ettei menisi pelkäksi valitukseksi niin kyllähän se on myönnettävä, että löytyy sitä sisukkuuttakin aina välillä! Ja kyllä se niin vaan on että suurin voima tulee siitä kuuluisasta viime tipasta! Sen varjolla sitä pystyy kyllä ihmeisiin. Ja totta kai myös omien unelmien tavoittelu edistää asiaa. Haaveilu on hyväksi tässäkin asiassa. Myös keskeneräisyyden sieto on eräänlaista sitkeyttä. Ja sitä tarvitaan varsinkin täällä meillä! Välillä sitä miettii varsinkin klapien kanssa pelleillessä, että onko tässäkään mitään järkeä, kun kaiken saa valmiina kaupasta ja lämmönkin sähköstä halutessaan. Ja sitten katsoo kohtuullisen pientä sähkölaskuaan ja tyytyväisenä pistää puita lämmityskattilaan ja takkaan. Toki asiahan voi muuttua vähemmän mukavaksi, kun me puulla lämmittäjät ollaan niin kamalan saastuttavaa sakkia..

Sadonkorjuu tuntuu välillä hieman raskaalta, mutta mikäs sen palkitsevampaa, kuin käydä kellarista hakemassa työn tuloksia keskellä talvea. Sitä aina syksyn kiireisen sadonkorjuun jäljiltä miettii, että mitenhän sitä oikein taas keväällä jaksaisi aloittaa kaiken uudestaan. Ja sitten tauon jälkeen sitä energiaa jostain vain yhtäkkiä tuleekin. Neljä vuoden aikaa tulee kyllä ihan tarpeeseen.

Itseltäni ei tähän kuukauden aiheeseen kovin paljoa juttua löytynyt, ja keskityin lähinnä suunnitelmiin, mutta miten mahtaa olla muiden kirjoitusten laita, käyhän lukaisemassa:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti   -   Sarin puutarhat   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Sininen tupa

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Kardemummaiset marjamuffinssit

Kardemummaiset marjamuffinssit

150 g voita
1 ½ dl sokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria
1 ½ dl maitoa tai kermaa
2-3 dl marjoja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan maidon tai kerman kanssa. Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa. Sekoita lopuksi marjat lastan avulla varovaisesti taikinaan. Jaa taikina 12 muffinssi vuokaan, mikäli käytät muffinssipeltiä. Ilman kannattaa jakaa useampaan vuokaan.

Paista 225 asteessa noin 20 min tai kunnes muffinssit ovat kauniin kullanruskeita.

Marja-valkosuklaa muffinssit

 

Marja-valkosuklaa muffinssit, 12kpl

100 g voita

1½ dl sokeria

2 kananmunaa

2½-3 dl vehnäjauhoja

1 rkl vaniljasokeria

1 dl kuohukermaa tai maitoa

80-120 g valkosuklaata

n. 2 dl marjoja (vadelma, mustikka..)

2 tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Rouhi valkosuklaa tai käytä valmiita hippuja. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Lisää kuohukerma tai maito ja sekoita. Sekoita lastalla joukkoon marjat ja valkosuklaa rouhe. Jaa taikina muffinssipellillä oleviin vuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat päältä kauniin kullanruskeita. Jos sinulla ei ole muffinssipeltiä, jaa taikina useampaan vuokaan.

Valkosuklaan määrän voit valita oman maun mukaan. Vehnäjauhojen määrään vaikuttaa jauhojen tuoreus ja erä, jos et tunne käyttämiäsi jauhoja, laita taikinaan 2½ dl jauhoja.

Syyskuu

Suuntana omavaraisuus SYYSKUU, virheet ja onnistumiset

Hei vaan pitkästä aikaa! Suuntana omavaraisuus bloggaajien porukka kokoontuu jälleen ja itsekin pääsen pitkästä aikaa jotain kirjoittelemaan. Vetäjinä toimivat tuttuun tapaan Tsajutin Satu ja Korkealan Heikki.

Aloitetaanpa lyhyellä esittäytymisellä, sillä viime kerrasta on kulunut jo sen verran hyvä tovi. Olen siis Krista 32v, neljän lapsen äiti, vaimo ja oikeita töitä teen melko satunnaisesti. Tähän voisi todeta vielä lisäksi, että muiden silmissä olen laiska, saamaton ja kelpaamaton yhteiskuntaan, mutta mennään positiivisen kautta! Omavaraisuudella koitan pienentää perheen rahan kulutusta, joka mahdollistaa tämän kevyemmän juoksemisen oravanpyörässä. En näe rahaa kaikkein tärkeimpänä asiana elämässä. Tokihan sen olemassa olo helpottaa elämää, mutta ei omaisuuden pitäisi määritellä sitä. Jos nyt saisin valita asumismuodon, olisi se jossain keskellä metsää muutaman hehtaarin tontilla. Mutta kun menit rakentamaan talon kuolevan kylän taajamaan, niin täällä sitä sitten ollaan. Eipä tähän omavaraisteluun onneksi tarvita välttämättä tämän enempää lääniä, mutta ne vuohet jää vain haaveeksi, jollei saada tästä vierestä lisää neliöitä..

Ja sitten aiheeseen. 

Tämän vuoden epäonnistumisiin lukeutuu ehdottomasti tämä jatkuva sairastelu. Kesäkuussa sain diagnoosin hyvälaatuisesta asentohuimauksesta ja siitä asti olen puolikuntoisena koittanut rämpiä eteenpäin. Ensin meni reilu pari viikkoa sängynpohjalla pahoinvoinnin kanssa taistellen. Siitä sitten hissukseen parantunut ja nyt välillä on jo normaaleja päiviä. Pääasia kuitenkin, että pahoinvointi jäi pois, sitä kun en pysty sietämään. Sen päälle sitten vielä muut sairastelut.. No mutta valitus sikseen, todetaan vaan, että moni asia jäi kasvimaalla hoitamatta ja sen takia tuli paljon epäonnistumisia. Näihin lukeutuu esimerkiksi valkosipulit. Lannoitus jäi puolitiehen, joten nostettiin pieniä, mutta käyttökelpoisia yksilöitä kuitenkin. Talvikin oli aika raju ja se karsi myös lukumäärästä jonkin verran pois. Tyytyväisenä kuitenkin otan nämä vähät vastaan, kun pakastimessa on viime vuoden valkosipuleista tehtyä murskaa, sekä kuivattuakin riittää varmasti vielä vuodeksi! Punajuuret epäonnistuivat, koska rikat tukahduttivat suurimman osan. Tulee sieltä nyt varmaan jotain pientä. Monta purkkia löytyy vielä kellarista, joten niilläkin pärjätään helposti vielä seuraavaan vuoteen. Porkkanoista toinen lava tukahtui myös rikkaan, mutta toinen kasvaa oikein hyvin, joten se ei ole totaalinen epäonnistuminen. Ja yllättäen pakastin pursuaa myös porkkanaa eri muodoissa, joten ilman porkkanaakaan ei tarvitse elellä!

Itse tykkään tyylistä "kasvata kaikkea säilöttävää niin reilusti, ettei tarvitse välttämättä pariin vuoteen sitä samaa kasvattaa". Ja välillä se toteutuu oikein kivasti, välillä ei. Viime vuonna tuli tehtyä etikkakurkkuja monen vuoden tarpeiksi. Yritys on kyllä saada ne syötyä melko nopeasti, mutta tänä vuonna en laittanut kellarin purkki määrän vuoksi ainuttakaan avomaankurkkua kasvamaan. Kasvihuonekurkkua laitoin sitten vähän reilummin. Ajatuksena oli pysyä ajantasalla syönnin suhteen, mutta arvaatte varmaan miten siinä kävi.. Jouduin vähän säilöntä hommiin. Mutta onneksi ei kovin paljoa sentään. Ja kun kaikkea vielä oli kellarissa, päätin kokeilla erilaista kurkkusalaatti reseptiä. Ja olihan se ihan älyttömän hyvää.

Paprikat onnistuivat hyvin, vaikka esikasvatus meni pieleen. Melko varmasti syy oli mullassa. Ostin sitten ensihätään muutaman taimen, mutta ei nuo omatkaan paljon jäljessä tule, mikä yllätti aika kovasti. Tomaateilla sama homma.

Kaalit jätin esikasvattamatta, koska kaikki muutkin menivät pieleen. Ostin sitten pari tainta taimistolta ja ne ovat oikein hyvässä kasvussa. En olisi muuten ostanut, mutta yksi lava uhkasi jäädä miltei tyhjäksi ja jotain piti siihen keksiä. Sanoisin, että kannatti. 

Maissit tuskin ehtivät satoa tehdä, kesäkurpitsaa tuli turhankin paljon ja talvikurpitsat on vielä ihan pieniä. Pinaattia saatiin pieni määrä, yrttejä tuli myös kerättyä turhan vähän eikä papu satokaan päätä huimaa. Pavuista suurin osa jätti itämättä, mutta ei ne siemenetkään kovin tuoreita olleet. Ensi vuonna sitten paremmin! Härkäpapuja tulee kohtuullisesti, kehäkukat jäi pääosin kylvämättä, unikon siemeniä saadaan itsestään kylväytyneistä ja ensimmäiset omenat on haalittu muiden mailta. Vielä toivotaan kiinteämpiä omenoita, jotta saataisiin mehuvarasto täytettyä. Viimeisiä viime vuoden pulloja viedään! Mutta sitähän ei ikinä tiedä miten käy, kun muiden varassa ollaan omenan suhteen. Omista puista ei tule edes kymmentä omenaa. Odotan sitä aikaa, kun hukutaan omiin omenoihin, mutta se ei ihan hetkeen ole toteutumassa. Ja eihän se toki varmaa ole omienkaan omenoiden kanssa, mutta enemmän kuin muiden varassa ollessa.

Tämmöisen turhanpäiväisen sairastelun takia olen yrittänyt todellakin elää täysillä nyt, enkä vasta myöhemmin. En toki tarkoita täysillä elämistä mitenkään vauhdikkaana, vaan sellaisena ihanan seesteisenä puuhasteluna. Tehdään se mitä jaksetaan ja halutaan, mutta myös muistetaan kuunnella sitä omaa kehoa ja levätään silloin kun se sitä kaipaa. Valitettavasti yhteiskunta näkee lepäävän ihmisen negatiivisesti tässä suorituskeskeisessä maailmassa. Itse näen elämän prioriteetit jossain ihan muussa kuin suorittamisessa ja rahassa. Mutta kukin tyylillään. Haukkukoot laiskaksi, sellainenhan minä olenkin. Eikä edes hävetä myöntää!

Munia on tullut valtavasti koko kesän ajan. On koitettu käyttää ahkerasti, mutta jotenkin niitä vaan kertyy. Pakastimessa on myös varmasti koko tulevan muninta tauon tarpeiksi munia, mutta lisääkin pitää vielä pakastaa. Pastaan uppoaa myös ihan mukavasti munia, vaikka käytössä onkin sellainen resepti, jossa on munien lisäksi myös vettä. Se sopii omaan makuun paremmin. Jäätelöäkin saisi tehdä kiireesti lisää, mutta ei vain ole ollut sille sopivaa rakoa. Sitä kun ei voi pakastetuista munista tehdä ja kanat tuskin enää kovin kauaa munivat ennen taukoaan.

Vaikka kanat meidät vararikkoon syövätkin, on ne vaan sen arvoisia! Kyllä olisi kurjaa ostaa munat kaupasta. Kanojen rehujen suhteen on vähän turhan haastavaa olla omavarainen, mutta en näe sitä rehujen ostoa mitenkään pahana. Monet omavaraisuutta harjoittavat toki naureskelevat tälle muka munaomavaraisuudelle, mutta pitää sen kanojen hyvinvoinnin mennä edelle. Ei näillä mailla olisi mitenkään mahdollista kasvattaa edes osaa rehusta itse. Kun olisi suomenkielinen vaste sanalle "homestead", niin kuvailisi paremmin tätä mihin elämäntyyliin tässä itse pyritään. Ei tarvitsisi lueskella miten vääränlaista tämä omavaraistelu on joidenkin mielestä. Se on netissä niin harmillista, että ei edes koiteta olla toisille ystävällisiä. Omavaraisuudessa mitkään välimaastot eivät kelpaa vaan pitäisi jo olla täysin omavarainen ennen kuin edes sanalla mainitsee omavaraistelevansa. Mutta ei anneta sen lannistaa vaan jatketaan tätä luonnonläheistä ja ihanaa elämää!

Pihalle on tullut paljon muutoksia tämän vuoden aikana ja se tarkoittaa taas lisää keskeneräisyyttä. Pikkuruinen ja hyvin keskeneräinen pihasauna hyvin pienellä budjetilla löysi paikkansa, uima-allas odottaa paketissa paikkaansa ja pieni terassikin on pihasaunan edessä kesken. Perunamaallekin on tulossa muutoksia. Mutta ensin pitäisi nostaa niitä perunoita pois tieltä. Uudet mansikkalavat jäi tekemättä (ehkä ne vielä ehtisi), lavatarha ei valmistunut tänäkään vuonna, roskakatos jäi uusimatta eikä uusi kasvihuonekaan valmistu tämän vuoden puolella. Tekemistä riittää, mutta aikaa tai jaksamista ei.. Omavaraistelu on kuin pienten tulipalojen jatkuvaa sammuttelua. Pitää aina valita se juuri siihen hetkeen akuutein homma ja toivoa parasta. Onneksi näissä rakennusprojekteissa saa mennä omaan tahtiin, toisin kuin sadonkorjuussa on oltava oikeaan aikaan paikalla. 

Sellaista melko tasaista elämää täällä on taas vietetty ja unelmoitu suuresti. Joskus ne tämäkin pihan rakenteet valmistuu ja saadaan otettua vihdoin kaikki irti tästä pienestä tilasta! Tavoitteena on ennen kaikkea rakentaa tästä oma pieni keidas josta ei kaipaa pois. Jossa voi vaihtaa vapaalle niin, että se sellaiselta myös tuntuu.

Käyhän lukaisemassa muutkin blogit:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela   -   Krutbacken   -   Tillin tilan Anna

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti   -   Pilkkeitä Pilpalasta   -   Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Lihapiirakat

Lihapiirakat

1 L maitoa

½ dl sokeria

2 tl suolaa

50 g hiivaa

n. 26 dl vehnäjauhoja

200 g voita

Täyte

400 g jauhelihaa

2-3 dl valmista riisipuuroa

suolaa

mustapippuria

mausteita 

Keitä riisipuuro pakkauksen ohjeen mukaan. Sulata voi. Kaada yleiskoneen kulhoon maito, sulatettu voi ja sokeri. Sekoita ja liuota hiiva. Lisää suurin osa vehnäjauhoista ja suola jauhojen päälle. Lisää jauhoja tarpeen mukaan niin paljon, että taikina irtoaa kulhon reunoista vaivatessa. Taikina ei kuitenkaan irtoa välittömästi jauhojen lisäämisen jälkeen, joten odota hetki ennen kuin lisäät jauhoja enemmän. Vaivaa hetken aikaa kun kaikki jauhot on lisätty ja taikina on irronnut reunoista. Anna taikinan levätä 15 min. Ruskista sillä välin jauheliha ja mausta se. Lisää siihen riisipuuro ja sekoita tasaiseksi. Lisää tarvittaessa mausteita. Jaa taikina palloiksi ja kauli n. ½ cm paksuisiksi soikioiksi. Lisää toiselle puolelle noin ruokalusikallinen täytettä. Taita toinen puoli päälle ja painele reunat kunnolla kiinni. Anna kohota liinan alla ja paista 225°C n. 15-20 min tai kunnes kauniin ruskeita.

Miltä tämän vuoden sato näyttää

Sato. Se on tänä vuonna ollut runsasta, rehevää, uskomatonta, sekä naurettavaa. Osa onnistui, osa ei. Ei käy kieltäminen, etteikö välillä ole harmittanut runsaasti. Mutta onnen hetkiä on ollut huomattavasti enemmän. Siinä kun 440kg perunaa roudattiin kellariin, oli päällimmäisenä ajatuksena kiitollisuus. Miten ihanaa oli saada kunnon sato viime vuoden farssin jälkeen. Toisaalta joidenkin lajikkeiden kohdalla se farssi melkeinpä toistui ja niitä nostaessa kyllä harmitti. Mutta toiset lajikkeet pelastivat tilanteen. Yksi näistä oli Muse. Enpä olisi keväällä uskonut saavani 10 kilon siemenperuna pussista 140kg perunoita! Tämä vuosi palautti taas uskon perunanviljelyyn. Ja se on hyvä se!

Salkopavut eivät ehtineet tuottamaan muuta kuin silmäniloa. Mutta se oli suuri ilo se. Josko ensi vuonna. Punajuuret vielä maassa ja harmillisen pieniä, kurkuista ei tullut mitään. Pakkaset tuli juuri kun avomaankurkut olisivat alkaneet tuottamaan. Kasvihuoneessa ei edes itäneet. Tomaattejakin naurettavan vähän, mutta jotain kuitenkin. Salaattikaan ei jotenkin lähtenyt. Toki tuli tarpeeksi tortillapäiviin ja muutamalle muullekin päivälle. Kesäkurpitsaa tuli vain muutama hassu pötkylä. Juuri kun oli alkamassa tuottamaan, iski pakkasyö! Samoin kävi talvikurpitsoille. Niistä yksi selvisi pakkasesta ruokapöytään asti. Loput meni kanoille. Harmitus oli suuri. Mutta sitähän tämä on. Erilaiset sadot eri vuosina. Tekee tästäkin aika mielenkiintoista.

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa suorakylvää maissit. Ja niin lähelle päästiin onnistumista, että tuskin jaksan enää esikasvattaa. Ei olisi tarvinnut enää montaa lämpöistä päivää, kun täydellinen tähkä olisi ollut käsissä! Mutta sentään kanojen mahat saivat täytettä. Toivotaan myöhempiä halloja ensi vuodelle. 

Pensas- ja härkäpapuja tuli aika mukavasti talven kokkailuihin. Chilit ja paprikat pääosin vielä puskissa ja niitä tulee aika hyvin. Mutta talvetus paikassa jyllää melkoinen kirvainvaasio. Näin laiskana vähän harkitsen tilaavani leppiksiä apuun...

Kaalit. En oikein vieläkään ymmärrä, miten muutamat hassut kaalit voivat näyttää niin hyviltä, kun ovat kasvaneet ilman suojaa tuholaisilta. Eihän tuolla määrällä saa kuin vähän maistiaisia, mutta on sekin jotain. Laitoin kaikki suorakylvönä melko myöhään ja jäi laiskana suojaamatta. Ja silti on muutama komea kerä kasvamassa. Yksi pienen pieni kukkakaalikin sieltä on tulossa!

Ensimmäistä kertaa sain idätettyä bataatit, mutta ne lähtivät itämään turhan myöhään. Laitoin idätetyt mukulat koristeeksi kasvamaan ruukkuun. Ja yllätyin ruukkuja pois laittaessa siitä, mitä mukuloiden alta paljastui. Varsinainen bataattien kasvatus ei onnistunut, mutta ruukuista löytyneet pienet maistiaiset olivat parhaimman makuisia bataatteja ikinä! 

Valkosipulit eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Satoa tuli, mutta se oli pientä ja heikkolaatuista. Pohdiskelen uuden lajikkeen ostoa rinnalle. Osa sadosta kuivattiin ja tullaan myöhemmin jauhamaan. Ryvässipulit meni sipulikärpästen toukille. Kolme pientä rasiallista sain kuitenkin pakastimeen pelastettua. Pillisipuli sen sijaan ei ole ikinä kasvanut näin hyvin! Vieläkin todella komeat varret kasvimaalla. Ja sitä joka vuosi lisätäänkin, koska onhan se ihan mahtava kasvi! Purjot onnistuivat jälleen aika hyvin, mitä nyt suurin aloittelee kukintaa. 

Herneitä tuli vain syöntiin asti, mutta pakastimesta löytyy vielä viime vuoden satoa. Hunajamarjaa tuli muutama litra pakastimeen. Mansikoita tuli, mutta ei niin hyvin kuin viime vuonna. Herukoista keitettiin pari mehumaijallista, mutta loput meni käytännössä linnuille. Vähäiset omenat tuhosi pihlajanmarjakoi. Päärynöitä sen sijaan tuli paremmin kuin koskaan, toki puiden nuoresta iästä johtuen määrä ei ollut suuri. Ensimmäinen pikkuruinen erä päärynähilloa näki päivän valon! Persikka teki kaksi pikkuruista maistiaisia ensimmäistä kertaa. Ai että mikä maku! 

Toistaiseksi vain kolme kukkoa on päätynyt pakastimeen ja niistä tehtiin kaikista nyhtökukkoa. Kanat ovat tuottaneet hyvin munia, joskin nyt alkaa näyttää siltä, että munahanat ovat menossa kiinni ja sulkasato saapuu tilalle. Tämän vuoden haudonnasta tulleet kanat eivät vielä muni, enkä ihan hetkeen muninnan alkua ole odottamassakaan. Mutta en millään malttaisi odotella minkä värisiä munia sieltä alkaa sitten putkahtelemaan. Erilaisia vihreän sävyjä odotettavissa.

Perunat olemme yleensä pitäneet ihan vaan ämpäreissä kellarissa, mutta nyt kun satoa oli odotettavissa "hieman" suurempi määrä teimme miehen kanssa 20 puista perunalootaa. Yhteen saa mahtumaan 4 ämpärillistä. Kaikkiin tuli täytettä reilusti, mutta kaikki eivät ole ihan ääriään myöten täynnä. Yli puolillaan kuitenkin.

Porkkanaa on neljä lavallista. Paljon on isoja ja paljon myös pieniä. Nostetaan vasta kun vähän vielä kylmenee. Toisaalta odotan innolla nostoa, mutta tuholaiset ovat tehneet hommansa melko tehokkaasti ja lähes kaikissa jo nostetuissa on ollut edes vähän vioituksia, joissakin on ollut todella paljon. Mutta hyvä sato näyttää silti olevan tulossa. Harmillisesti vuoroviljelystä ei ole toistaiseksi ollut hyötyä, vaan ongelma lisääntyy vuosi vuodelta. Ei sekään onneksi ole maailman loppu. Pitää vaan käyttää huonot nopeammin pois tai pakastaa.

Miltä näyttää muiden sato? Käy lukemassa myös toisten omavaraisuudesta bloggaavien tekstit!

Kasvuvyöhyke 1

Nina Sointu   -   Jovela   -   Kakskulma

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti   -   Pilkkeitä Pilpalasta   -   Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Kohti laadukkaampaa elämää   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki   -   Korkeala

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo