Joulukuu

Hei vaan pitkästä aikaa! En ole ihan hetkeen kirjoitellut Suuntana omavaraisuus sarjaan mitään. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman meidän kuulumisista ja suunnitelmista. Ihan ensin mainittakoon, että blogin nimi oli ennen Korpikuusen tila ja nykyään ollaan siis Pieni kotitarvetila. Syy nimen muutokseen liittyy vahvasti tulevaan. Olemme nimittäin päättäneet alkaa rakentamaan tulevaisuutta omistamalleni pienelle metsäpläntille. Jonkin aikaa sitten kirjoitin blogiin vähän tulevaisuuden suunnitelmista ja syistä. Tulevaisuudesta ajattelin kertoa nytkin.

Mutta käsitellään ensin nopeasti yhteinen aihe, eli joulu omavaraisesta näkökulmasta katsoen. Valitettavasti en oikein tähän aiheeseen osaa kunnolla uppoutua, sillä joulu on meillä enemmänkin työntäyteistä aikaa kotileipomon saralla. Tai oikeastaan ennen joulua tehdään ja sitten itse joulu käytetään palautumiseen. Eikä siinä oikein kunnon tunnelmaa löydä kun on ihan väsynyt. Älä kuitenkaan käsitä väärin, olen enemmän kuin kiitollinen, että saan tehdä leipää muiden joulupöytiin näin suurissa määrin! Raskasta se kuitenkin on.

Lahjoja teen itse parhaani mukaan. Ompelemalla lähinnä nykyään. Ennen tein myös leipomalla lähipiiriin jotain, mutta nyt kotileipomon myötä ei ole puhti enää siihen riittänyt.

Joulupöytä meillä nirsoilla ihmisillä ei ole kovin ylitse pursuava. Kinkun lisäksi pöydässä on lähinnä kermaperunat oman maan parhaimmista jauhoisista perunoista, eli lajikkeesta 'Red Emmalie'. Ai että! Piparit ja tortut tietysti myös ja itse tehdyillä taikinoilla. Torttuihin itse tehtyä hilloa, mutta muuten ei hirveän omavaraista ole meidän joulupöydässä. Perunat ja hillo, toki kai omavaraisuuteen voi laskea myös tekemisen. No kai sitä nyt vielä porkkanaraastetta on pöydässä oman maan porkkanoista. Mutta mitään sen ihmeellisempää ei meillä jouluna ole. Ja se sopii hyvin meille.

Ja sitten tulevaisuuden haaveisiin. Sillä sitä ne kaikki vielä ovat. Mutta toivottavasti päästään heti keväällä niitä toteuttamaan.

Olemme siis aikeissa rakentaa metsän keskelle pienen omavaraistilan muutamien vuosien kuluessa. Hitaasti ja pienellä budjetilla. Haaveena off-grid, mutta jääköön se nähtäväksi. Kaikki rakennukset on piirretty ruutupaperille odottelemaan oikeaa ajankohtaa. Ja niiden hetki ei ole vielä ihan hetkeen. Piirustukset hankitaan vasta juuri ennen rakennusluvan hakemista, että saadaan vielä tehdä suunnitelmiin muutoksia. Ja niitä onkin paranneltu tässä muutaman kuukauden aikana ihan reilusti. Tykkään suunnittelusta ja nyt onkin saanut pyöritellä paljon kaikenlaista mielessä. Ja eiköhän tässä muutaman vuoden suunnittelu aikana keksi vielä paljonkin lisää muutoksia. Päätösten teko on kuitenkin melko vaikeaa minulle, niin tämmöinen pitkä harkinta aika sopii hyvin. Mutta on se vaikeaa odotella, että pääsee unelmiaan toteuttamaan.

Paprikat pakastimeen

Keväällä aloitamme kuitenkin siitä "kiireellisimmästä", eli hedelmätarhasta. Siihen onkin jo jokunen puu ostettu. Oli liian hyvä alennus jättää käyttämättä, vaikka lopulliselle paikalle niitä ei vielä tänä vuonna saanutkaan. Ehkä kuitenkin vähän väärin puhua hedelmätarhasta, kun koko kasvimaa tulee saman aidan sisään. Ja aitaa varten riistaverkko ostettiin myös alennuksesta. Sen pystyttämistä en tosin odottele kyllä yhtään! Tulee olemaan varsin pitkäveteistä pystyttää kymmeniä tolppia, mutta sen verran on alueella elämää, että ilman verkkoa ei tule kyllä yhtään mitään. Mutta ehkä siitäkin selvitään. Ja ei sitä sentään ole ihan kokonaan pakko ensi vuonna tehdä, vaikka kivahan se olisi. Aidan lisäksi pitäisi nakutella isomman puoleinen puutarhavarasto. Alkuun sitä käytettäisiin tukikohtana ja miksei jopa yöpymiseen. Talven aikana pitäisikin rakentaa ulkohuussi, että olisi hieman helpompi sitten keväällä olla pidemmän aikaa paikanpäällä.

Hedelmätarhan lajikkeet on myös jo valittu. Osa valikoitui jo ihan sen perusteella, mitä lajikkeita oli tarjouksessa. Loput on vuosia kestäneen selvistyön tuloksia. Ja aika monta samaa tulee olemaan mitä nykyiselläkin paikalla. Yksi päärynä 'Lada' ja omenoista 'Turso', 'Railamo', 'Viirukaskaneli', 'Uslada', 'Bolotovskoje', 'Syysjuovikas', 'Astrakaani Iso Kuulas', 'Lantun talvi', 'Särsö' ja 'Samo' on jo ostettu. Näiden lisäksi pitäisi vielä omenoista ostaa 'Heta', 'Anisovka', 'Tellisaare', 'Punahilkka', 'Sandra', 'Norland', 'Silva', 'Suislepp', sekä päärynöistä 'Stolishnaja' ja todennäköisesti toinen 'Lada'. On niin hyväksi havaittu päärynälajike, että kannattaneeko tuota enää uudelleen pettyä muiden lajikkeiden kanssa. Ei meinaan ainakaan 'Siska' ja 'Suvenirs' pääse maun kanssa jatkoon uuteen paikkaan. Ei sillä, että 'Siska' pahemmin syöntiin asti edes pääsisi, kun halkeaa ennen kypsymistä ja pilaantuu.

Omenoista on valittu paljon etenkin mehuksi sopivia lajikkeita. Onhan siellä toki monta erinomaista tuoreena syöntiin valittua lajikettakin. Kuten 'Heta' ja 'Suislepp'. Niistä on vaikea pistää paremmaksi, on sen verran herkullisia tapauksia! Toki varsinkin jälkimmäisestä löytyy sen verran happoa, ettei se ole ihan koko perheen suosikki suoraan syöntiin. 'Pirja' on myös yksi herkku, mutta sen ominaisuudet ei oikein sovi muuta kuin tuoreena syöntiin, niin se on jätetty pois listalta. Sitä kun ei makeaa ja jauhoista omenaa jaksa ihan mahdottomasti napostella. Toki sen voisi hyvin sitten varttaa johonkin toiseen lajikkeeseen. Tulisi varmaan aika sopiva määrä syöntiin sillä tavalla.

En pitkästytä sen enempää hedelmäpuista jaarittelemalla. Onhan nyt kuitenkin joulu! Mutta eihän se suunnittelu ja unelmointi vuodenaikaa katso..

Käy lukaisemassa myös muiden bloggareiden tekstit, josko sieltä löytyisi hieman paremmin sitä ihanaa jouluista tunnelmaa!

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Hunajamarjoista mehua ja mäskistä hilloa

Tulevaisuus

Kevät toi tullessaan muutoksia. Näiden muutosten vuoksi päätettiin tehdä vielä isompia muutoksia. Senpä takia Korpikuusen tila vaihtoi nimensä Pieneksi kotitarvetilaksi. Alamme hyvin hitaaseen tahtiin rakentamaan uutta tilaa toisaalle. Asumme kuitenkin vielä monen monta vuotta nykyisellä paikalla. Tälle vuodelle tavoitteena on "vain" hedelmätarhan pohja ja hyvällä tuurilla myös sen aitaus ja muutama puu. Myös huussi olisi kätevä olla jo mahdollisimman pian. En kuitenkaan enää tässä vaiheessa vuotta odottele liikoja. Tunnin ajomatkakin vähän hidastaa etenemistä.

Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan paikka, jossa mahtuu toteuttamaan kaikki mahdolliset haaveensa. 11,5ha keskellä metsää. Ennen kuin se tulevaisuus koittaa, joudutaan edelleen jatkaa haaveilua, mutta hissukseen saadaan myös niitä alkaa toteuttamaan. Kuten se valtava hedelmätarha, jonka toteutuminen on jo hyvin lähellä. Se valikoituikin ensimmäiseksi projektiksi. Eikä varmaan ole kovin vaikeaa arvata miksi. Monta vuotta joutuu odotella kunnon satoa, vaikka saisi syksyn aikana puut maahan. Sitä pysytään edelleen muiden anteliaisuuden armoilla pitkän aikaa. Ihanan paljon kuitenkin on aina omenoita muilta saanut käydä keräämässä!

Päärynöitä tulee omista puista jo ihan mukavasti. Toki ei joka vuosi, eikä varsinkaan nyt kun yksi puu myrskyssä tänä vuonna katkesi.. Kirsikoita sen sijaan ei tämän enempää edes tarvittaisi, mutta pitää sitä uuteenkin paikkaan pari puuta laittaa. Luumut tuntuvat menevän joka vuosi ötököille ja muutenkin vähän kysymysmerkki tulisiko edes kovin hyvin luumuja hyödynnettyä. Mutta toisaalta tuoreet luumut on kyllä herkullisia. Ei kuitenkaan tarvitse ihan vielä päättää laitetaanko hedelmätarhaan myös luumuja.

Tila tuo tullessaan myös mahdollisuuden niihin kauan haaveiltuihin vuohiin! Kyllähän sinne pari lehmääkin mahtuisi, mutta en tiedä olisiko se kovinkaan järkevää. Aika näyttää.

Polttopuu hommat vielä pahasti kesken..

Tykkään suunnittelusta. Aivot käy välillä ylikierroksilla, kun koittaa kovasti pähkäillä joitakin yksityiskohtia. Aikaahan tässä kuitenkin on lyödä suunnitelmat lukkoon ja eiköhän ihan jokainen nyt suunniteltu asia koe vielä isoja muutoksia. Suunnittelu kun on osa haaveilua, tulee siihenkin välillä uppouduttua ihan kunnolla. Mitäpä se elämä ilman haaveilua olisikaan?

Kaikki on tarkoitus toteuttaa mahdollisimman pienellä budjetilla. Harmillisen vähän kuitenkaan pystytään toteuttamaan halvalla. Joissakin asioissa tullaan varmasti myös valitsemaan se kalliimpi versio. Mutta kun prosessi on pitkä, pystyy hyödyntämään tarjouksia ja haalimaan käytettyä tavaraa ihan eri tavalla. Esimerkiksi ulkorakennuksiin on nyt jo kaikenlaista jemmassa.

Yksi tärkeä asia myös on vielä suunnitteluvaiheessa. Porakaivo ja sen sijoitus. Se tulee olemaan myös yksi isoimmista kulueristä lähivuosina. Haaveissa olisi tehdä tästä paikasta täysin off-grid, mutta tuntuu Suomen oloissa hieman mahdottomalta. Toki alkuun onnistuu helposti, kun ei vielä ole asuintaloa tulossa. Sähkö on niin suuri investointi, että nähtäväksi jää miten siinä onnistutaan. Onhan sitä kaikenlaisia vaihtoehtoja.

Tilan läpi kulkee pieni tie ja kivenheiton päässä kaunis pieni joki. Lähin kauppa reilun 10 kilometrin päässä, eikä naapureita ole näköetäisyydellä. Aika iso muutos nykyiseen. Täälläkin riittää vielä hommia paiskittavaksi. Paljon meinattiin puutarhasta siirtää uuteen paikkaan ja lisätä vanhassa samalla nurmikkoa. Iso nurmikko kun on myyvempi kuin nykyiset näkymät. Erityisesti hunajamarjat meinataan siirtää kaikki, kun niihin on uponnut ihan mukava summa rahaa. Ja pensaat kuitenkin vielä niin pieniä, ettei siirto ole ongelma. Vadelmia ei voi meiltä siirtää mihinkään tautien takia, joten ne pitää uusia ja samaten mansikat. Toki teimme kolme uutta mansikka lavaa tänne vanhaankin, kun täällä kuitenkin vielä tovi ollaan. Tämän vuoden mansikka sato jäi niin pieneksi, ettei mitään saatu säilöön. Ja laatukin oli huono.

Kärsimätön luonteeni ei tahdo jaksaa odotella etenemistä eikä varsinkaan muuttoa uuteen, mutta jotenkin se pitää vaan yrittää kestää! Muutto varsinkaan ei tule tapahtumaan hetkeen ja se jos mikä harmittaa. Tuntuu vähän siltä, että joutuu odottelemaan loppuelämänsä alkua kohtuuttoman kauan. Nykyisen piti olla koko loppuelämän koti, mutta asiat muuttuvat. Toivottavasti tämä seuraava sitten olisi se. Mutta ikinä ei voi olla mistään varma. Muuton suurin syy on se, että halutaan kauas tietyistä asioista, jotka vaikuttavat elämäämme hyvin negatiivisesti. Ja sitä toksisuutta joudutaan vielä tovi kestämään. Mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä. Ja tämä ihan pieni edistyminen lisää sitä tunnetta, että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu. Toki ei tämä elo täälläkään huonoa ole! Täällä sitä on kuitenkin koettu ne kaikkein onnellisimmat hetket elämässä. Ja harmittaahan se jättää kivat naapurit. Sitä on elämänsä aikana ehtinyt nähdä jos jonkinlaisia naapureita ja kyllä täytyy sanoa itseänsä onnekkaaksi, kun vuosikymmenen on saanut näin mukavien ihmisten naapurissa asua.

Nyt jäädään vain odottelemaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Tulevan hedelmätarhan paikka

Tammikuu

Suuntana omavaraisuus TAMMIKUU, omavaraisuus ja suomalainen sitkeys

Niin vain vaihtui vuosi ja suunnataan edelleen omavaraisuutta kohti. #suuntanaomavaraisuus2025 bloggaaja porukan vetäjinä edelleen Tsajutin Satu ja Korkealan Heikki

Viime vuosi antoi paljon, mutta murheitakin oli ihan riittämiin. Tämän vuoden odotukset ovat korkealla ja suunnitelmia riittää. Kasvimaa on kuitenkin vielä ilman suurempaa suunnitelmaa. Valkosipulit lavatarhasta jo löytyykin, mutta muuten vielä kaikki on auki. Sen tiedän, ettei perunaa laiteta perunamaalle kuin korkeintaan ihan vähän ja loput perunat menee lavoihin. Tämä siksi, että päästäisiin edes vähän enemmän eroon sepäntoukista. On ne hieman vähentyneet jo, mutta kyllä on tympeää kun iso osa perunoista on täynnä reikiä! Vielä en ole ihan varma mitä perunamaalle laitetaan, mutta olen pohtinut kurpitsoja, salkopapuja sekä maissia. Ehkä härkäpapuakin.

 

Tomaatteja laitan kasvihuoneeseen todennäköisesti vaan muutamaa eri lajiketta ja ämpäreihin reilusti dwarf lajikkeita. Erityisesti 'Betalux' on tehnyt ihan loistavaa satoa aina! Ja nopeasti. Nykyinen kasvihuone on pieni, eikä parhaalla mahdollisella paikalla. Uutta on suunniteltu ja viime vuonna vihdoin päätettiin lopullinen paikka. Sitten tarvitsisi vielä hankkia materiaalit ja rakentaa. Tavoite olisi ensivuoden viljelyksiin saada valmiiksi, mutta saapa nähdä. Kalvokin on kallista, eikä tässä rahassa kylvetä.

Tammikuu on ajatuksena käyttää ruokakomeron täyttämiseen. Jauhojen tilanne on melko kehnolla mallilla joulun leivän myynnin jäljiltä. Monissa kuivissa aineissakin on vajetta. Näitä on tarkoitus täydentää jokaisella kauppareissulla edes vähän. Pastaa pitäisi tehdä monta purkillista, mutta kaikki tuppaa tulla nopeasti syödyksi. Pakastimet sen sijaan tursuaa kaikesta ja kevääseen mennessä pitäisi saada niihin reilusti tilaa. Toki kevääseen mennessä on ajatuksena myös täydentää pakastimia itse tehdyillä pakaste aterioilla. Niitä olisi sitten tarkoitus hyödyntää kevään kiireissä, mutta monipuolisemmin saisi olla erilaisia ruokia syötäväksi. Pää vain lyö siinä ihan tyhjää mitä kaikkea muuta sinne voisi valmiiksi tehdä. Suurin suosikkini on tähän mennessä ollut burritot. Niihinkin voisi tehdä täytteitä monipuolisemmin.

Kesähuone kaipaisi pikaisesti tyhjennystä, vielä löytyy tuoreita paprikoita ja tomaatteja todella kärsineistä kasveista. Talvettaminen oli tarkoituksena, mutta jälleen kerran ötökät vei voiton. Ei riittänyt energia alkaa taistelemaan ripsiäisiä ja kirvoja vastaan. Aloitetaan siis jo kohtapuoliin uudestaan koko touhu. Paprikoita ja jalapenoja tulee varmaan kylvettyä jo ennen kuun vaihdetta. Chilejä en usko laittavani, mutta ainahan niiden kylvöjen kanssa tulee niitä "vahinkoja"... Jalapenot on kuitenkin nyt se suurin tavoite, sillä kokeilin viime vuonna ensimmäistä kertaa tehdä cowboy candyä ja voi hyvä tavaton kun se siirappinen säilyke oli vaan ihan mahdottoman hyvää! Ei sitä turhaan Amerikassa hehkuteta. Ei ihan pärjää nuo normi säilykkeet sen rinnalla, mutta on niilläkin toki paikkansa!

Vuoden tavoitteet:

Tehdä lisää saippuaa

Monipuolistaa ruoanlaittoa uusilla resepteillä

Karsia turhaa tavaraa

Koteloida jääkaappi

Haudottaa tipuja

Reilu sato jalapenoista

Uusi kasvihuone

Aloittaa rakentamaan uusia tiloja eläimille

Neuloa ainakin neljä villapaitaa

Uima-allas

Pihasaunan viimeistely

Uusi mansikkamaa tai kaksi

Vadelmatarha

Juuston valmistamisen alkeiden opettelu

Korjattavien vaatteiden pinon hävitys

Roskiskatoksen korjaus

Pari metriä lisää aitaa

Lavatarhaan pari uutta lavaa

Uusi puulato ja aiempien viimeistely

Polttopuiden teko

Lista tuntuu loputtomalta ja varmasti iso osa siitä unohtuikin. Listan tarkoitus on oman jaksamisen rajoissa muistuttaa mitä seuraavaksi voisi tehdä. Ei suinkaan saada sitä täysin tehtyä oman jaksamisen kustannuksella. Sitä vartenhan tässä tätä omavaraisuutta tavoitellaan, että saisi elää vähän hitaampaa elämää. Tehdä asioita omaan tahtiin ilman, että oravanpyörä olisi se suurin tahdin määrääjä.

Sitkeys on kuitenkin välillä vähän koetuksella. Väsymys painaa ja terveys reistailee. Miten terveys voikin muuttua niin radikaalisti kun ikää tulee yli 30..

Mutta ettei menisi pelkäksi valitukseksi niin kyllähän se on myönnettävä, että löytyy sitä sisukkuuttakin aina välillä! Ja kyllä se niin vaan on että suurin voima tulee siitä kuuluisasta viime tipasta! Sen varjolla sitä pystyy kyllä ihmeisiin. Ja totta kai myös omien unelmien tavoittelu edistää asiaa. Haaveilu on hyväksi tässäkin asiassa. Myös keskeneräisyyden sieto on eräänlaista sitkeyttä. Ja sitä tarvitaan varsinkin täällä meillä! Välillä sitä miettii varsinkin klapien kanssa pelleillessä, että onko tässäkään mitään järkeä, kun kaiken saa valmiina kaupasta ja lämmönkin sähköstä halutessaan. Ja sitten katsoo kohtuullisen pientä sähkölaskuaan ja tyytyväisenä pistää puita lämmityskattilaan ja takkaan. Toki asiahan voi muuttua vähemmän mukavaksi, kun me puulla lämmittäjät ollaan niin kamalan saastuttavaa sakkia..

Sadonkorjuu tuntuu välillä hieman raskaalta, mutta mikäs sen palkitsevampaa, kuin käydä kellarista hakemassa työn tuloksia keskellä talvea. Sitä aina syksyn kiireisen sadonkorjuun jäljiltä miettii, että mitenhän sitä oikein taas keväällä jaksaisi aloittaa kaiken uudestaan. Ja sitten tauon jälkeen sitä energiaa jostain vain yhtäkkiä tuleekin. Neljä vuoden aikaa tulee kyllä ihan tarpeeseen.

Itseltäni ei tähän kuukauden aiheeseen kovin paljoa juttua löytynyt, ja keskityin lähinnä suunnitelmiin, mutta miten mahtaa olla muiden kirjoitusten laita, käyhän lukaisemassa:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti   -   Sarin puutarhat   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Sininen tupa

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Suuntana omavaraisuus, suunnitelma 2022

Vuoden ensimmäinen maanantai! Eihän sitä meinaa uskoakaan, että siirryttiin taas uuteen vuoteen. Hommaa riittäisi ennen kevään koittoa, toivottavasti ehditään edes osa niistä tekemään. Puuhommatkin on pahasti kesken. Tulevaa kevättä odotellaan kyllä siitä huolimatta kovasti! Paljon on suunnitelmiakin kesää varten. Niistä lisää alempana. 

Meidän poppoo on viime vuoden alkuun verrattuna vähentynyt yhdellä. Jouduimme keväällä luopumaan toisestakin koirastamme. Päätös oli vaikea. Outoahan se alkuun oli, mutta nyt on jo tottunut.

Esittelytekstin meistä löydät täältä. Tässä kuitenkin asiat lyhyesti kerrottuna.

Olen Krista, 30 vuotias neljän lapsen äiti Keski-Pohjanmaalta. Olen intohimoinen (hyöty)puutarhuri ja omavaraistelija. Käsityöt ja leipominen on myös lähellä sydäntä. Loppuvuodesta sain vihdoin käynnistettyä haaveilemani kotileipomo toiminnan ja joulun sesonki oli ihan uskomaton! Toki myös sangen raskas.

Viime vuosi oli meillä täynnä kymppejä. Kesällä tuli 10 vuotta täyteen avioliittoa, syksyllä esikoisemme täytti 10 vuotta ja loppuvuodesta täytin itse 30 vuotta. Tämäkin vuosi tuo tullessaan kymppejä, kesällä tulee 10 vuotta, kun talomme valmistui ja pääsimme muuttamaan. Loppuvuodesta toinen tyttö täyttää myös 10. Mutta siihen on vielä aikaa.

Kanalassa väki on lisääntynyt omien kanojen jälkeläisillä. Ja nekin ovat aloittaneet jo muninnan! Vähän meinaa olla turhankin runsasta munien suhteen ja yksi tämän vuoden suunnitelmista onkin liittyä salmonellavalvontaan. Suunnitelmissa on myös toisen parven haudottaminen siitosmunista. Se, löytyykö sopivia munia testatuista parvista, jää nähtäväksi. Tai saadaanko ylipäätään raivattua tilaa uudelle kanalalle tarpeeksi ajoissa. Jos ei, siirtyy nämä haaveet seuraavaan vuoteen.

Kanat joita viime vuonna haudotuista munista tupsahti, ovat äärettömän kauniin värisiä omasta mielestäni! En tiedä johtuuko nämä vaaleanpunaiset lasit nyt siitä, että ovat oikeasti omista munista haudottuja, eikä ostetuista. Mutta niin äärettömän kauniita ovat! Ja onhan se ollut varsin hauskaa seurata minkälaisia niistä omien kanojen jälkeläisistä mahtaa tullakaan ja kuka mahtaisi olla kenenkin äippä. Toistaiseksi ei ole hajuakaan, kuin kunnolla parrallisista. Niistäkin tietää vain sen, että on neljä äiti vaihtoehtoa.

Kaneja on yritetty astuttaa jo nyt, sillä kahdella alkaa parasta ennen päiväys tulla vastaan ensimmäiseen synnytykseen. Toivottavasti tärppää pian, kovin hyvältä ei tällä hetkellä näytä. Tälle vuodelle suunnitelmissa neljän poikueen verran, eli yksi per naaras. Voi olla, että pari naarasta astutetaan vielä toistamiseenkin, mutta se on melko epätodennäköistä.

Angoran kerintä harjoitukset jatkuvat ja sitä harjoitellaankin vielä varmaan pitkään, kun ei tahdo oikein sujua kunnolla. On niin epätasainen tulos joka kerta vaikka koneella trimmaakin.. Ehkä senkin joskus oppii ja saadaan villaa kehrättäväksi asti. Ja sitten tarvitsee välineet siihen kehräämiseen. Ei ole ihan tämän vuoden suunnitelmissa kuitenkaan. Onneksi angoroita on vain yksi. Näillä taidoilla, ja vähän ajallakin, se on meille varsin sopiva määrä. 

Tämän vuoden suunnitelmissa on aika paljon asioita. Pääasiassa niihin liittyy rakentamista. Muutama uusi puulato pitäisi saada aikaan. Pihasauna projektia pitäisi jatkaa. Lavatarhan aita päätettiin laittaa uusiksi ja sen aloitus olisi nyt myös keväällä suunnitelmissa. Myös muualla pihalla pitäisi jatkaa aidan tekoa. Maakellareiden alue olisi myös mukava saattaa viimein loppuun. Tuskin, mutta yritetään. 

Talven aikana pitäisi saada myös paljon aikaan. Uudelle kanaparvelle tilat ensin raivata ja sitten nikkaroida. Kanilaankin olisi mukava saada vähän lisää tilaa. Viiriäishaaveet saadaan taas lykätä seuraaviin vuosiin. Mutta mahdollisesti niillekin voisi raivata tilat tässä talven aikana. Edellisistä viiriäisistä on jo ihan liian kauan!

Yksi mitä olen suunnitellut opettelevani nyt talven aikana, on saippuan valmistus. Ja sitä onkin suunniteltu jo pitkään. Tarvikkeet pitäisi tilata, eli omavaraisuutta siihen ei saada mahtumaan kovin paljoa, mutta ainakin tekemisen ilo on läsnä. Uskoisin sen myös tulevan vähän halvemmaksi. Nykyiset shampoopalat mitä kaupasta kotiin kannetaan maksavat kuitenkin suunnilleen sen kympin.

Talven aikana myös lasten vaatekaappiin pitäisi saada täytettä. Ja miksei omaankin. Ompelukone onkin hurissut melko paljon. Suuri läjä legginssejä odottaa uusia polvia ja samalla saadaan myös lisää pituutta lahkeisiin. Mitä kirjavammat, sen paremmat. Ainakin sitä mieltä on meidän tytöt! Olen myös pohdiskellut tekeväni lapsille läjän villasukkia todella ohuesta langasta. Kaupan sukat kun ei pahemmin kulutusta kestä ja ei ole niin mukavat parsia kuin villasukat. Mutta ensin pitäisi saada ohuesta puuvillalangasta aloitettu paita valmiiksi. Ei olisi enää kovin paljon jäljellä. Oma periaatteeni nykyään on, ettei saa aloittaa uutta projektia ennen kuin vanha on valmis. Muuten se jää tekemättä loppuun.. Kovasti haluaisin jo päästä kokeilemaan synttärilahjaksi saatua puikkosettiäkin! Ja näiden pitäisi olla puikkojen Ferrarit. Syy miksi nämä valitsin, oli lyhyet kaapelit ja myöhemmin helposti laajennettava setti.

Viljelysuunnitelmat on vielä vähän vaiheessa, mutta suurinpiirtein samat laitetaan kuin viime vuonnakin. Perunoille suunnitelmissa suurempi ala, vaikka viime vuosi olikin totaalinen pettymys. Härkäpapua pitää laittaa enemmän kasvamaan, jokseenkin pieni sato tuli siitäkin, vaikka ala oli kohtuullisen iso. Porkkanaa oli aika sopivasti, eli varmaan sama määrä laitetaan lavoihin tänäkin vuonna, eli suunnilleen kolmen lavan verran. Chilit ja paprikat saakin jo pikkuhiljaa kylvää ja vain muutama uusi kasvi pitää laittaa tulemaan. Kesäkeittiössä on talvehtimassa parisenkymmentä paprikaa, joten ihan hirveän montaa uutta kasvia ei tarvita. Sikäli mikäli saadaan ne pidettyä hengissä.. Ikuinen riesamme vihannespunkki sen sijaan takaa, ettei sadolla pahemmin pääse kehumaan, vaikka kasvien määrä onkin melko suuri.

Viime vuoden lupauksen koitan pitää, enkä esikasvata ainuttakaan kesäkurpitsaa tai avomaankurkkua. Suorakylvönä meillä on tullut aina parhain sato, joten jokohan nyt olisi aika vihdoin uskoa se! Helpottaa reilusti kevään hommiakin, kun ei tarvitse roudata taimia eestaas. Purjoa oli sopiva pieni määrä, enkä varmaan laita ainakaan kovin paljoa enempää tänäkään vuonna. Tomaatit ei häävin onnistuneet, kasvihuoneeseen siirto meni turhan myöhään ja suurin sato olisi vasta ollut edessä, vaan kylmyys tuli ensin. Mutta jotain sentään saatiin pakastimeenkin asti ja hyvä niin. Kasvihuoneen kapasiteetti oli jo maksimissaan ja saman määrän kanssa mennään tulevaankin kauteen. Vajaa 30 tainta kurkkua ja tomaattia yhteensä. Toisesta kasvihuoneesta haaveilen muutaman vuoden päähän. Tämän vuoden tavoite on muistaa kylvää pesusienikurkut! Viime vuonna se unohtui.

Siemenkaupoille pitäisi myös suunnata piakkoin. Ensimmäiseksi odottelen Siementarhan luomusiemenien verkkokaupan avautumista ja ostan sieltä ensisijaisesti. Suomalaisia luomusiemeniä, eikä hinta ole todellakaan paha. Ostoslistalla ei toistaiseksi ole kovin monia siemeniä, mutta tarjontaa selaamalla taitaa taas tulla jotain ylimääräistäkin.. Pienen inventaarion jälkeenkin löytynee listalle vielä vähän lisäystä. En onnistunut viime vuonna sen paremmin siemenien keräämisessä itse, kuin aiemminkaan. Voisi siihenkin koittaa oikeasti panostaa tänä vuonna.

Eli suunnitelmat listattuna:

Kanalaan tilat uudelle parvelle

Kanilaan pari uutta asuntoa

Salmonellavalvontaan liittyminen

Saippuan valmistamisen opettelu

Siementen inventaario ja osto

Siitosmunien osto

Puulatojen rakentaminen

Aitoja eteenpäin

Maakellareiden alue valmiiksi

Perunoille isompi ala

Pihasauna projektia eteenpäin

Käyhän lukaisemassa myös muiden #suuntanaomavaraisuus kirjoitukset! 

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka   -   Jovela   -   Kakskulma   -   Multavarpaan maailma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat   -   Kohti laadukkaampaa elämää   -   Pilkkeitä Pilpalasta   -   Oma tupa, tontti ja lupa

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Mikä Itä   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Caramellia   -   Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala   -   Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Suuntana omavaraisuus, säästövinkit

Kuukauden ensimmäinen maanantai on jälleen koittanut ja nyt on jatkoa luvassa omavaraisteluun liittyvien suunnitelmien etenemisestä ja säästämisestä. Muiden bloggaajien teksteihin linkit löydät tämän tekstin lopusta.

Kylvöt eivät ole kovin häävisti edenneet. Paprikat ovat itäneet jostain syystä todella huonosti ja lisää pitäisi siis piakkoin kylvää. Kaikki muut vielä kylvämättä... Tai laitoin viikonloppuna kyllä herneitä ja salaattia tulemaan. Herneenversoihin käytän vanhoja ei niin hyvän lajikkeen siemeniä joita tuli ostettua joskus äärettömän halvalla useampi kilo. Salaatista ei kesäkeittiön valoisuudesta huolimatta tule vielä tässä vaiheessa kovin suurta, mutta pienetkin lehdet ovat aina tervetulleita. Viime vuonna kylvetyt sitruunat pitäisi siirtää omiin ruukkuihin. Kesäkeittiön chilit ja paprikat kaipaisivat kipeästi lannoitusta. Ei pääse hirveästi etenemisellä kehuskelemaan. Ehkäpä se tästä kuitenkin taas lähtee parempaan suuntaan. 

Sen sijaan heinälato saatiin ovia vaille valmiiksi, mikä on ihan positiivinen juttu. Kaneja on syntynyt pari poikueellista ja vielä suunnitelmana ainakin kolme poikuetta keväälle, syksymmällä ehkä pari lisäksi. Kääpiöaraucanan siitosmunia laitan loppukuusta hautomakoneeseen. Värimunijoita siis tulossa meille nyt ensimmäistä kertaa! Vielä tänä vuonna käytetään hautomakonetta, mutta tulevina vuosina saavat kanat hoitaa hautomiset itse. Ja varsin hautomaviettistä porukkaa meillä tuntuukin olevan.. Munia tulee todella kivasti tällä hetkellä ja vielä kaikki kanat eivät edes muni. Muutaman kanan meinasin myydä, mutta en ole saanut aikaiseksi laittaa myynti-ilmoitusta. Ja myyntiin ihan vain siksi, että haluan tuosta kääpiökana porukasta mahdollisimman kirjavan ja nyt siellä on 6 saman väristä kääpiökochin neitoa. Harmillisesti yhtään silver laced kanaa ei tullut, vaan kaikki olivat gold lacedeja ja kukot kaikki tietysti silver lacedeja. No mutta ehkä vielä joku päivä yritän saada tuota väriä uudelleen. Nyt vuoron saavat kuitenkin värimunijat.

Sitten päästäänkin siihen säästämiseen. Yksi asia, mitä olen jo pitkään toitottanut, on älyttömän iso säästö leipomalla itse leivät! Ja toki monet muutkin herkut tulee edullisemmaksi leipoa itse. Tai ainakin, jos verrataan Suomessa leivottuun eikä tuonti tavaraan. Vaikka luomujauhot toisinaan kalliilta tuntuvatkin, on niistä tehdyt leivät kuitenkin hyvin edullisia. Hyvänä esimerkkinä leipomani ruispalat. Neljän pellillisen, eli 40:n hyvinkin erikokoisen ruispalan kuivat aineet maksavat alle 4€. Sähkö ja vesi siihen vielä päälle, mutta niistä ei suurta summaa tule. Halpaa, varsinkin kun nämä palat eivät vehnää näe! Ja onhan ne nyt maultaankin ihan omaa luokkaansa. Samalla saa myös tuettua suomalaista luomutuotantoa, eikä tarvitse syödä ulkomaista viljaa, mitä aika suuressa osassa kaupan leivissä on. Ja nyt en puhu pienten leipomoiden leivistä.

Hapanjuurella leivottu pizzakin on sen verran hyvää, ettei ole tullut enää aikoihin ostettua sitä muualta missään muodossa. Joten voisi sanoa siinäkin tulevan säästöä melkoinen summa. Laskeskeltiin joskus, että yhden pizzan pohjaan kuluu rahaa noin 20 senttiä. Ja täytteistä riippuen sitten loput hinnasta, mutta huomattavasti halvempaa se on silti. Pakastepizzat nyt ei hirveitä maksa, mutta ainakin viljan ja täytteiden alkuperämaan saa valita kun itse tekee. Eihän näitä hapanjuurella leivottuja pizzoja toisaalta voi edes verrata pakastealtaasta löytyviin tuotteisiin. Säästöä tulee niihinkin verraten silti jonkin verran, riippuen toki täytteistä.

Omaan omavaraisteluun ei kuulu, eikä koskaan tule kuulumaankaan, viljojen kasvatus itse. Ostojauhoissa siis pysytään jatkossakin. Ja niitähän meillä kuluu. Mutta mieluummin ostan leivät ja pullat jauhoina, kuin kannan valmiina kaupasta kotiin. Siinä säästyy rutkasti myös muovia, joten säästö ei ole pelkästään rahallinen! Pakastan kaiken myös laadukkaissa muovirasioissa, joten turhaa muoviroskaa ei tule siinäkään suhteessa. Mutta eihän ne rasiat kovin ekologisia muuten ole, kun uutena niitä ostelee.. Sen sijaan rasioissa on hyvä puolensa makujen tarttumisessa, sitä ei tapahdu pakastimessa, vaikka kaikki ovatkin keskenään. Tillinkin monet neuvovat pakastamaan ties miten pakattuna, mutta kun kaikki on rasioissa, ei ole ollut tarvetta kikkailulle. 

Työmaa..

Seuraavana vinkkinä pidettäköön paikallisissa kirppisryhmissä säilykepurkkien kinuamista! Tämä taitaa olla omavaraistelijoille melko tuttua, mutta aloitteville vinkiksi, jos ei ole sattunut käymään mielessä. Säästö on huima, kun ei tarvitse ostaa kymmeniä purkkeja. Toki etikettien poisto osaa olla välillä hyvinkin työlästä.. Mutta se on vaivan arvoista. Itse pitäisikin alkaa pikkuhiljaa kinuamaan purkkien kansia, ne kun eivät kestä käytössä kovinkaan pitkään. Purkkeja löytyy nyt varmasti tulevaan säilöntään ihan riittävä määrä, mutta kansia saisi olla hieman enemmän.

Leikkuulautojen teko itse se vasta halvaksi tuleekin! Mies on tehnyt meille läjäpäin toinen toistaan hienompia puisia leikkuulautoja. Kaupassa vastaavat ovat melko tyyriitä, mutta itse tekemällä ne maksavat muutaman hassun euron. Toki tarvikkeitakin niiden teko vaatii. Ja kaikki eivät kovin halpoja ole, mutta käytetään niitä sentään muihinkin hommiin. Kaikkein hauskinta on ehkä se, että puulämmityksen ohella mies katselee klapeja sillä silmällä ja ottaa hienoimmat talteen. Ja niistä jos mistä hienoja leikkuulautoja onkin syntynyt! Tututkin ovat oman osansa leikkuulaudoista saaneet.

Huulirasva tulee myös hyvin edulliseksi tehdä itse. Ainakin helpolla ja varsin yksinkertaisella ohjeella. Pikkuisen mehiläisvahaa ja öljyä sekaisin ja se on siinä. Tällä saa oikeasti säästettyä pitkän pennin varsinkin näin talviaikaan, kun huulet rohtuvat herkästi ja huulirasvaa kuluu. Muusta kosmetiikan teosta ei minulla vielä ole kokemusta, mutta uskoisin saman pätevän myös moneen muuhunkin tuotteeseen.

Ja sitten sellainen mukasäästövinkki. Ompelu. Ompelemalla vaatteet itse tulee huomattavasti säästöä JOS verrataan hintoja eettiseen vaatetuotantoon. Ei niihin halpoihin kertakäyttö vaatteisiin, mitä isojen ketjujen rekit ovat pullollaan. Ja vielä enemmän säästöä tulee, kun ostaa vaatteensa kirppikseltä, mutta se ei ole meidän taloudessa pahemmin mahdollista. Hajusteille herkkänä siis säästö tulee itse ompelemalla ostetuista kankaista. Samaan kategoriaan kuuluu myös neulonta ja virkkaus. Tai ylipäänsä lähes kaikki käsityöt säästävät rahaa, jos verrataan eettisesti ja lähellä tuotettuihin tuotteisiin, eikä halpoihin epäeettisesti tuotettuihin vaihtoehtoihin. Mutta sehän nyt nykypäivänä taitaakin olla melko selvää suurimmalle osalle.

Mutta voi sillä ompelullakin oikeasti säästää, nimittäin silloin, kun korjaa vanhoja vaatteita. Lapsilla polvista kuluneet housut poikki ja uutta palasta väliin. Näin housut menevät myös huomattavasti pidempään käytössä, kun uusilla polvipalasilla saadaan lisäksi vähän ylimääräistä pituutta. Ja ainakin meidän lapset tykkäävät paikatuista jopa enemmän kuin uusista. Korjausompelu on todella hyödyllinen taito, eikä se välttämättä vaadi kuin neulan ja lankaa.

Mutta ei käsitöiden teko ole meillä vain säästämistä. Molemmat tykätään tehdä käsillä. Minä neulon, virkkaan, ompelen ja leivon. Mies värkkäilee puusta kaikenlaista tarpeellista. Se tekemisen ilo on yksi tärkeimmistä syistä. Onhan niitä tutkimuksiakin käsitöiden hyvistä vaikutuksista. Myös käsite taikinaterapia on melko tunnettu. Joten miksi ei tekisi itselleen palvelusta ja käyttäisi käsiään. Netistä löytyy hyvät ohjeet melkeinpä kaikkeen. Lisäksi kirjallisuutta löytyy aiheesta kuin aiheesta. Oma tavoitteeni on opetella vielä joskus punomaan pajusta koreja. Ja miksei muutakin. Monta muutakin asiaa haluaisin osata, mutta ihan kaikkeen ei taaperon kanssa riitä aika ja kärsivällisyys. Mutta onhan tässä vielä aikaa opetella..

Ihanaa alkanutta maaliskuuta, tuokoon se tullessaan iloa ja onnistumisia!

Käythän vielä lukaisemassa muidenkin kirjoitukset :)

Vyöhyke 1

Jovela   -   Sateenkaaria ja serpentiiniä   -   Apilankukka   -   Multavarpaan maailma   -   Kakskulma   -   Iso-Orvokkiniitty

Vyöhyke 2

Urban farming   -   Sarin puutarhat   -   Oma tupa ja tontti

Vyöhyke 3

Tsajut   -   Mummon kirja   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Mikä itä   -   Caramellia   -  Majalevon pientila

Vyöhyke 4

Korkeala   -   Puutarhahetki

Vyöhyke 5

Puutteela

Vyöhyke 7

Korpitalo

Katse kevääseen

Hiljalleen alkaa siirtyä ajatukset seuraavaan kasvukauteen. Tulevana vuonna suunnitelmat eivät ole mitenkään suuren suuria. Hedelmäkujan kasvilajistoa laajennetaan, rikkoja pyritään vähentämään ja lavatarhaan rakennetaan ainakin pari uutta lavaa. Kivahan se olisi saada sekin kokonaan valmiiksi, mutta sitä tuskin tulee tapahtumaan. Muksujen lavatarhaan pitäisi vielä tehdä marjoille omat lavat. Muutoin saimme sen suureksi yllätykseksi valmiiksi asti. Olihan se melkoinen panostus lasten innostamiseksi, mutta luulisin sen myös kantavan hedelmää. Ainakin toistaiseksi innolla odottavat hekin uutta kasvukautta. Ja sitten kun eivät enää siitä innostu, saa itselle vaikka kivan yrttitarhan laitettua. Tai mitä nyt ikinä keksiikään.

Chilit ja paprikat saisi piakkoin kylvää ja tämän vuoden tavoitteena pidän chilien reilua vähentämistä. Vain kaksi kasvia olisi meille riittävästi, kun sitä aikaisempaa satoakin vielä reilusti löytyy. Paprikat sen sijaan eivät vielä ole pahemmin riittäneet ja varsinkin nyt kun riesana on vihannespunkki, sato ei ole suuren suuri isollakaan määrällä taimia. Joten niitä nyt pitäisi sitten laittaa älyttömiä määriä, että edes pienen määrän saisi pakastimeen asti. Kesäkeittiössä on vielä monta paprikaa ja chiliä talvehtimassa ja sadon heikkouden takia olisi ensimmäistä kertaa tarkoitus oikeasti ne pitää hengissä talven yli. Onneksi se katala punkki katras ei tuosta viileydestä niin välitä. Toki ilmojen lämmettyä ongelma taas roihahtaa, mutta nyt tilanne on ihan hyvä.

Omenoiden sato on yksi odotetuimmista asioista syksyllä. Saimme ensimmäistä kertaa keltakeltakanelista satoa ja voi että miten hyvän makuinen omena se onkaan! Enpä olisi uskonut sen olevan niin hyvää. Ja säilynytkin tähän asti hyvin kellarissa.

Jokohan sitä joku uusista puista alkaisi myös satoa tekemään vai vieläköhän joutuu odotella? Ensimmäisten maistiaisten odottelu.. On se vaan silkkaa tuskaa kun ei tiedä kasvattaako hyvän makuisia omenoita vaiko ei niin hääppöisiä. Onneksi ne ei niin hääppöisen makuiset käy sitten muuhun kuin heti syönti omenoiksi. Ja niitäkin tarvitaan joka vuosi aika läjä.

Edellisen talven jänisten syömien runkojen jäljiltä sato jäi joiltakin puilta saamatta, mutta jokohan haavoja olisi paikkailtu sen verran, että saisi edes pari omenaa? Sekin jää nähtäväksi, mutta vaan itseään tässä voi syyttää, kun jäi niin myöhälle suojaaminen. Joka on taas kesken! On se vaan uskomatonta miten saamaton sitä osaakaan olla. Mutta josko viikonloppuna viimeistään olisi kaikki ihanat puut suojattu. Niitä onkin tullut hamstrattua pienelle pihalle jo aika monta. Osa on myös vähän talvenarempaa mallia, että kaikki ei välttämättä tule kesää näkemään, mutta onpahan sitten ainakin kokeiltu.

Hyötypuutarhan lisäksi ensi kesänä on tarkoitus lisäillä muutamia perennoja pölyttäjien iloksi. Erilaisia pölyttäjiä onkin riittänyt runsaasti. Ja toivottavasti niin on jatkossakin. Pölyttäjä ystävällistä pihaa olemme myös yrittäneet rakentaa ja sanoisin, että se on onnistunut ihan kivasti. En ainakaan muista alkuun näin suurta lajien kirjoa mitä pihallamme viime kesänä pörräsi. Näin jopa ensimmäistä kertaa ohikulkumatkalla olevan ritariperhosen ja se jos mikä olikin komea näky! Toivottavasti ei jää viimeiseksi kerraksi.