Tammikuu

Hyvää uutta vuotta! Nyt on todellakin se hetki, kun aletaan unelmoimaan täysillä ja suunnittelemaan tulevaa. Suuntana omavaraisuus porukka kertoo tässä kuussa suunnitelmistaan ja haaveistaan.

Aloitetaan vuosi pienellä esittelyllä. Näppäimistön takana on Krista, vaimo ja neljän lapsen äiti. Nuorimmainen on eskarissa ja kaksi vanhinta yläkoulussa. Mies on yrittäjä ja itse olen työttömänä. Eikä siihen taida kovin helposti olla muutosta tulossa, sillä työpaikan pitäisi löytyä kävelymatkan päästä sairauteni takia, joka estää autolla ajamisen. Mutta onpahan aikaa omavaraistella...

Asumme toistaiseksi noin 4000 neliön taajama tontilla, mutta aloitamme keväällä tulevan paikkamme rakentamista. Siellä meitä odottaa 11,5 hehtaaria keskellä metsää. Ja hieman malttamattomana kevättä täällä odotellaankin. Tämän toivottavasti viimeistään muutaman vuoden päästä tapahtuvan muuton kun olisi tarkoitus olla uusi alku kaukana tästä kaikesta toksisuudesta, mitä täällä joudutaan toistaiseksi vielä sietämään. Ja alamme todellakin olla jo aivan loppu. Mutta unelma tulevasta ja kaiken pahan taakse jättämisestä saa jaksamaan. Ihmisten pahuus se jaksaa vieläkin yllättää, vaikka tätä kiusaamista onkin jo vuosikymmen kestetty. Kaiken seurauksena ollaan yhdessä vahvempia kuin koskaan. Vaikka tarkoitus onkin selkeästi ollut kiusaajalla päinvastainen.

Jatketaan sitten kuulumisiin.. Joulukuu oli yhtä keittiössä hääräämistä. Parisen sataa leipää pääsi muiden joulupöytiin ja olihan siinä taas oma hommansa. Siihen lisäksi vielä kaikki omat herkut. Mitään se ihmeempää ei joulukuussa tapahtunut. Käsitöitä, leipomista, saunomista, talon lämmitystä ja ruoanlaittoa. Juuri sellaista elämää, mitä puutarhan ollessa levossa toivookin. Hiljaista ja levollista (jos ei lasketa leipomista, mutta se ei kovin montaa päivää kuitenkaan ollut).

Tässä kuussa ajatuksena on kylvää chilit ja paprikat, aloittaa ulkohuussin rakentaminen ja syödä pakastimia mahdollisimman tyhjiksi. Lisääntyvä valo auttaa jaksamaan puuhastelussa ja toivottavasti saadaan muutakin aikaan. Siementilaustakin olisi jo hissukseen alettava näpyttelemään, sillä paprikoiden osalta varsinkin pitäisi vähän päivittää valikoimaa.

Vuoden vaihteessa sulatettiin ja järjesteltiin pakastimet. Nyt ollaan taas aika hyvin kartalla mitä mistäkin löytyy. Ja paljon ei tarvitse tehdä, että saadaan yksi pakastin lomailemaan seuraavaan satoon asti. Jollei nyt vahingossa innostu täyttämään leipomalla. Toki kevääksi olisi hyvä tehdä mukava määrä "eineksiä", jotta pystyy helpommin olla rakentelemassa tulevaa. Sitä varten ostettiin jo pöytämallin pikku uuni ja todennäköisesti viedään vielä terassilta kaasugrilli kaveriksi. Vaatii toki ensin yhden varaston rakentamisen paikanpäälle. Ja uunia varten myös virtalähde on ostoslistalla. Pieni jääkaappi meillä onkin jo jemmassa autotallissa. Niillä luulisi pari yötä menevän teltan kera sujuvasti.

Ikävästi tulevaan hedelmätarhaan ostetut puut ottivat osumaa jänisten hampaista. No eihän sitä voi muita syyttää kuin itseään, jäi nimittäin suojaamatta ajoissa. Mutta harmitus on suuri. Ehkä niistä kuitenkin vielä suurin osa selviää. Ja rahalla saa myös uusia. Vaikka mahdollisimman pienellä budjetilla sitä yrittääkin selvitä. Kun nyt tämän vuoden puolella saisi edes kymmenkunta puuta lopulliselle paikalleen. On siinäkin tavoitetta ihan mukavasti. Myös toivon mukaan päästään siirtämään nykyiseltä pihalta helposti siirrettäviä hyötykasveja uuteen paikkaan. Esimerkiksi hunajamarjat aion siirtää ihan kaikki, kun eivät vielä hirmuisen isoja ole. Mutta saapas nähdä tuleeko niiden uusi paikka syksyyn mennessä valmiiksi. En niitä tänne halua jättää, kun niihin on uponnut sievoinen summa.

Off-grid ajatus on ottanut harppauksia eteenpäin. Aikaisemmin ajattelin, että tulisi aivan liian kalliiksi, mutten enää ole ihan vakuuttunut olevani oikeassa. Siihen pyritään, mutta aika näyttää riittääkö budjetti.

Tämän kauden suunnitelmana on siis saada tulevan hyötytarhan riista-aita, varasto ja ulkohuussi valmiiksi. Istuttaa muutama hedelmäpuu ja yrittää ehtiä muutakin hyötypuutarhaa rakentamaan. Haaveilen myös siitä, että ehdittäisiin tekemään yksi puulato ja yhden rakennuksen pohjat. Mutta se ei ole todennäköistä. Haaveissa myös se porakaivo, mutta huh niitä hintoja..

Käy lukemassa myös muiden suunnitelmat ja haaveet tulevaan kauteen!

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken   -   Tillin tilan Anna

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat   -   Oma tupa ja tontti   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Caramellia

Joulukuu

Hei vaan pitkästä aikaa! En ole ihan hetkeen kirjoitellut Suuntana omavaraisuus sarjaan mitään. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman meidän kuulumisista ja suunnitelmista. Ihan ensin mainittakoon, että blogin nimi oli ennen Korpikuusen tila ja nykyään ollaan siis Pieni kotitarvetila. Syy nimen muutokseen liittyy vahvasti tulevaan. Olemme nimittäin päättäneet alkaa rakentamaan tulevaisuutta omistamalleni pienelle metsäpläntille. Jonkin aikaa sitten kirjoitin blogiin vähän tulevaisuuden suunnitelmista ja syistä. Tulevaisuudesta ajattelin kertoa nytkin.

Mutta käsitellään ensin nopeasti yhteinen aihe, eli joulu omavaraisesta näkökulmasta katsoen. Valitettavasti en oikein tähän aiheeseen osaa kunnolla uppoutua, sillä joulu on meillä enemmänkin työntäyteistä aikaa kotileipomon saralla. Tai oikeastaan ennen joulua tehdään ja sitten itse joulu käytetään palautumiseen. Eikä siinä oikein kunnon tunnelmaa löydä kun on ihan väsynyt. Älä kuitenkaan käsitä väärin, olen enemmän kuin kiitollinen, että saan tehdä leipää muiden joulupöytiin näin suurissa määrin! Raskasta se kuitenkin on.

Lahjoja teen itse parhaani mukaan. Ompelemalla lähinnä nykyään. Ennen tein myös leipomalla lähipiiriin jotain, mutta nyt kotileipomon myötä ei ole puhti enää siihen riittänyt.

Joulupöytä meillä nirsoilla ihmisillä ei ole kovin ylitse pursuava. Kinkun lisäksi pöydässä on lähinnä kermaperunat oman maan parhaimmista jauhoisista perunoista, eli lajikkeesta 'Red Emmalie'. Ai että! Piparit ja tortut tietysti myös ja itse tehdyillä taikinoilla. Torttuihin itse tehtyä hilloa, mutta muuten ei hirveän omavaraista ole meidän joulupöydässä. Perunat ja hillo, toki kai omavaraisuuteen voi laskea myös tekemisen. No kai sitä nyt vielä porkkanaraastetta on pöydässä oman maan porkkanoista. Mutta mitään sen ihmeellisempää ei meillä jouluna ole. Ja se sopii hyvin meille.

Ja sitten tulevaisuuden haaveisiin. Sillä sitä ne kaikki vielä ovat. Mutta toivottavasti päästään heti keväällä niitä toteuttamaan.

Olemme siis aikeissa rakentaa metsän keskelle pienen omavaraistilan muutamien vuosien kuluessa. Hitaasti ja pienellä budjetilla. Haaveena off-grid, mutta jääköön se nähtäväksi. Kaikki rakennukset on piirretty ruutupaperille odottelemaan oikeaa ajankohtaa. Ja niiden hetki ei ole vielä ihan hetkeen. Piirustukset hankitaan vasta juuri ennen rakennusluvan hakemista, että saadaan vielä tehdä suunnitelmiin muutoksia. Ja niitä onkin paranneltu tässä muutaman kuukauden aikana ihan reilusti. Tykkään suunnittelusta ja nyt onkin saanut pyöritellä paljon kaikenlaista mielessä. Ja eiköhän tässä muutaman vuoden suunnittelu aikana keksi vielä paljonkin lisää muutoksia. Päätösten teko on kuitenkin melko vaikeaa minulle, niin tämmöinen pitkä harkinta aika sopii hyvin. Mutta on se vaikeaa odotella, että pääsee unelmiaan toteuttamaan.

Paprikat pakastimeen

Keväällä aloitamme kuitenkin siitä "kiireellisimmästä", eli hedelmätarhasta. Siihen onkin jo jokunen puu ostettu. Oli liian hyvä alennus jättää käyttämättä, vaikka lopulliselle paikalle niitä ei vielä tänä vuonna saanutkaan. Ehkä kuitenkin vähän väärin puhua hedelmätarhasta, kun koko kasvimaa tulee saman aidan sisään. Ja aitaa varten riistaverkko ostettiin myös alennuksesta. Sen pystyttämistä en tosin odottele kyllä yhtään! Tulee olemaan varsin pitkäveteistä pystyttää kymmeniä tolppia, mutta sen verran on alueella elämää, että ilman verkkoa ei tule kyllä yhtään mitään. Mutta ehkä siitäkin selvitään. Ja ei sitä sentään ole ihan kokonaan pakko ensi vuonna tehdä, vaikka kivahan se olisi. Aidan lisäksi pitäisi nakutella isomman puoleinen puutarhavarasto. Alkuun sitä käytettäisiin tukikohtana ja miksei jopa yöpymiseen. Talven aikana pitäisikin rakentaa ulkohuussi, että olisi hieman helpompi sitten keväällä olla pidemmän aikaa paikanpäällä.

Hedelmätarhan lajikkeet on myös jo valittu. Osa valikoitui jo ihan sen perusteella, mitä lajikkeita oli tarjouksessa. Loput on vuosia kestäneen selvistyön tuloksia. Ja aika monta samaa tulee olemaan mitä nykyiselläkin paikalla. Yksi päärynä 'Lada' ja omenoista 'Turso', 'Railamo', 'Viirukaskaneli', 'Uslada', 'Bolotovskoje', 'Syysjuovikas', 'Astrakaani Iso Kuulas', 'Lantun talvi', 'Särsö' ja 'Samo' on jo ostettu. Näiden lisäksi pitäisi vielä omenoista ostaa 'Heta', 'Anisovka', 'Tellisaare', 'Punahilkka', 'Sandra', 'Norland', 'Silva', 'Suislepp', sekä päärynöistä 'Stolishnaja' ja todennäköisesti toinen 'Lada'. On niin hyväksi havaittu päärynälajike, että kannattaneeko tuota enää uudelleen pettyä muiden lajikkeiden kanssa. Ei meinaan ainakaan 'Siska' ja 'Suvenirs' pääse maun kanssa jatkoon uuteen paikkaan. Ei sillä, että 'Siska' pahemmin syöntiin asti edes pääsisi, kun halkeaa ennen kypsymistä ja pilaantuu.

Omenoista on valittu paljon etenkin mehuksi sopivia lajikkeita. Onhan siellä toki monta erinomaista tuoreena syöntiin valittua lajikettakin. Kuten 'Heta' ja 'Suislepp'. Niistä on vaikea pistää paremmaksi, on sen verran herkullisia tapauksia! Toki varsinkin jälkimmäisestä löytyy sen verran happoa, ettei se ole ihan koko perheen suosikki suoraan syöntiin. 'Pirja' on myös yksi herkku, mutta sen ominaisuudet ei oikein sovi muuta kuin tuoreena syöntiin, niin se on jätetty pois listalta. Sitä kun ei makeaa ja jauhoista omenaa jaksa ihan mahdottomasti napostella. Toki sen voisi hyvin sitten varttaa johonkin toiseen lajikkeeseen. Tulisi varmaan aika sopiva määrä syöntiin sillä tavalla.

En pitkästytä sen enempää hedelmäpuista jaarittelemalla. Onhan nyt kuitenkin joulu! Mutta eihän se suunnittelu ja unelmointi vuodenaikaa katso..

Käy lukaisemassa myös muiden bloggareiden tekstit, josko sieltä löytyisi hieman paremmin sitä ihanaa jouluista tunnelmaa!

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Hunajamarjoista mehua ja mäskistä hilloa

Omenamurumuffinssit

 

Omenamurumuffinssit

Omenatäyte

5 dl omenakuutioita (n. 5 pientä omenaa)
1 dl fariinisokeria

2 tl vaniljasokeria

nokare voita

Taikina

150 g voita

1 dl sokeria

½ dl fariinisokeria

2 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

1 rkl vaniljasokeria

1 ½ dl maitoa tai kermaa

Muruseos

40 g voita

1 dl kaurahiutaleita

½ dl vehnäjauhoja

½ dl sokeria

Aloita valmistamalla omenatäyte. Laita täytteen aineet kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes sokerista tulee hieman siirappimaista ja omenat ovat pehmenneet. Anna hetki jäähtyä ja tee taikina.

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan maidon tai kerman kanssa. Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa. Jaa taikina 12 muffinssi vuokaan, mikäli käytät muffinssipeltiä. Ilman kannattaa jakaa useampaan vuokaan. Painele taikina vuokien reunoille jättäen pienen kuopan keskelle.

Valmista seuraavaksi muruseos. Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, vehnäjauho ja sokeri. Lisää kylmä voi ja nypi murumaiseksi seokseksi.

Jaa omenatäyte muffinssien päälle. Jaa muruseos omenatäytteen päälle ja painele sitä hieman kiinni muffinsseihin. Paista 175 asteessa keskitasolla noin 35min. Kokeile tikulla kypsyyttä, jos taikinaa ei tartu tikkuun, on muffinssit valmiita.

Nutella keksit

Nutella keksit

120 g voita

150 g fariinisokeria

100 g sokeria

2 kananmunaa

2 rkl + 2 rkl Nutellaa tai haluamaasi suklaa/pähkinälevitettä

5 1/3 dl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 rkl vaniljasokeria

½ tl suolaa

200 g tummaa suklaata rouheena

Sekoita jauhot, sooda ja suola. Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa hyvin. Lisää 4 rkl Nutellaa taikinan joukkoon ja vatkaa nopeasti sekaisin. Lisää kuivat aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Lisää suklaarouhe ja sekoita. Lisää vielä 4 rkl Nutellaa ja sekoita kevyesti niin, että taikinaan jää raitoja. Muotoile palloiksi tai ota keksikauhalla nokareita ja laita pellille jättäen reilusti tilaa leviämiselle. Paista 175°C uunin keskitasolla noin 15 min riippuen uunista ja keksien koosta.

Tulevaisuus

Kevät toi tullessaan muutoksia. Näiden muutosten vuoksi päätettiin tehdä vielä isompia muutoksia. Senpä takia Korpikuusen tila vaihtoi nimensä Pieneksi kotitarvetilaksi. Alamme hyvin hitaaseen tahtiin rakentamaan uutta tilaa toisaalle. Asumme kuitenkin vielä monen monta vuotta nykyisellä paikalla. Tälle vuodelle tavoitteena on "vain" hedelmätarhan pohja ja hyvällä tuurilla myös sen aitaus ja muutama puu. Myös huussi olisi kätevä olla jo mahdollisimman pian. En kuitenkaan enää tässä vaiheessa vuotta odottele liikoja. Tunnin ajomatkakin vähän hidastaa etenemistä.

Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan paikka, jossa mahtuu toteuttamaan kaikki mahdolliset haaveensa. 11,5ha keskellä metsää. Ennen kuin se tulevaisuus koittaa, joudutaan edelleen jatkaa haaveilua, mutta hissukseen saadaan myös niitä alkaa toteuttamaan. Kuten se valtava hedelmätarha, jonka toteutuminen on jo hyvin lähellä. Se valikoituikin ensimmäiseksi projektiksi. Eikä varmaan ole kovin vaikeaa arvata miksi. Monta vuotta joutuu odotella kunnon satoa, vaikka saisi syksyn aikana puut maahan. Sitä pysytään edelleen muiden anteliaisuuden armoilla pitkän aikaa. Ihanan paljon kuitenkin on aina omenoita muilta saanut käydä keräämässä!

Päärynöitä tulee omista puista jo ihan mukavasti. Toki ei joka vuosi, eikä varsinkaan nyt kun yksi puu myrskyssä tänä vuonna katkesi.. Kirsikoita sen sijaan ei tämän enempää edes tarvittaisi, mutta pitää sitä uuteenkin paikkaan pari puuta laittaa. Luumut tuntuvat menevän joka vuosi ötököille ja muutenkin vähän kysymysmerkki tulisiko edes kovin hyvin luumuja hyödynnettyä. Mutta toisaalta tuoreet luumut on kyllä herkullisia. Ei kuitenkaan tarvitse ihan vielä päättää laitetaanko hedelmätarhaan myös luumuja.

Tila tuo tullessaan myös mahdollisuuden niihin kauan haaveiltuihin vuohiin! Kyllähän sinne pari lehmääkin mahtuisi, mutta en tiedä olisiko se kovinkaan järkevää. Aika näyttää.

Polttopuu hommat vielä pahasti kesken..

Tykkään suunnittelusta. Aivot käy välillä ylikierroksilla, kun koittaa kovasti pähkäillä joitakin yksityiskohtia. Aikaahan tässä kuitenkin on lyödä suunnitelmat lukkoon ja eiköhän ihan jokainen nyt suunniteltu asia koe vielä isoja muutoksia. Suunnittelu kun on osa haaveilua, tulee siihenkin välillä uppouduttua ihan kunnolla. Mitäpä se elämä ilman haaveilua olisikaan?

Kaikki on tarkoitus toteuttaa mahdollisimman pienellä budjetilla. Harmillisen vähän kuitenkaan pystytään toteuttamaan halvalla. Joissakin asioissa tullaan varmasti myös valitsemaan se kalliimpi versio. Mutta kun prosessi on pitkä, pystyy hyödyntämään tarjouksia ja haalimaan käytettyä tavaraa ihan eri tavalla. Esimerkiksi ulkorakennuksiin on nyt jo kaikenlaista jemmassa.

Yksi tärkeä asia myös on vielä suunnitteluvaiheessa. Porakaivo ja sen sijoitus. Se tulee olemaan myös yksi isoimmista kulueristä lähivuosina. Haaveissa olisi tehdä tästä paikasta täysin off-grid, mutta tuntuu Suomen oloissa hieman mahdottomalta. Toki alkuun onnistuu helposti, kun ei vielä ole asuintaloa tulossa. Sähkö on niin suuri investointi, että nähtäväksi jää miten siinä onnistutaan. Onhan sitä kaikenlaisia vaihtoehtoja.

Tilan läpi kulkee pieni tie ja kivenheiton päässä kaunis pieni joki. Lähin kauppa reilun 10 kilometrin päässä, eikä naapureita ole näköetäisyydellä. Aika iso muutos nykyiseen. Täälläkin riittää vielä hommia paiskittavaksi. Paljon meinattiin puutarhasta siirtää uuteen paikkaan ja lisätä vanhassa samalla nurmikkoa. Iso nurmikko kun on myyvempi kuin nykyiset näkymät. Erityisesti hunajamarjat meinataan siirtää kaikki, kun niihin on uponnut ihan mukava summa rahaa. Ja pensaat kuitenkin vielä niin pieniä, ettei siirto ole ongelma. Vadelmia ei voi meiltä siirtää mihinkään tautien takia, joten ne pitää uusia ja samaten mansikat. Toki teimme kolme uutta mansikka lavaa tänne vanhaankin, kun täällä kuitenkin vielä tovi ollaan. Tämän vuoden mansikka sato jäi niin pieneksi, ettei mitään saatu säilöön. Ja laatukin oli huono.

Kärsimätön luonteeni ei tahdo jaksaa odotella etenemistä eikä varsinkaan muuttoa uuteen, mutta jotenkin se pitää vaan yrittää kestää! Muutto varsinkaan ei tule tapahtumaan hetkeen ja se jos mikä harmittaa. Tuntuu vähän siltä, että joutuu odottelemaan loppuelämänsä alkua kohtuuttoman kauan. Nykyisen piti olla koko loppuelämän koti, mutta asiat muuttuvat. Toivottavasti tämä seuraava sitten olisi se. Mutta ikinä ei voi olla mistään varma. Muuton suurin syy on se, että halutaan kauas tietyistä asioista, jotka vaikuttavat elämäämme hyvin negatiivisesti. Ja sitä toksisuutta joudutaan vielä tovi kestämään. Mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä. Ja tämä ihan pieni edistyminen lisää sitä tunnetta, että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu. Toki ei tämä elo täälläkään huonoa ole! Täällä sitä on kuitenkin koettu ne kaikkein onnellisimmat hetket elämässä. Ja harmittaahan se jättää kivat naapurit. Sitä on elämänsä aikana ehtinyt nähdä jos jonkinlaisia naapureita ja kyllä täytyy sanoa itseänsä onnekkaaksi, kun vuosikymmenen on saanut näin mukavien ihmisten naapurissa asua.

Nyt jäädään vain odottelemaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Tulevan hedelmätarhan paikka

Tammikuu

Suuntana omavaraisuus TAMMIKUU, omavaraisuus ja suomalainen sitkeys

Niin vain vaihtui vuosi ja suunnataan edelleen omavaraisuutta kohti. #suuntanaomavaraisuus2025 bloggaaja porukan vetäjinä edelleen Tsajutin Satu ja Korkealan Heikki

Viime vuosi antoi paljon, mutta murheitakin oli ihan riittämiin. Tämän vuoden odotukset ovat korkealla ja suunnitelmia riittää. Kasvimaa on kuitenkin vielä ilman suurempaa suunnitelmaa. Valkosipulit lavatarhasta jo löytyykin, mutta muuten vielä kaikki on auki. Sen tiedän, ettei perunaa laiteta perunamaalle kuin korkeintaan ihan vähän ja loput perunat menee lavoihin. Tämä siksi, että päästäisiin edes vähän enemmän eroon sepäntoukista. On ne hieman vähentyneet jo, mutta kyllä on tympeää kun iso osa perunoista on täynnä reikiä! Vielä en ole ihan varma mitä perunamaalle laitetaan, mutta olen pohtinut kurpitsoja, salkopapuja sekä maissia. Ehkä härkäpapuakin.

 

Tomaatteja laitan kasvihuoneeseen todennäköisesti vaan muutamaa eri lajiketta ja ämpäreihin reilusti dwarf lajikkeita. Erityisesti 'Betalux' on tehnyt ihan loistavaa satoa aina! Ja nopeasti. Nykyinen kasvihuone on pieni, eikä parhaalla mahdollisella paikalla. Uutta on suunniteltu ja viime vuonna vihdoin päätettiin lopullinen paikka. Sitten tarvitsisi vielä hankkia materiaalit ja rakentaa. Tavoite olisi ensivuoden viljelyksiin saada valmiiksi, mutta saapa nähdä. Kalvokin on kallista, eikä tässä rahassa kylvetä.

Tammikuu on ajatuksena käyttää ruokakomeron täyttämiseen. Jauhojen tilanne on melko kehnolla mallilla joulun leivän myynnin jäljiltä. Monissa kuivissa aineissakin on vajetta. Näitä on tarkoitus täydentää jokaisella kauppareissulla edes vähän. Pastaa pitäisi tehdä monta purkillista, mutta kaikki tuppaa tulla nopeasti syödyksi. Pakastimet sen sijaan tursuaa kaikesta ja kevääseen mennessä pitäisi saada niihin reilusti tilaa. Toki kevääseen mennessä on ajatuksena myös täydentää pakastimia itse tehdyillä pakaste aterioilla. Niitä olisi sitten tarkoitus hyödyntää kevään kiireissä, mutta monipuolisemmin saisi olla erilaisia ruokia syötäväksi. Pää vain lyö siinä ihan tyhjää mitä kaikkea muuta sinne voisi valmiiksi tehdä. Suurin suosikkini on tähän mennessä ollut burritot. Niihinkin voisi tehdä täytteitä monipuolisemmin.

Kesähuone kaipaisi pikaisesti tyhjennystä, vielä löytyy tuoreita paprikoita ja tomaatteja todella kärsineistä kasveista. Talvettaminen oli tarkoituksena, mutta jälleen kerran ötökät vei voiton. Ei riittänyt energia alkaa taistelemaan ripsiäisiä ja kirvoja vastaan. Aloitetaan siis jo kohtapuoliin uudestaan koko touhu. Paprikoita ja jalapenoja tulee varmaan kylvettyä jo ennen kuun vaihdetta. Chilejä en usko laittavani, mutta ainahan niiden kylvöjen kanssa tulee niitä "vahinkoja"... Jalapenot on kuitenkin nyt se suurin tavoite, sillä kokeilin viime vuonna ensimmäistä kertaa tehdä cowboy candyä ja voi hyvä tavaton kun se siirappinen säilyke oli vaan ihan mahdottoman hyvää! Ei sitä turhaan Amerikassa hehkuteta. Ei ihan pärjää nuo normi säilykkeet sen rinnalla, mutta on niilläkin toki paikkansa!

Vuoden tavoitteet:

Tehdä lisää saippuaa

Monipuolistaa ruoanlaittoa uusilla resepteillä

Karsia turhaa tavaraa

Koteloida jääkaappi

Haudottaa tipuja

Reilu sato jalapenoista

Uusi kasvihuone

Aloittaa rakentamaan uusia tiloja eläimille

Neuloa ainakin neljä villapaitaa

Uima-allas

Pihasaunan viimeistely

Uusi mansikkamaa tai kaksi

Vadelmatarha

Juuston valmistamisen alkeiden opettelu

Korjattavien vaatteiden pinon hävitys

Roskiskatoksen korjaus

Pari metriä lisää aitaa

Lavatarhaan pari uutta lavaa

Uusi puulato ja aiempien viimeistely

Polttopuiden teko

Lista tuntuu loputtomalta ja varmasti iso osa siitä unohtuikin. Listan tarkoitus on oman jaksamisen rajoissa muistuttaa mitä seuraavaksi voisi tehdä. Ei suinkaan saada sitä täysin tehtyä oman jaksamisen kustannuksella. Sitä vartenhan tässä tätä omavaraisuutta tavoitellaan, että saisi elää vähän hitaampaa elämää. Tehdä asioita omaan tahtiin ilman, että oravanpyörä olisi se suurin tahdin määrääjä.

Sitkeys on kuitenkin välillä vähän koetuksella. Väsymys painaa ja terveys reistailee. Miten terveys voikin muuttua niin radikaalisti kun ikää tulee yli 30..

Mutta ettei menisi pelkäksi valitukseksi niin kyllähän se on myönnettävä, että löytyy sitä sisukkuuttakin aina välillä! Ja kyllä se niin vaan on että suurin voima tulee siitä kuuluisasta viime tipasta! Sen varjolla sitä pystyy kyllä ihmeisiin. Ja totta kai myös omien unelmien tavoittelu edistää asiaa. Haaveilu on hyväksi tässäkin asiassa. Myös keskeneräisyyden sieto on eräänlaista sitkeyttä. Ja sitä tarvitaan varsinkin täällä meillä! Välillä sitä miettii varsinkin klapien kanssa pelleillessä, että onko tässäkään mitään järkeä, kun kaiken saa valmiina kaupasta ja lämmönkin sähköstä halutessaan. Ja sitten katsoo kohtuullisen pientä sähkölaskuaan ja tyytyväisenä pistää puita lämmityskattilaan ja takkaan. Toki asiahan voi muuttua vähemmän mukavaksi, kun me puulla lämmittäjät ollaan niin kamalan saastuttavaa sakkia..

Sadonkorjuu tuntuu välillä hieman raskaalta, mutta mikäs sen palkitsevampaa, kuin käydä kellarista hakemassa työn tuloksia keskellä talvea. Sitä aina syksyn kiireisen sadonkorjuun jäljiltä miettii, että mitenhän sitä oikein taas keväällä jaksaisi aloittaa kaiken uudestaan. Ja sitten tauon jälkeen sitä energiaa jostain vain yhtäkkiä tuleekin. Neljä vuoden aikaa tulee kyllä ihan tarpeeseen.

Itseltäni ei tähän kuukauden aiheeseen kovin paljoa juttua löytynyt, ja keskityin lähinnä suunnitelmiin, mutta miten mahtaa olla muiden kirjoitusten laita, käyhän lukaisemassa:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti   -   Sarin puutarhat   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Sininen tupa

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Kardemummaiset marjamuffinssit

Kardemummaiset marjamuffinssit

150 g voita
1 ½ dl sokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria
1 ½ dl maitoa tai kermaa
2-3 dl marjoja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan maidon tai kerman kanssa. Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa. Sekoita lopuksi marjat lastan avulla varovaisesti taikinaan. Jaa taikina 12 muffinssi vuokaan, mikäli käytät muffinssipeltiä. Ilman kannattaa jakaa useampaan vuokaan.

Paista 225 asteessa noin 20 min tai kunnes muffinssit ovat kauniin kullanruskeita.

Marja-valkosuklaa muffinssit

 

Marja-valkosuklaa muffinssit, 12kpl

100 g voita

1½ dl sokeria

2 kananmunaa

2½-3 dl vehnäjauhoja

1 rkl vaniljasokeria

1 dl kuohukermaa tai maitoa

80-120 g valkosuklaata

n. 2 dl marjoja (vadelma, mustikka..)

2 tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Rouhi valkosuklaa tai käytä valmiita hippuja. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Lisää kuohukerma tai maito ja sekoita. Sekoita lastalla joukkoon marjat ja valkosuklaa rouhe. Jaa taikina muffinssipellillä oleviin vuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat päältä kauniin kullanruskeita. Jos sinulla ei ole muffinssipeltiä, jaa taikina useampaan vuokaan.

Valkosuklaan määrän voit valita oman maun mukaan. Vehnäjauhojen määrään vaikuttaa jauhojen tuoreus ja erä, jos et tunne käyttämiäsi jauhoja, laita taikinaan 2½ dl jauhoja.

Syyskuu

Suuntana omavaraisuus SYYSKUU, virheet ja onnistumiset

Hei vaan pitkästä aikaa! Suuntana omavaraisuus bloggaajien porukka kokoontuu jälleen ja itsekin pääsen pitkästä aikaa jotain kirjoittelemaan. Vetäjinä toimivat tuttuun tapaan Tsajutin Satu ja Korkealan Heikki.

Aloitetaanpa lyhyellä esittäytymisellä, sillä viime kerrasta on kulunut jo sen verran hyvä tovi. Olen siis Krista 32v, neljän lapsen äiti, vaimo ja oikeita töitä teen melko satunnaisesti. Tähän voisi todeta vielä lisäksi, että muiden silmissä olen laiska, saamaton ja kelpaamaton yhteiskuntaan, mutta mennään positiivisen kautta! Omavaraisuudella koitan pienentää perheen rahan kulutusta, joka mahdollistaa tämän kevyemmän juoksemisen oravanpyörässä. En näe rahaa kaikkein tärkeimpänä asiana elämässä. Tokihan sen olemassa olo helpottaa elämää, mutta ei omaisuuden pitäisi määritellä sitä. Jos nyt saisin valita asumismuodon, olisi se jossain keskellä metsää muutaman hehtaarin tontilla. Mutta kun menit rakentamaan talon kuolevan kylän taajamaan, niin täällä sitä sitten ollaan. Eipä tähän omavaraisteluun onneksi tarvita välttämättä tämän enempää lääniä, mutta ne vuohet jää vain haaveeksi, jollei saada tästä vierestä lisää neliöitä..

Ja sitten aiheeseen. 

Tämän vuoden epäonnistumisiin lukeutuu ehdottomasti tämä jatkuva sairastelu. Kesäkuussa sain diagnoosin hyvälaatuisesta asentohuimauksesta ja siitä asti olen puolikuntoisena koittanut rämpiä eteenpäin. Ensin meni reilu pari viikkoa sängynpohjalla pahoinvoinnin kanssa taistellen. Siitä sitten hissukseen parantunut ja nyt välillä on jo normaaleja päiviä. Pääasia kuitenkin, että pahoinvointi jäi pois, sitä kun en pysty sietämään. Sen päälle sitten vielä muut sairastelut.. No mutta valitus sikseen, todetaan vaan, että moni asia jäi kasvimaalla hoitamatta ja sen takia tuli paljon epäonnistumisia. Näihin lukeutuu esimerkiksi valkosipulit. Lannoitus jäi puolitiehen, joten nostettiin pieniä, mutta käyttökelpoisia yksilöitä kuitenkin. Talvikin oli aika raju ja se karsi myös lukumäärästä jonkin verran pois. Tyytyväisenä kuitenkin otan nämä vähät vastaan, kun pakastimessa on viime vuoden valkosipuleista tehtyä murskaa, sekä kuivattuakin riittää varmasti vielä vuodeksi! Punajuuret epäonnistuivat, koska rikat tukahduttivat suurimman osan. Tulee sieltä nyt varmaan jotain pientä. Monta purkkia löytyy vielä kellarista, joten niilläkin pärjätään helposti vielä seuraavaan vuoteen. Porkkanoista toinen lava tukahtui myös rikkaan, mutta toinen kasvaa oikein hyvin, joten se ei ole totaalinen epäonnistuminen. Ja yllättäen pakastin pursuaa myös porkkanaa eri muodoissa, joten ilman porkkanaakaan ei tarvitse elellä!

Itse tykkään tyylistä "kasvata kaikkea säilöttävää niin reilusti, ettei tarvitse välttämättä pariin vuoteen sitä samaa kasvattaa". Ja välillä se toteutuu oikein kivasti, välillä ei. Viime vuonna tuli tehtyä etikkakurkkuja monen vuoden tarpeiksi. Yritys on kyllä saada ne syötyä melko nopeasti, mutta tänä vuonna en laittanut kellarin purkki määrän vuoksi ainuttakaan avomaankurkkua kasvamaan. Kasvihuonekurkkua laitoin sitten vähän reilummin. Ajatuksena oli pysyä ajantasalla syönnin suhteen, mutta arvaatte varmaan miten siinä kävi.. Jouduin vähän säilöntä hommiin. Mutta onneksi ei kovin paljoa sentään. Ja kun kaikkea vielä oli kellarissa, päätin kokeilla erilaista kurkkusalaatti reseptiä. Ja olihan se ihan älyttömän hyvää.

Paprikat onnistuivat hyvin, vaikka esikasvatus meni pieleen. Melko varmasti syy oli mullassa. Ostin sitten ensihätään muutaman taimen, mutta ei nuo omatkaan paljon jäljessä tule, mikä yllätti aika kovasti. Tomaateilla sama homma.

Kaalit jätin esikasvattamatta, koska kaikki muutkin menivät pieleen. Ostin sitten pari tainta taimistolta ja ne ovat oikein hyvässä kasvussa. En olisi muuten ostanut, mutta yksi lava uhkasi jäädä miltei tyhjäksi ja jotain piti siihen keksiä. Sanoisin, että kannatti. 

Maissit tuskin ehtivät satoa tehdä, kesäkurpitsaa tuli turhankin paljon ja talvikurpitsat on vielä ihan pieniä. Pinaattia saatiin pieni määrä, yrttejä tuli myös kerättyä turhan vähän eikä papu satokaan päätä huimaa. Pavuista suurin osa jätti itämättä, mutta ei ne siemenetkään kovin tuoreita olleet. Ensi vuonna sitten paremmin! Härkäpapuja tulee kohtuullisesti, kehäkukat jäi pääosin kylvämättä, unikon siemeniä saadaan itsestään kylväytyneistä ja ensimmäiset omenat on haalittu muiden mailta. Vielä toivotaan kiinteämpiä omenoita, jotta saataisiin mehuvarasto täytettyä. Viimeisiä viime vuoden pulloja viedään! Mutta sitähän ei ikinä tiedä miten käy, kun muiden varassa ollaan omenan suhteen. Omista puista ei tule edes kymmentä omenaa. Odotan sitä aikaa, kun hukutaan omiin omenoihin, mutta se ei ihan hetkeen ole toteutumassa. Ja eihän se toki varmaa ole omienkaan omenoiden kanssa, mutta enemmän kuin muiden varassa ollessa.

Tämmöisen turhanpäiväisen sairastelun takia olen yrittänyt todellakin elää täysillä nyt, enkä vasta myöhemmin. En toki tarkoita täysillä elämistä mitenkään vauhdikkaana, vaan sellaisena ihanan seesteisenä puuhasteluna. Tehdään se mitä jaksetaan ja halutaan, mutta myös muistetaan kuunnella sitä omaa kehoa ja levätään silloin kun se sitä kaipaa. Valitettavasti yhteiskunta näkee lepäävän ihmisen negatiivisesti tässä suorituskeskeisessä maailmassa. Itse näen elämän prioriteetit jossain ihan muussa kuin suorittamisessa ja rahassa. Mutta kukin tyylillään. Haukkukoot laiskaksi, sellainenhan minä olenkin. Eikä edes hävetä myöntää!

Munia on tullut valtavasti koko kesän ajan. On koitettu käyttää ahkerasti, mutta jotenkin niitä vaan kertyy. Pakastimessa on myös varmasti koko tulevan muninta tauon tarpeiksi munia, mutta lisääkin pitää vielä pakastaa. Pastaan uppoaa myös ihan mukavasti munia, vaikka käytössä onkin sellainen resepti, jossa on munien lisäksi myös vettä. Se sopii omaan makuun paremmin. Jäätelöäkin saisi tehdä kiireesti lisää, mutta ei vain ole ollut sille sopivaa rakoa. Sitä kun ei voi pakastetuista munista tehdä ja kanat tuskin enää kovin kauaa munivat ennen taukoaan.

Vaikka kanat meidät vararikkoon syövätkin, on ne vaan sen arvoisia! Kyllä olisi kurjaa ostaa munat kaupasta. Kanojen rehujen suhteen on vähän turhan haastavaa olla omavarainen, mutta en näe sitä rehujen ostoa mitenkään pahana. Monet omavaraisuutta harjoittavat toki naureskelevat tälle muka munaomavaraisuudelle, mutta pitää sen kanojen hyvinvoinnin mennä edelle. Ei näillä mailla olisi mitenkään mahdollista kasvattaa edes osaa rehusta itse. Kun olisi suomenkielinen vaste sanalle "homestead", niin kuvailisi paremmin tätä mihin elämäntyyliin tässä itse pyritään. Ei tarvitsisi lueskella miten vääränlaista tämä omavaraistelu on joidenkin mielestä. Se on netissä niin harmillista, että ei edes koiteta olla toisille ystävällisiä. Omavaraisuudessa mitkään välimaastot eivät kelpaa vaan pitäisi jo olla täysin omavarainen ennen kuin edes sanalla mainitsee omavaraistelevansa. Mutta ei anneta sen lannistaa vaan jatketaan tätä luonnonläheistä ja ihanaa elämää!

Pihalle on tullut paljon muutoksia tämän vuoden aikana ja se tarkoittaa taas lisää keskeneräisyyttä. Pikkuruinen ja hyvin keskeneräinen pihasauna hyvin pienellä budjetilla löysi paikkansa, uima-allas odottaa paketissa paikkaansa ja pieni terassikin on pihasaunan edessä kesken. Perunamaallekin on tulossa muutoksia. Mutta ensin pitäisi nostaa niitä perunoita pois tieltä. Uudet mansikkalavat jäi tekemättä (ehkä ne vielä ehtisi), lavatarha ei valmistunut tänäkään vuonna, roskakatos jäi uusimatta eikä uusi kasvihuonekaan valmistu tämän vuoden puolella. Tekemistä riittää, mutta aikaa tai jaksamista ei.. Omavaraistelu on kuin pienten tulipalojen jatkuvaa sammuttelua. Pitää aina valita se juuri siihen hetkeen akuutein homma ja toivoa parasta. Onneksi näissä rakennusprojekteissa saa mennä omaan tahtiin, toisin kuin sadonkorjuussa on oltava oikeaan aikaan paikalla. 

Sellaista melko tasaista elämää täällä on taas vietetty ja unelmoitu suuresti. Joskus ne tämäkin pihan rakenteet valmistuu ja saadaan otettua vihdoin kaikki irti tästä pienestä tilasta! Tavoitteena on ennen kaikkea rakentaa tästä oma pieni keidas josta ei kaipaa pois. Jossa voi vaihtaa vapaalle niin, että se sellaiselta myös tuntuu.

Käyhän lukaisemassa muutkin blogit:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela   -   Krutbacken   -   Tillin tilan Anna

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti   -   Pilkkeitä Pilpalasta   -   Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo