Tammikuu

Hyvää uutta vuotta! Nyt on todellakin se hetki, kun aletaan unelmoimaan täysillä ja suunnittelemaan tulevaa. Suuntana omavaraisuus porukka kertoo tässä kuussa suunnitelmistaan ja haaveistaan.

Aloitetaan vuosi pienellä esittelyllä. Näppäimistön takana on Krista, vaimo ja neljän lapsen äiti. Nuorimmainen on eskarissa ja kaksi vanhinta yläkoulussa. Mies on yrittäjä ja itse olen työttömänä. Eikä siihen taida kovin helposti olla muutosta tulossa, sillä työpaikan pitäisi löytyä kävelymatkan päästä sairauteni takia, joka estää autolla ajamisen. Mutta onpahan aikaa omavaraistella...

Asumme toistaiseksi noin 4000 neliön taajama tontilla, mutta aloitamme keväällä tulevan paikkamme rakentamista. Siellä meitä odottaa 11,5 hehtaaria keskellä metsää. Ja hieman malttamattomana kevättä täällä odotellaankin. Tämän toivottavasti viimeistään muutaman vuoden päästä tapahtuvan muuton kun olisi tarkoitus olla uusi alku kaukana tästä kaikesta toksisuudesta, mitä täällä joudutaan toistaiseksi vielä sietämään. Ja alamme todellakin olla jo aivan loppu. Mutta unelma tulevasta ja kaiken pahan taakse jättämisestä saa jaksamaan. Ihmisten pahuus se jaksaa vieläkin yllättää, vaikka tätä kiusaamista onkin jo vuosikymmen kestetty. Kaiken seurauksena ollaan yhdessä vahvempia kuin koskaan. Vaikka tarkoitus onkin selkeästi ollut kiusaajalla päinvastainen.

Jatketaan sitten kuulumisiin.. Joulukuu oli yhtä keittiössä hääräämistä. Parisen sataa leipää pääsi muiden joulupöytiin ja olihan siinä taas oma hommansa. Siihen lisäksi vielä kaikki omat herkut. Mitään se ihmeempää ei joulukuussa tapahtunut. Käsitöitä, leipomista, saunomista, talon lämmitystä ja ruoanlaittoa. Juuri sellaista elämää, mitä puutarhan ollessa levossa toivookin. Hiljaista ja levollista (jos ei lasketa leipomista, mutta se ei kovin montaa päivää kuitenkaan ollut).

Tässä kuussa ajatuksena on kylvää chilit ja paprikat, aloittaa ulkohuussin rakentaminen ja syödä pakastimia mahdollisimman tyhjiksi. Lisääntyvä valo auttaa jaksamaan puuhastelussa ja toivottavasti saadaan muutakin aikaan. Siementilaustakin olisi jo hissukseen alettava näpyttelemään, sillä paprikoiden osalta varsinkin pitäisi vähän päivittää valikoimaa.

Vuoden vaihteessa sulatettiin ja järjesteltiin pakastimet. Nyt ollaan taas aika hyvin kartalla mitä mistäkin löytyy. Ja paljon ei tarvitse tehdä, että saadaan yksi pakastin lomailemaan seuraavaan satoon asti. Jollei nyt vahingossa innostu täyttämään leipomalla. Toki kevääksi olisi hyvä tehdä mukava määrä "eineksiä", jotta pystyy helpommin olla rakentelemassa tulevaa. Sitä varten ostettiin jo pöytämallin pikku uuni ja todennäköisesti viedään vielä terassilta kaasugrilli kaveriksi. Vaatii toki ensin yhden varaston rakentamisen paikanpäälle. Ja uunia varten myös virtalähde on ostoslistalla. Pieni jääkaappi meillä onkin jo jemmassa autotallissa. Niillä luulisi pari yötä menevän teltan kera sujuvasti.

Ikävästi tulevaan hedelmätarhaan ostetut puut ottivat osumaa jänisten hampaista. No eihän sitä voi muita syyttää kuin itseään, jäi nimittäin suojaamatta ajoissa. Mutta harmitus on suuri. Ehkä niistä kuitenkin vielä suurin osa selviää. Ja rahalla saa myös uusia. Vaikka mahdollisimman pienellä budjetilla sitä yrittääkin selvitä. Kun nyt tämän vuoden puolella saisi edes kymmenkunta puuta lopulliselle paikalleen. On siinäkin tavoitetta ihan mukavasti. Myös toivon mukaan päästään siirtämään nykyiseltä pihalta helposti siirrettäviä hyötykasveja uuteen paikkaan. Esimerkiksi hunajamarjat aion siirtää ihan kaikki, kun eivät vielä hirmuisen isoja ole. Mutta saapas nähdä tuleeko niiden uusi paikka syksyyn mennessä valmiiksi. En niitä tänne halua jättää, kun niihin on uponnut sievoinen summa.

Off-grid ajatus on ottanut harppauksia eteenpäin. Aikaisemmin ajattelin, että tulisi aivan liian kalliiksi, mutten enää ole ihan vakuuttunut olevani oikeassa. Siihen pyritään, mutta aika näyttää riittääkö budjetti.

Tämän kauden suunnitelmana on siis saada tulevan hyötytarhan riista-aita, varasto ja ulkohuussi valmiiksi. Istuttaa muutama hedelmäpuu ja yrittää ehtiä muutakin hyötypuutarhaa rakentamaan. Haaveilen myös siitä, että ehdittäisiin tekemään yksi puulato ja yhden rakennuksen pohjat. Mutta se ei ole todennäköistä. Haaveissa myös se porakaivo, mutta huh niitä hintoja..

Käy lukemassa myös muiden suunnitelmat ja haaveet tulevaan kauteen!

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken   -   Tillin tilan Anna

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat   -   Oma tupa ja tontti   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Caramellia

Joulukuu

Hei vaan pitkästä aikaa! En ole ihan hetkeen kirjoitellut Suuntana omavaraisuus sarjaan mitään. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman meidän kuulumisista ja suunnitelmista. Ihan ensin mainittakoon, että blogin nimi oli ennen Korpikuusen tila ja nykyään ollaan siis Pieni kotitarvetila. Syy nimen muutokseen liittyy vahvasti tulevaan. Olemme nimittäin päättäneet alkaa rakentamaan tulevaisuutta omistamalleni pienelle metsäpläntille. Jonkin aikaa sitten kirjoitin blogiin vähän tulevaisuuden suunnitelmista ja syistä. Tulevaisuudesta ajattelin kertoa nytkin.

Mutta käsitellään ensin nopeasti yhteinen aihe, eli joulu omavaraisesta näkökulmasta katsoen. Valitettavasti en oikein tähän aiheeseen osaa kunnolla uppoutua, sillä joulu on meillä enemmänkin työntäyteistä aikaa kotileipomon saralla. Tai oikeastaan ennen joulua tehdään ja sitten itse joulu käytetään palautumiseen. Eikä siinä oikein kunnon tunnelmaa löydä kun on ihan väsynyt. Älä kuitenkaan käsitä väärin, olen enemmän kuin kiitollinen, että saan tehdä leipää muiden joulupöytiin näin suurissa määrin! Raskasta se kuitenkin on.

Lahjoja teen itse parhaani mukaan. Ompelemalla lähinnä nykyään. Ennen tein myös leipomalla lähipiiriin jotain, mutta nyt kotileipomon myötä ei ole puhti enää siihen riittänyt.

Joulupöytä meillä nirsoilla ihmisillä ei ole kovin ylitse pursuava. Kinkun lisäksi pöydässä on lähinnä kermaperunat oman maan parhaimmista jauhoisista perunoista, eli lajikkeesta 'Red Emmalie'. Ai että! Piparit ja tortut tietysti myös ja itse tehdyillä taikinoilla. Torttuihin itse tehtyä hilloa, mutta muuten ei hirveän omavaraista ole meidän joulupöydässä. Perunat ja hillo, toki kai omavaraisuuteen voi laskea myös tekemisen. No kai sitä nyt vielä porkkanaraastetta on pöydässä oman maan porkkanoista. Mutta mitään sen ihmeellisempää ei meillä jouluna ole. Ja se sopii hyvin meille.

Ja sitten tulevaisuuden haaveisiin. Sillä sitä ne kaikki vielä ovat. Mutta toivottavasti päästään heti keväällä niitä toteuttamaan.

Olemme siis aikeissa rakentaa metsän keskelle pienen omavaraistilan muutamien vuosien kuluessa. Hitaasti ja pienellä budjetilla. Haaveena off-grid, mutta jääköön se nähtäväksi. Kaikki rakennukset on piirretty ruutupaperille odottelemaan oikeaa ajankohtaa. Ja niiden hetki ei ole vielä ihan hetkeen. Piirustukset hankitaan vasta juuri ennen rakennusluvan hakemista, että saadaan vielä tehdä suunnitelmiin muutoksia. Ja niitä onkin paranneltu tässä muutaman kuukauden aikana ihan reilusti. Tykkään suunnittelusta ja nyt onkin saanut pyöritellä paljon kaikenlaista mielessä. Ja eiköhän tässä muutaman vuoden suunnittelu aikana keksi vielä paljonkin lisää muutoksia. Päätösten teko on kuitenkin melko vaikeaa minulle, niin tämmöinen pitkä harkinta aika sopii hyvin. Mutta on se vaikeaa odotella, että pääsee unelmiaan toteuttamaan.

Paprikat pakastimeen

Keväällä aloitamme kuitenkin siitä "kiireellisimmästä", eli hedelmätarhasta. Siihen onkin jo jokunen puu ostettu. Oli liian hyvä alennus jättää käyttämättä, vaikka lopulliselle paikalle niitä ei vielä tänä vuonna saanutkaan. Ehkä kuitenkin vähän väärin puhua hedelmätarhasta, kun koko kasvimaa tulee saman aidan sisään. Ja aitaa varten riistaverkko ostettiin myös alennuksesta. Sen pystyttämistä en tosin odottele kyllä yhtään! Tulee olemaan varsin pitkäveteistä pystyttää kymmeniä tolppia, mutta sen verran on alueella elämää, että ilman verkkoa ei tule kyllä yhtään mitään. Mutta ehkä siitäkin selvitään. Ja ei sitä sentään ole ihan kokonaan pakko ensi vuonna tehdä, vaikka kivahan se olisi. Aidan lisäksi pitäisi nakutella isomman puoleinen puutarhavarasto. Alkuun sitä käytettäisiin tukikohtana ja miksei jopa yöpymiseen. Talven aikana pitäisikin rakentaa ulkohuussi, että olisi hieman helpompi sitten keväällä olla pidemmän aikaa paikanpäällä.

Hedelmätarhan lajikkeet on myös jo valittu. Osa valikoitui jo ihan sen perusteella, mitä lajikkeita oli tarjouksessa. Loput on vuosia kestäneen selvistyön tuloksia. Ja aika monta samaa tulee olemaan mitä nykyiselläkin paikalla. Yksi päärynä 'Lada' ja omenoista 'Turso', 'Railamo', 'Viirukaskaneli', 'Uslada', 'Bolotovskoje', 'Syysjuovikas', 'Astrakaani Iso Kuulas', 'Lantun talvi', 'Särsö' ja 'Samo' on jo ostettu. Näiden lisäksi pitäisi vielä omenoista ostaa 'Heta', 'Anisovka', 'Tellisaare', 'Punahilkka', 'Sandra', 'Norland', 'Silva', 'Suislepp', sekä päärynöistä 'Stolishnaja' ja todennäköisesti toinen 'Lada'. On niin hyväksi havaittu päärynälajike, että kannattaneeko tuota enää uudelleen pettyä muiden lajikkeiden kanssa. Ei meinaan ainakaan 'Siska' ja 'Suvenirs' pääse maun kanssa jatkoon uuteen paikkaan. Ei sillä, että 'Siska' pahemmin syöntiin asti edes pääsisi, kun halkeaa ennen kypsymistä ja pilaantuu.

Omenoista on valittu paljon etenkin mehuksi sopivia lajikkeita. Onhan siellä toki monta erinomaista tuoreena syöntiin valittua lajikettakin. Kuten 'Heta' ja 'Suislepp'. Niistä on vaikea pistää paremmaksi, on sen verran herkullisia tapauksia! Toki varsinkin jälkimmäisestä löytyy sen verran happoa, ettei se ole ihan koko perheen suosikki suoraan syöntiin. 'Pirja' on myös yksi herkku, mutta sen ominaisuudet ei oikein sovi muuta kuin tuoreena syöntiin, niin se on jätetty pois listalta. Sitä kun ei makeaa ja jauhoista omenaa jaksa ihan mahdottomasti napostella. Toki sen voisi hyvin sitten varttaa johonkin toiseen lajikkeeseen. Tulisi varmaan aika sopiva määrä syöntiin sillä tavalla.

En pitkästytä sen enempää hedelmäpuista jaarittelemalla. Onhan nyt kuitenkin joulu! Mutta eihän se suunnittelu ja unelmointi vuodenaikaa katso..

Käy lukaisemassa myös muiden bloggareiden tekstit, josko sieltä löytyisi hieman paremmin sitä ihanaa jouluista tunnelmaa!

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Hunajamarjoista mehua ja mäskistä hilloa

Tammikuu

Suuntana omavaraisuus TAMMIKUU, omavaraisuus ja suomalainen sitkeys

Niin vain vaihtui vuosi ja suunnataan edelleen omavaraisuutta kohti. #suuntanaomavaraisuus2025 bloggaaja porukan vetäjinä edelleen Tsajutin Satu ja Korkealan Heikki

Viime vuosi antoi paljon, mutta murheitakin oli ihan riittämiin. Tämän vuoden odotukset ovat korkealla ja suunnitelmia riittää. Kasvimaa on kuitenkin vielä ilman suurempaa suunnitelmaa. Valkosipulit lavatarhasta jo löytyykin, mutta muuten vielä kaikki on auki. Sen tiedän, ettei perunaa laiteta perunamaalle kuin korkeintaan ihan vähän ja loput perunat menee lavoihin. Tämä siksi, että päästäisiin edes vähän enemmän eroon sepäntoukista. On ne hieman vähentyneet jo, mutta kyllä on tympeää kun iso osa perunoista on täynnä reikiä! Vielä en ole ihan varma mitä perunamaalle laitetaan, mutta olen pohtinut kurpitsoja, salkopapuja sekä maissia. Ehkä härkäpapuakin.

 

Tomaatteja laitan kasvihuoneeseen todennäköisesti vaan muutamaa eri lajiketta ja ämpäreihin reilusti dwarf lajikkeita. Erityisesti 'Betalux' on tehnyt ihan loistavaa satoa aina! Ja nopeasti. Nykyinen kasvihuone on pieni, eikä parhaalla mahdollisella paikalla. Uutta on suunniteltu ja viime vuonna vihdoin päätettiin lopullinen paikka. Sitten tarvitsisi vielä hankkia materiaalit ja rakentaa. Tavoite olisi ensivuoden viljelyksiin saada valmiiksi, mutta saapa nähdä. Kalvokin on kallista, eikä tässä rahassa kylvetä.

Tammikuu on ajatuksena käyttää ruokakomeron täyttämiseen. Jauhojen tilanne on melko kehnolla mallilla joulun leivän myynnin jäljiltä. Monissa kuivissa aineissakin on vajetta. Näitä on tarkoitus täydentää jokaisella kauppareissulla edes vähän. Pastaa pitäisi tehdä monta purkillista, mutta kaikki tuppaa tulla nopeasti syödyksi. Pakastimet sen sijaan tursuaa kaikesta ja kevääseen mennessä pitäisi saada niihin reilusti tilaa. Toki kevääseen mennessä on ajatuksena myös täydentää pakastimia itse tehdyillä pakaste aterioilla. Niitä olisi sitten tarkoitus hyödyntää kevään kiireissä, mutta monipuolisemmin saisi olla erilaisia ruokia syötäväksi. Pää vain lyö siinä ihan tyhjää mitä kaikkea muuta sinne voisi valmiiksi tehdä. Suurin suosikkini on tähän mennessä ollut burritot. Niihinkin voisi tehdä täytteitä monipuolisemmin.

Kesähuone kaipaisi pikaisesti tyhjennystä, vielä löytyy tuoreita paprikoita ja tomaatteja todella kärsineistä kasveista. Talvettaminen oli tarkoituksena, mutta jälleen kerran ötökät vei voiton. Ei riittänyt energia alkaa taistelemaan ripsiäisiä ja kirvoja vastaan. Aloitetaan siis jo kohtapuoliin uudestaan koko touhu. Paprikoita ja jalapenoja tulee varmaan kylvettyä jo ennen kuun vaihdetta. Chilejä en usko laittavani, mutta ainahan niiden kylvöjen kanssa tulee niitä "vahinkoja"... Jalapenot on kuitenkin nyt se suurin tavoite, sillä kokeilin viime vuonna ensimmäistä kertaa tehdä cowboy candyä ja voi hyvä tavaton kun se siirappinen säilyke oli vaan ihan mahdottoman hyvää! Ei sitä turhaan Amerikassa hehkuteta. Ei ihan pärjää nuo normi säilykkeet sen rinnalla, mutta on niilläkin toki paikkansa!

Vuoden tavoitteet:

Tehdä lisää saippuaa

Monipuolistaa ruoanlaittoa uusilla resepteillä

Karsia turhaa tavaraa

Koteloida jääkaappi

Haudottaa tipuja

Reilu sato jalapenoista

Uusi kasvihuone

Aloittaa rakentamaan uusia tiloja eläimille

Neuloa ainakin neljä villapaitaa

Uima-allas

Pihasaunan viimeistely

Uusi mansikkamaa tai kaksi

Vadelmatarha

Juuston valmistamisen alkeiden opettelu

Korjattavien vaatteiden pinon hävitys

Roskiskatoksen korjaus

Pari metriä lisää aitaa

Lavatarhaan pari uutta lavaa

Uusi puulato ja aiempien viimeistely

Polttopuiden teko

Lista tuntuu loputtomalta ja varmasti iso osa siitä unohtuikin. Listan tarkoitus on oman jaksamisen rajoissa muistuttaa mitä seuraavaksi voisi tehdä. Ei suinkaan saada sitä täysin tehtyä oman jaksamisen kustannuksella. Sitä vartenhan tässä tätä omavaraisuutta tavoitellaan, että saisi elää vähän hitaampaa elämää. Tehdä asioita omaan tahtiin ilman, että oravanpyörä olisi se suurin tahdin määrääjä.

Sitkeys on kuitenkin välillä vähän koetuksella. Väsymys painaa ja terveys reistailee. Miten terveys voikin muuttua niin radikaalisti kun ikää tulee yli 30..

Mutta ettei menisi pelkäksi valitukseksi niin kyllähän se on myönnettävä, että löytyy sitä sisukkuuttakin aina välillä! Ja kyllä se niin vaan on että suurin voima tulee siitä kuuluisasta viime tipasta! Sen varjolla sitä pystyy kyllä ihmeisiin. Ja totta kai myös omien unelmien tavoittelu edistää asiaa. Haaveilu on hyväksi tässäkin asiassa. Myös keskeneräisyyden sieto on eräänlaista sitkeyttä. Ja sitä tarvitaan varsinkin täällä meillä! Välillä sitä miettii varsinkin klapien kanssa pelleillessä, että onko tässäkään mitään järkeä, kun kaiken saa valmiina kaupasta ja lämmönkin sähköstä halutessaan. Ja sitten katsoo kohtuullisen pientä sähkölaskuaan ja tyytyväisenä pistää puita lämmityskattilaan ja takkaan. Toki asiahan voi muuttua vähemmän mukavaksi, kun me puulla lämmittäjät ollaan niin kamalan saastuttavaa sakkia..

Sadonkorjuu tuntuu välillä hieman raskaalta, mutta mikäs sen palkitsevampaa, kuin käydä kellarista hakemassa työn tuloksia keskellä talvea. Sitä aina syksyn kiireisen sadonkorjuun jäljiltä miettii, että mitenhän sitä oikein taas keväällä jaksaisi aloittaa kaiken uudestaan. Ja sitten tauon jälkeen sitä energiaa jostain vain yhtäkkiä tuleekin. Neljä vuoden aikaa tulee kyllä ihan tarpeeseen.

Itseltäni ei tähän kuukauden aiheeseen kovin paljoa juttua löytynyt, ja keskityin lähinnä suunnitelmiin, mutta miten mahtaa olla muiden kirjoitusten laita, käyhän lukaisemassa:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti   -   Sarin puutarhat   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Sininen tupa

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Syyskuu

Suuntana omavaraisuus SYYSKUU, virheet ja onnistumiset

Hei vaan pitkästä aikaa! Suuntana omavaraisuus bloggaajien porukka kokoontuu jälleen ja itsekin pääsen pitkästä aikaa jotain kirjoittelemaan. Vetäjinä toimivat tuttuun tapaan Tsajutin Satu ja Korkealan Heikki.

Aloitetaanpa lyhyellä esittäytymisellä, sillä viime kerrasta on kulunut jo sen verran hyvä tovi. Olen siis Krista 32v, neljän lapsen äiti, vaimo ja oikeita töitä teen melko satunnaisesti. Tähän voisi todeta vielä lisäksi, että muiden silmissä olen laiska, saamaton ja kelpaamaton yhteiskuntaan, mutta mennään positiivisen kautta! Omavaraisuudella koitan pienentää perheen rahan kulutusta, joka mahdollistaa tämän kevyemmän juoksemisen oravanpyörässä. En näe rahaa kaikkein tärkeimpänä asiana elämässä. Tokihan sen olemassa olo helpottaa elämää, mutta ei omaisuuden pitäisi määritellä sitä. Jos nyt saisin valita asumismuodon, olisi se jossain keskellä metsää muutaman hehtaarin tontilla. Mutta kun menit rakentamaan talon kuolevan kylän taajamaan, niin täällä sitä sitten ollaan. Eipä tähän omavaraisteluun onneksi tarvita välttämättä tämän enempää lääniä, mutta ne vuohet jää vain haaveeksi, jollei saada tästä vierestä lisää neliöitä..

Ja sitten aiheeseen. 

Tämän vuoden epäonnistumisiin lukeutuu ehdottomasti tämä jatkuva sairastelu. Kesäkuussa sain diagnoosin hyvälaatuisesta asentohuimauksesta ja siitä asti olen puolikuntoisena koittanut rämpiä eteenpäin. Ensin meni reilu pari viikkoa sängynpohjalla pahoinvoinnin kanssa taistellen. Siitä sitten hissukseen parantunut ja nyt välillä on jo normaaleja päiviä. Pääasia kuitenkin, että pahoinvointi jäi pois, sitä kun en pysty sietämään. Sen päälle sitten vielä muut sairastelut.. No mutta valitus sikseen, todetaan vaan, että moni asia jäi kasvimaalla hoitamatta ja sen takia tuli paljon epäonnistumisia. Näihin lukeutuu esimerkiksi valkosipulit. Lannoitus jäi puolitiehen, joten nostettiin pieniä, mutta käyttökelpoisia yksilöitä kuitenkin. Talvikin oli aika raju ja se karsi myös lukumäärästä jonkin verran pois. Tyytyväisenä kuitenkin otan nämä vähät vastaan, kun pakastimessa on viime vuoden valkosipuleista tehtyä murskaa, sekä kuivattuakin riittää varmasti vielä vuodeksi! Punajuuret epäonnistuivat, koska rikat tukahduttivat suurimman osan. Tulee sieltä nyt varmaan jotain pientä. Monta purkkia löytyy vielä kellarista, joten niilläkin pärjätään helposti vielä seuraavaan vuoteen. Porkkanoista toinen lava tukahtui myös rikkaan, mutta toinen kasvaa oikein hyvin, joten se ei ole totaalinen epäonnistuminen. Ja yllättäen pakastin pursuaa myös porkkanaa eri muodoissa, joten ilman porkkanaakaan ei tarvitse elellä!

Itse tykkään tyylistä "kasvata kaikkea säilöttävää niin reilusti, ettei tarvitse välttämättä pariin vuoteen sitä samaa kasvattaa". Ja välillä se toteutuu oikein kivasti, välillä ei. Viime vuonna tuli tehtyä etikkakurkkuja monen vuoden tarpeiksi. Yritys on kyllä saada ne syötyä melko nopeasti, mutta tänä vuonna en laittanut kellarin purkki määrän vuoksi ainuttakaan avomaankurkkua kasvamaan. Kasvihuonekurkkua laitoin sitten vähän reilummin. Ajatuksena oli pysyä ajantasalla syönnin suhteen, mutta arvaatte varmaan miten siinä kävi.. Jouduin vähän säilöntä hommiin. Mutta onneksi ei kovin paljoa sentään. Ja kun kaikkea vielä oli kellarissa, päätin kokeilla erilaista kurkkusalaatti reseptiä. Ja olihan se ihan älyttömän hyvää.

Paprikat onnistuivat hyvin, vaikka esikasvatus meni pieleen. Melko varmasti syy oli mullassa. Ostin sitten ensihätään muutaman taimen, mutta ei nuo omatkaan paljon jäljessä tule, mikä yllätti aika kovasti. Tomaateilla sama homma.

Kaalit jätin esikasvattamatta, koska kaikki muutkin menivät pieleen. Ostin sitten pari tainta taimistolta ja ne ovat oikein hyvässä kasvussa. En olisi muuten ostanut, mutta yksi lava uhkasi jäädä miltei tyhjäksi ja jotain piti siihen keksiä. Sanoisin, että kannatti. 

Maissit tuskin ehtivät satoa tehdä, kesäkurpitsaa tuli turhankin paljon ja talvikurpitsat on vielä ihan pieniä. Pinaattia saatiin pieni määrä, yrttejä tuli myös kerättyä turhan vähän eikä papu satokaan päätä huimaa. Pavuista suurin osa jätti itämättä, mutta ei ne siemenetkään kovin tuoreita olleet. Ensi vuonna sitten paremmin! Härkäpapuja tulee kohtuullisesti, kehäkukat jäi pääosin kylvämättä, unikon siemeniä saadaan itsestään kylväytyneistä ja ensimmäiset omenat on haalittu muiden mailta. Vielä toivotaan kiinteämpiä omenoita, jotta saataisiin mehuvarasto täytettyä. Viimeisiä viime vuoden pulloja viedään! Mutta sitähän ei ikinä tiedä miten käy, kun muiden varassa ollaan omenan suhteen. Omista puista ei tule edes kymmentä omenaa. Odotan sitä aikaa, kun hukutaan omiin omenoihin, mutta se ei ihan hetkeen ole toteutumassa. Ja eihän se toki varmaa ole omienkaan omenoiden kanssa, mutta enemmän kuin muiden varassa ollessa.

Tämmöisen turhanpäiväisen sairastelun takia olen yrittänyt todellakin elää täysillä nyt, enkä vasta myöhemmin. En toki tarkoita täysillä elämistä mitenkään vauhdikkaana, vaan sellaisena ihanan seesteisenä puuhasteluna. Tehdään se mitä jaksetaan ja halutaan, mutta myös muistetaan kuunnella sitä omaa kehoa ja levätään silloin kun se sitä kaipaa. Valitettavasti yhteiskunta näkee lepäävän ihmisen negatiivisesti tässä suorituskeskeisessä maailmassa. Itse näen elämän prioriteetit jossain ihan muussa kuin suorittamisessa ja rahassa. Mutta kukin tyylillään. Haukkukoot laiskaksi, sellainenhan minä olenkin. Eikä edes hävetä myöntää!

Munia on tullut valtavasti koko kesän ajan. On koitettu käyttää ahkerasti, mutta jotenkin niitä vaan kertyy. Pakastimessa on myös varmasti koko tulevan muninta tauon tarpeiksi munia, mutta lisääkin pitää vielä pakastaa. Pastaan uppoaa myös ihan mukavasti munia, vaikka käytössä onkin sellainen resepti, jossa on munien lisäksi myös vettä. Se sopii omaan makuun paremmin. Jäätelöäkin saisi tehdä kiireesti lisää, mutta ei vain ole ollut sille sopivaa rakoa. Sitä kun ei voi pakastetuista munista tehdä ja kanat tuskin enää kovin kauaa munivat ennen taukoaan.

Vaikka kanat meidät vararikkoon syövätkin, on ne vaan sen arvoisia! Kyllä olisi kurjaa ostaa munat kaupasta. Kanojen rehujen suhteen on vähän turhan haastavaa olla omavarainen, mutta en näe sitä rehujen ostoa mitenkään pahana. Monet omavaraisuutta harjoittavat toki naureskelevat tälle muka munaomavaraisuudelle, mutta pitää sen kanojen hyvinvoinnin mennä edelle. Ei näillä mailla olisi mitenkään mahdollista kasvattaa edes osaa rehusta itse. Kun olisi suomenkielinen vaste sanalle "homestead", niin kuvailisi paremmin tätä mihin elämäntyyliin tässä itse pyritään. Ei tarvitsisi lueskella miten vääränlaista tämä omavaraistelu on joidenkin mielestä. Se on netissä niin harmillista, että ei edes koiteta olla toisille ystävällisiä. Omavaraisuudessa mitkään välimaastot eivät kelpaa vaan pitäisi jo olla täysin omavarainen ennen kuin edes sanalla mainitsee omavaraistelevansa. Mutta ei anneta sen lannistaa vaan jatketaan tätä luonnonläheistä ja ihanaa elämää!

Pihalle on tullut paljon muutoksia tämän vuoden aikana ja se tarkoittaa taas lisää keskeneräisyyttä. Pikkuruinen ja hyvin keskeneräinen pihasauna hyvin pienellä budjetilla löysi paikkansa, uima-allas odottaa paketissa paikkaansa ja pieni terassikin on pihasaunan edessä kesken. Perunamaallekin on tulossa muutoksia. Mutta ensin pitäisi nostaa niitä perunoita pois tieltä. Uudet mansikkalavat jäi tekemättä (ehkä ne vielä ehtisi), lavatarha ei valmistunut tänäkään vuonna, roskakatos jäi uusimatta eikä uusi kasvihuonekaan valmistu tämän vuoden puolella. Tekemistä riittää, mutta aikaa tai jaksamista ei.. Omavaraistelu on kuin pienten tulipalojen jatkuvaa sammuttelua. Pitää aina valita se juuri siihen hetkeen akuutein homma ja toivoa parasta. Onneksi näissä rakennusprojekteissa saa mennä omaan tahtiin, toisin kuin sadonkorjuussa on oltava oikeaan aikaan paikalla. 

Sellaista melko tasaista elämää täällä on taas vietetty ja unelmoitu suuresti. Joskus ne tämäkin pihan rakenteet valmistuu ja saadaan otettua vihdoin kaikki irti tästä pienestä tilasta! Tavoitteena on ennen kaikkea rakentaa tästä oma pieni keidas josta ei kaipaa pois. Jossa voi vaihtaa vapaalle niin, että se sellaiselta myös tuntuu.

Käyhän lukaisemassa muutkin blogit:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela   -   Krutbacken   -   Tillin tilan Anna

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti   -   Pilkkeitä Pilpalasta   -   Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Pienikin omavaraisuus

Kesä lähestyy toisaalta vähän turhankin nopeasti. Pitäisi ehtiä tehdä vielä vaikka ja mitä! Energiaa sen sijaan ei löydy tarpeeksi hoitamaan kaikkia askareita, mutta jospa tuo lisääntyvä valo kohta jo vähän auttaisi.

Esikasvatuksessa toistaiseksi on vain chilit, paprikat, pesusienikurkut ja purjot. Viikonloppuna tehtiin vähän uusinta kylvöjä chileille ja paprikoille. Mies oli sitä mieltä, että tänä vuonna olisi kiva saada pakastin täyteen paprikaa. Joten lisää taimia siis tulemaan. Yleensä en maaliskuussa enää niitä kylvä, mutta toisaalta samapa se on laittaa ne vasta nyt itämään, kun kaikki kasvit koitetaan kuitenkin talvettaa. Mikä onni onkaan tuo tarpeeksi lämpimänä pysyvä valoisa tila. Aurinko lämmittää tilan päivisin jo hellelukemiin. Ei kuitenkaan vielä liian kuumaksi. Aurinkoisina päivinä saa pienen varaslähdön kesään. Niin ihanaa!

Edistystä on tapahtunut tammikuusta jonkin verran. Lasten vaatekaappeihin on tullut tehtyä täytettä ihan mukavasti, joskin paljon pitää vielä ehtiä tehdä ennen kesää. Uusille kanoille ei olla vielä edes aloitettu tilan raivaamista, joten se jäänee kuitenkin ensi vuoteen. Jollei nyt jostain yhtäkkiä tule kunnon innostus siihenkin. Toisaalta viiriäisille löytyisi jo jotenkuten tilaa, mutta vähän epäilyttää lähteä siitosmunaostoksille aikaisempien epäonnisten sattumien takia. Vaikka niistä jo melko monta vuotta onkin.

Saippuaa en ole vieläkään opetellut tekemään. Siis uskomattoman saamatonta touhua taas sen suhteen. Jos nyt edes tarvikkeet siihen tilaisi lähiaikoina.. Olisi sekin jo edistystä. Pastan tekoa varten pitäisi tehdä pieni kuivausteline. Kaikki tuntuu olevan niin jäljessä, kevät kiireet koittaa jo ihan kohta! Kanien astutuksetkaan eivät ole tuottaneet tulosta. Uros ei enää tunnu tajuavan mitä pitäisi tehdä ja emännät ovat vähän turhan kiukkuisia. Viime vuonna kaikki menikin vähän liian helposti. Kanoilta tulee munia keskimäärin 8 päivässä. Pikkaisen meinaa olla turhan paljon tuotantoa, mutta onneksi nämä meidän kääpiökanojen munat ovat puolikkaita normaalin kokoisiin muniin verrattuna. Mutta on se silti paljon.

Monivuotisten hyötykasvien valikoimaa olisi tarkoitus tänäkin vuonna laajentaa. Myös olemassa olevia olisi kiva saada laajemmalle alueelle. Joitakin siemeniä jo löytyy ja ehkäpä pitää vielä tehdä muitakin hankintoja. Koska oikeasti, monivuotiset hyötykasvit ovat kunnon tukipilari omavaraistelijalle. Jos kaikki muu menee pieleen, saa edes jotakin. Toki eihän nekään aina onnistu ja joidenkin kanssa on pitkä odotus ennen ensimmäistä sadonkorjuuta. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa!

Olipa maailman tilanne mikä hyvänsä, ruoan tarve on ja pysyy. Pienien tekojen myötä omavaraisuutta pystyy kasvattamaan huomattavasti. Oli sitten kyse laajemmasta toiminnasta tai muutamasta tomaatista pienellä parvekkeella. Jokainen teko vaikuttaa positiivisesti. Pienikin kotitarveviljely on järkevää. Jos ei taloudellisesti, niin vähintäänkin henkisesti. Tekemisen ilo on myös suuresti mukana. Ei ehkä kuumimpana kesäpäivänä ole mukavinta kantaa litrakaupalla kastelukannulla vettä kymmenille ruukuille. Mutta ainakin työnsä tuloksen näkee muutenkin kuin vain numeroina pankkitilin saldossa. Ja saa syödä puhdasta ruokaa. Kaupassa käymisen tarve vähenee ja roskiakaan ei tule ihan niin paljoa kotiin kannettua.

Jo pelkästään kasvivalinnoilla on suuri merkitys pienelläkin pihalla. Valitsisitko tuijan sijaan vaikkapa pienen pilariomenapuun? Terassin kesäkukkaistutukset vaihtaisit ruukussa viihtyviin yksivuotisiin hyötykasveihin? Pieniä asioita, mutta suuri ero. Amppeleihinkin löytyy niissä viihtyviä tomaattilajikkeita. Sujauta kukkapenkkiin muutama hyötykasvi sinne tänne. Ihan tavallinen ruohosipulikin on näyttävä kukkiessaan. Ja sopii perennapenkkiin ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa syömäkelvottomistakin kukista! Pölyttäjätkin kannattaa kasvivalinnoilla huomioida, koska ilmankaan ei pärjätä. Pienimuotoinen säilöntä edesauttaa myös, vaikka saattaa ehkä tuntua turhalta odotella muutaman suolakurkkupurkin maustumista. Mutta se kaikki on sen arvoista. Kantaako kaupasta kotiin pari suolakurkkupurkkia, vai tehdäkö itse. Vaikka sitten ostetuista kurkuista. Ostaako kaupasta leipä valmiiksi leivottuna, vaiko viljoina ja tehdä se itse. Niillä pienen pienillä teoilla on oikeasti suuri vaikutus.

Huutelemalla somekirppiksillä tyhjiä hyväkuntoisia purkkeja säilöntään säästää muutaman kolikon. Omenoita tulee monilla aivan liikaa ja niitäkin saa yleensä riittävästi omiin tarpeisiin pelkästään kysymällä. Keittämällä omenahilloa ja pakastamalla omenoita, vähentyy talvella tuontihedelmien osto huomattavasti, jollei kokonaan. Pieneenkin pakastimeen saanee mahtumaan vaikka parin smoothien lohkot. Pienet säilytystilatkaan eivät siis ole este puhtaan ruoan pienimuotoiseen kasvatukseen. Jos tuotanto on kuitenkin aivan liian suurta omiin tarpeisiin nähden, voi sitä ylimääräistä satoa antaa tai jopa myydä eteenpäin! Ja ainahan voi lähipiiriltä kysäistä, josko jonkun kellarissa olisi hieman ylimääräistä tilaa.

Kuivaaminen vie huomattavasti vähemmän tilaa, kuin muut vaihtoehdot. Yrttien kasvatus on yksinkertaista ja mukavaa. Mäkimeirami kuivuu hetkessä ja säilyttää arominsa talven kokkailuihin. Se houkuttelee kukkiessaan reilusti perhosia, kimalaisia ja muita pölyttäjiä. Mäkimeirami sopii hyvin kasvamaan hedelmäpuiden juurelle ja monivuotisena sen eteen ei paljoa tarvitse tehdä. Kangasajuruoho on myös mahtava monivuotinen yrtti. Matalana ja kestävänä se on ihana polkujen vieressä. Ja tuoksu on mahtava, kun jalka vähän hipaisee ohi kulkiessa! Niin paljon monivuotisia hyötykasveja, joiden avulla omavaraisuutta pystyy kasvattamaan ihan itsestään.

Kirsikka 'Latvian Matala' on pieni ja nimensä mukaisesti matala pensas. Sopii hyvin pienelle pihalle erityisesti rungollisena kasvatettuna. 'Latvian Matala' on itsepölytteinen ja antaa jo nuorena hyvän sadon ilman ristipölytystä.

Syötävä metsäpuutarha sopii hyvin pienellekin pihalle. Kasvivalinnat ovat siinäkin avainasemassa. Puut, pensaat ja maanpeitekasvit. Kaikista löytyy monta vaihtoehtoa myös hyötykasveina. Ja omasta mielestäni ne ovat äärettömän kauniitakin. Hedelmäpuiden kukinta ja hedelmät, marjoja notkuvat pensaat ja itsestään leviävät maanpeitekasvit kuten ahomansikka näyttävät yhdessä ihanilta. Vai miltä kuulostaisi pihan perällä pieni kaistale, jossa kasvaisi marja-aronia aitana, joku ihana perheomenapuu tai pari erilaista pilariomenapuuta, pari-kolme marjasinikuusamaa, ruohosipulia ja ahomansikkaa? Eikä tämä oikeasti tarvitse ihan älyttömän suurta tilaa. Ei toki liian ahtaastikaan kannata laittaa. Omenapuun voi pitää maltillisen kokoisena leikkaamalla, toki aiheeseen pitää hieman perehtyä. Pilariomenat itsessään ovat hyvin pieniä. Toisaalta, jos ajatellaan, että monilla on omenoista liikaa tuotantoa ja saat sitä pyytämällä, kannattaako omaan puutarhaan välttämättä omenoita istuttaa. Isoilla tiluksilla vastaus on ehdottomasti kyllä! Mutta pienellä pihalla ehkä kannattaa valita kuitenkin jokin muu hedelmäpuu.

Mitähän vinkkejä omavaraisuuden lisäämiseen muilla bloggaajilla on? Käy lukemassa!

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka      -   Kakskulma   -   Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa   -   Sarin puutarhat   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Harmaa torppa   -   Majalevon pientila   -   Caramellia   -   Varmuusvara   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki   -   Korkeala

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Suuntana omavaraisuus, suunnitelma 2022

Vuoden ensimmäinen maanantai! Eihän sitä meinaa uskoakaan, että siirryttiin taas uuteen vuoteen. Hommaa riittäisi ennen kevään koittoa, toivottavasti ehditään edes osa niistä tekemään. Puuhommatkin on pahasti kesken. Tulevaa kevättä odotellaan kyllä siitä huolimatta kovasti! Paljon on suunnitelmiakin kesää varten. Niistä lisää alempana. 

Meidän poppoo on viime vuoden alkuun verrattuna vähentynyt yhdellä. Jouduimme keväällä luopumaan toisestakin koirastamme. Päätös oli vaikea. Outoahan se alkuun oli, mutta nyt on jo tottunut.

Esittelytekstin meistä löydät täältä. Tässä kuitenkin asiat lyhyesti kerrottuna.

Olen Krista, 30 vuotias neljän lapsen äiti Keski-Pohjanmaalta. Olen intohimoinen (hyöty)puutarhuri ja omavaraistelija. Käsityöt ja leipominen on myös lähellä sydäntä. Loppuvuodesta sain vihdoin käynnistettyä haaveilemani kotileipomo toiminnan ja joulun sesonki oli ihan uskomaton! Toki myös sangen raskas.

Viime vuosi oli meillä täynnä kymppejä. Kesällä tuli 10 vuotta täyteen avioliittoa, syksyllä esikoisemme täytti 10 vuotta ja loppuvuodesta täytin itse 30 vuotta. Tämäkin vuosi tuo tullessaan kymppejä, kesällä tulee 10 vuotta, kun talomme valmistui ja pääsimme muuttamaan. Loppuvuodesta toinen tyttö täyttää myös 10. Mutta siihen on vielä aikaa.

Kanalassa väki on lisääntynyt omien kanojen jälkeläisillä. Ja nekin ovat aloittaneet jo muninnan! Vähän meinaa olla turhankin runsasta munien suhteen ja yksi tämän vuoden suunnitelmista onkin liittyä salmonellavalvontaan. Suunnitelmissa on myös toisen parven haudottaminen siitosmunista. Se, löytyykö sopivia munia testatuista parvista, jää nähtäväksi. Tai saadaanko ylipäätään raivattua tilaa uudelle kanalalle tarpeeksi ajoissa. Jos ei, siirtyy nämä haaveet seuraavaan vuoteen.

Kanat joita viime vuonna haudotuista munista tupsahti, ovat äärettömän kauniin värisiä omasta mielestäni! En tiedä johtuuko nämä vaaleanpunaiset lasit nyt siitä, että ovat oikeasti omista munista haudottuja, eikä ostetuista. Mutta niin äärettömän kauniita ovat! Ja onhan se ollut varsin hauskaa seurata minkälaisia niistä omien kanojen jälkeläisistä mahtaa tullakaan ja kuka mahtaisi olla kenenkin äippä. Toistaiseksi ei ole hajuakaan, kuin kunnolla parrallisista. Niistäkin tietää vain sen, että on neljä äiti vaihtoehtoa.

Kaneja on yritetty astuttaa jo nyt, sillä kahdella alkaa parasta ennen päiväys tulla vastaan ensimmäiseen synnytykseen. Toivottavasti tärppää pian, kovin hyvältä ei tällä hetkellä näytä. Tälle vuodelle suunnitelmissa neljän poikueen verran, eli yksi per naaras. Voi olla, että pari naarasta astutetaan vielä toistamiseenkin, mutta se on melko epätodennäköistä.

Angoran kerintä harjoitukset jatkuvat ja sitä harjoitellaankin vielä varmaan pitkään, kun ei tahdo oikein sujua kunnolla. On niin epätasainen tulos joka kerta vaikka koneella trimmaakin.. Ehkä senkin joskus oppii ja saadaan villaa kehrättäväksi asti. Ja sitten tarvitsee välineet siihen kehräämiseen. Ei ole ihan tämän vuoden suunnitelmissa kuitenkaan. Onneksi angoroita on vain yksi. Näillä taidoilla, ja vähän ajallakin, se on meille varsin sopiva määrä. 

Tämän vuoden suunnitelmissa on aika paljon asioita. Pääasiassa niihin liittyy rakentamista. Muutama uusi puulato pitäisi saada aikaan. Pihasauna projektia pitäisi jatkaa. Lavatarhan aita päätettiin laittaa uusiksi ja sen aloitus olisi nyt myös keväällä suunnitelmissa. Myös muualla pihalla pitäisi jatkaa aidan tekoa. Maakellareiden alue olisi myös mukava saattaa viimein loppuun. Tuskin, mutta yritetään. 

Talven aikana pitäisi saada myös paljon aikaan. Uudelle kanaparvelle tilat ensin raivata ja sitten nikkaroida. Kanilaankin olisi mukava saada vähän lisää tilaa. Viiriäishaaveet saadaan taas lykätä seuraaviin vuosiin. Mutta mahdollisesti niillekin voisi raivata tilat tässä talven aikana. Edellisistä viiriäisistä on jo ihan liian kauan!

Yksi mitä olen suunnitellut opettelevani nyt talven aikana, on saippuan valmistus. Ja sitä onkin suunniteltu jo pitkään. Tarvikkeet pitäisi tilata, eli omavaraisuutta siihen ei saada mahtumaan kovin paljoa, mutta ainakin tekemisen ilo on läsnä. Uskoisin sen myös tulevan vähän halvemmaksi. Nykyiset shampoopalat mitä kaupasta kotiin kannetaan maksavat kuitenkin suunnilleen sen kympin.

Talven aikana myös lasten vaatekaappiin pitäisi saada täytettä. Ja miksei omaankin. Ompelukone onkin hurissut melko paljon. Suuri läjä legginssejä odottaa uusia polvia ja samalla saadaan myös lisää pituutta lahkeisiin. Mitä kirjavammat, sen paremmat. Ainakin sitä mieltä on meidän tytöt! Olen myös pohdiskellut tekeväni lapsille läjän villasukkia todella ohuesta langasta. Kaupan sukat kun ei pahemmin kulutusta kestä ja ei ole niin mukavat parsia kuin villasukat. Mutta ensin pitäisi saada ohuesta puuvillalangasta aloitettu paita valmiiksi. Ei olisi enää kovin paljon jäljellä. Oma periaatteeni nykyään on, ettei saa aloittaa uutta projektia ennen kuin vanha on valmis. Muuten se jää tekemättä loppuun.. Kovasti haluaisin jo päästä kokeilemaan synttärilahjaksi saatua puikkosettiäkin! Ja näiden pitäisi olla puikkojen Ferrarit. Syy miksi nämä valitsin, oli lyhyet kaapelit ja myöhemmin helposti laajennettava setti.

Viljelysuunnitelmat on vielä vähän vaiheessa, mutta suurinpiirtein samat laitetaan kuin viime vuonnakin. Perunoille suunnitelmissa suurempi ala, vaikka viime vuosi olikin totaalinen pettymys. Härkäpapua pitää laittaa enemmän kasvamaan, jokseenkin pieni sato tuli siitäkin, vaikka ala oli kohtuullisen iso. Porkkanaa oli aika sopivasti, eli varmaan sama määrä laitetaan lavoihin tänäkin vuonna, eli suunnilleen kolmen lavan verran. Chilit ja paprikat saakin jo pikkuhiljaa kylvää ja vain muutama uusi kasvi pitää laittaa tulemaan. Kesäkeittiössä on talvehtimassa parisenkymmentä paprikaa, joten ihan hirveän montaa uutta kasvia ei tarvita. Sikäli mikäli saadaan ne pidettyä hengissä.. Ikuinen riesamme vihannespunkki sen sijaan takaa, ettei sadolla pahemmin pääse kehumaan, vaikka kasvien määrä onkin melko suuri.

Viime vuoden lupauksen koitan pitää, enkä esikasvata ainuttakaan kesäkurpitsaa tai avomaankurkkua. Suorakylvönä meillä on tullut aina parhain sato, joten jokohan nyt olisi aika vihdoin uskoa se! Helpottaa reilusti kevään hommiakin, kun ei tarvitse roudata taimia eestaas. Purjoa oli sopiva pieni määrä, enkä varmaan laita ainakaan kovin paljoa enempää tänäkään vuonna. Tomaatit ei häävin onnistuneet, kasvihuoneeseen siirto meni turhan myöhään ja suurin sato olisi vasta ollut edessä, vaan kylmyys tuli ensin. Mutta jotain sentään saatiin pakastimeenkin asti ja hyvä niin. Kasvihuoneen kapasiteetti oli jo maksimissaan ja saman määrän kanssa mennään tulevaankin kauteen. Vajaa 30 tainta kurkkua ja tomaattia yhteensä. Toisesta kasvihuoneesta haaveilen muutaman vuoden päähän. Tämän vuoden tavoite on muistaa kylvää pesusienikurkut! Viime vuonna se unohtui.

Siemenkaupoille pitäisi myös suunnata piakkoin. Ensimmäiseksi odottelen Siementarhan luomusiemenien verkkokaupan avautumista ja ostan sieltä ensisijaisesti. Suomalaisia luomusiemeniä, eikä hinta ole todellakaan paha. Ostoslistalla ei toistaiseksi ole kovin monia siemeniä, mutta tarjontaa selaamalla taitaa taas tulla jotain ylimääräistäkin.. Pienen inventaarion jälkeenkin löytynee listalle vielä vähän lisäystä. En onnistunut viime vuonna sen paremmin siemenien keräämisessä itse, kuin aiemminkaan. Voisi siihenkin koittaa oikeasti panostaa tänä vuonna.

Eli suunnitelmat listattuna:

Kanalaan tilat uudelle parvelle

Kanilaan pari uutta asuntoa

Salmonellavalvontaan liittyminen

Saippuan valmistamisen opettelu

Siementen inventaario ja osto

Siitosmunien osto

Puulatojen rakentaminen

Aitoja eteenpäin

Maakellareiden alue valmiiksi

Perunoille isompi ala

Pihasauna projektia eteenpäin

Käyhän lukaisemassa myös muiden #suuntanaomavaraisuus kirjoitukset! 

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka   -   Jovela   -   Kakskulma   -   Multavarpaan maailma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat   -   Kohti laadukkaampaa elämää   -   Pilkkeitä Pilpalasta   -   Oma tupa, tontti ja lupa

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Mikä Itä   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Caramellia   -   Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala   -   Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo