Lokakuu

Lokakuu on mennyt varsin joutuisasti ja aika pitkälti eläinten parissa. Saimme kivan pienen kanalamme vihdoin rakennettua, vietyä sinne kukon kanoineen ja vuoden viimeiset tiputkin kuoriutuivat. Uusi pieni pupu tyttökin muutti meille ja alkaa vihdoin sopeutua uuteen kotiinsa. Tälle kääpiöluppa naaraalle onkin suunnitteilla kevään/kesän aikana ensimmäinen poikue, joten myös tulevaa vuotta saa odotella kahta innokkaammin. Eläinten parissa on muutenkin nyt syksyn aikana ollut kovasti muutoksia ja toivottavasti kanien määrä lisääntyy kevääseen mennessä vielä muutamilla yksilöillä!

Haaveeni angorakanista on vihdoinkin käymässä toteen! Upea valkoinen angora poika on kuljetusta vaille valmiina muuttamaan meille. Toivottavasti saamme sumplittua kuljetuksen piakkoin, jotta pääsemme vihdoin kunnolla tutustumaan tähän ihanaan rotuun! Angoran lisäksi meille on tulossa myös hieno valkoinen ss wiener uros. Siniset silmät ne ovat aina olleet minun heikkous ja wiener onkin varsin nappi valinta roduksi meille muutenkin. Edellinen wiener naaraamme oli väriltään luonnonsininen ja oikein nätti sekin. Tältä urokselta odotamme paljon ja eiköhän viimeistään parin vuoden sisällä hankita sille myös tyttöystävä oman rotunsa edustajista.

Seuraavaksi olisi tarkoitus rakentaa uusia häkkejä eläinten tiloihin. Kuusi häkkiä yhteensä, joista neljästä voisi mahdollisuuksien mukaan tehdä kaksi isompaa häkkiä. Pienimmät neljä siis rakennettaisiin niin, että väliseinän saa tarvittaessa helposti pois. Ja sillä tavalla mielellään ne pitäisinkin, mutta saapa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Näiden häkkien päälle saa vielä mahtumaan joko pari tehdashäkkiä tai heinää kuten on suunniteltu. Mutta painotan vielä kerran, että tulevaisuudesta ei tiedä... 

Tipulassa on ollut hurjaa kasvua. Kääpiöhamburgerit ovat jo melko hyvin sukupuolitunnistettavissa, mutta silkeistä ei ota selvää. Ainoastaan osa kukkoilee varmoille hampparikukoille, joten siitä voisi ehkä saada jotain osviittaa. Lisäksi viime viikolla kuoriutui 22 pientä tipua, joista yhden jouduimme lopettamaan jalka ongelmien takia. Olisihan sen kanssa voinut hieman pidempäänkin katsoa, mutta sen verran säälitti pieni elämän alku, että katsoin armeliaammaksi päästää tipusen pois.

Näissä munissa oli ylivoimaisesti parhaimmat itämisprosentit! Enpä olisi uskonut näin montaa tipua tulevan, mutta en kyllä yhtään valita. Näiden tipujen jälkeen saa tipustelut hetkeksi riittää ja nyt odotan erittäin positiivisin mielin tulevia hautojia. Nimittäin toukokuussa kuoriutunut Milja neiti koitti jo aloittaa hautomispuuhat! Neljä munaa oli pesässä, josta tämän hövelin kokeilijan sitten häädin muihin puuhiin. Kukkomme Jasper on vasta muutamia päiviä sitten todistetusti alkanut kanoja polkemaan. Eihän niistä munista olisi mitään tullutkaan. Ja vaikea uskoa, että nuorukainen olisi vielä osannut viedä hautomista loppuun asti. Sen verran helpolla se lähti muuta tekemään. Eikä ole onneksi uudestaan yrittänytkään!

Olisihan se hienoa, kun ei enää tarvitsisi hautomakonetta käyttää. En silti siitä aio luopua missään vaiheessa. Sitä paitsi viiriäisiä haluaisin taas jossain kohti meille asumaan ja niiden omat haudontapuuhat on melko harvinaista herkkua.. Ehkäpä keväällä olisi jo niiden aika, mutta riippunee monista eri tekijöistä. 

Kaiken kaikkiaan syksy on ollut yllättävänkin tuottelias. Eläinten lantakompostikin on vihdoin saatu jo yhtä seinämää vaille valmiiksi. Sitä ei talven aikana kertyvä sontakasa vielä vaatisi, mutta kivempihan se olisi saada täysin valmiiksi. Puutarhassa muutenkin pitäisi vielä hieman jaksaa ahertaa. Lämpökompostori pitäisi tyhjentää, valkosipulit ja sipulikukat iskeä maahan.. Ajankohdan valinta vain tuntuu vaihtelevan sään takia vaikeammalta kuin aikaisempina vuosina. Mutta eiköhän sekin sumpliudu jossain kohti :) 

Kesä 2020

Ihana, ihana kesä! Koitti se viimein pitkän "talven" jälkeen alkuun erittäin kuivana. Ja nyt ei paljoa sateettomia päiviä näy. Silti hedelmäkujalla on kuivaa! Tuntuu uskomattomalta, mutta uskottava se on kun hieman multaa kaivelee. No, ei onneksi joka kohdassa ole yhtä kuivaa kuin joissakin. Riippuu hyvin paljon siitä, miten aurinko pääsee paistamaan.

Sen voin kuitenkin kertoa, että tästä kesästä on nautittu täysillä! Keväällä raparperit pääsivät vihdoin kauan suunniteltuun lavaan kasvamaan ja siitäkös ne innostuivatkin. Hyvää uutta multaa syvälle asti, eikä vaan ainaisessa savimaassa kökötystä. Suuri työ tehtiin juurakoiden putsaamisessa kaikista niistä rikkakasveista. Kaikkein pahin oli juolavehnä. Se oli tunkeutunut paksujen juurakoiden läpi ihan tuosta noin vaan! Mutta melko hyvin saatiin puhdistettua, eikä rikkaa taida lavassa nyt pahemmin kasvaa. Juurakot myös jaettiin pienempiin palasiin, että saataisiin penkki suhteellisen tasaisesti täytettyä. Ja nyt se näyttää siltä, miltä olen pitkään haaveillut!

Keväällä saimme myös vihdoin aikaiseksi rakentaa muksuille heidän kauan kaipaamansa oman pienen lavatarhan. Siitä tuli niin suloinen ja on nyt ihanan rehevä! Uusi pussimulta tekee kyllä kasvulle ihmeitä, toivottavasti seuraavana kesänä onnistumme hyvin myös lannoituksessa. Se kun on aina vähän ongelmallista ollut saada kohdilleen..

Ja kevään rakennusprojektien esittely jatkuu.. Terassin muutos oli myös kauan odotettu, joskin täysin koristekasveille suunnattu. En halua syötäviä kasveja lähelle painekyllästettyä terassia. Terassi sai kaipaamaansa näkösuojaa ja samalla myös paljon kaivattua kodikkuutta. Vielä muutama köynnös pitäisi hankkia ja pari muutakin kasvia. Niiden kanssa ei pidetä kiirettä, voi olla vasta seuraavan kesän homma, jollei syksyn alennusmyynnit tee tehtäväänsä. Terassin ruukkupuutarhakin jäi varsin vaatimattomaksi jaksamisen puutteesta, mutta tykkään niistäkin vähistä ruusuista erityisen paljon! Mies haaveilee uutta pöytää terassille, vanha kun alkaa pahasti rapistumaan. Onnekseni suunnittelee itse tehtyä pöytää, joten uskoisin seuraavan olevan vähän kestävämpi tapaus.

Myös eläinten kanssa on tapahtunut paljon. Tipuja on haudottu kahteen otteeseen. Vielä olisi tarkoitus ainakin yksi koneellinen laittaa tulemaan, mutta toivottavasti myös toinenkin. Saa nähdä, miten löytyy siitosmunia!

Kaneja on syntynyt myöskin kahden poikueellisen verran monen vuoden tauon jälkeen! Viisi pikkuista tuhisee pesissä ja innolla odotetaan, että kasvaisivat syliteltävään vaiheeseen. Näitäkään ei olisi tullut ilman ihanaa kaveria, joka myi minulle kaksi naarasta astutettuna! ❤

Rikkakasvit tuottavat paljon työtä ja vievät tilaa harmillisen paljon hyödyllisemmiltä kasveilta. Sen takia meillä onkin monessa paikassa vanhat multapussit käännetty nurin ja laitettu peittämään paljasta maata rikkojen poiston jälkeen. Ja näin saavat ollakin vielä hyvin pitkään. Moni paikka tätä muoviviljelmää vielä kaipaisi, mutta aika ei aina anna myöten. Hiljaa hyvä tulee, kuten tavataan sanoa.. 

Ensimmäiset satonsa meillä antaa päärynät 'Lada' ja 'Siska', omenat 'Keltakaneli' ja 'Borgovskoje', sekä luumu 'Smedman'. Myös omenoista 'Pirja' ja 'Solnyshko' tekevät hedelmiä. Kirsikan kukinta oli keväällä aivan omaa luokkaansa ja kirsikoitakin tulee ennätyksellisen paljon!

Mansikoita on pakkasessa jo yli 30 litraa ja hilloakin alkaa olla kellarissa jo mukava määrä. Mansikan lisänä hilloissa on kirsikkaa, mustikkaa, aprikoosia, nektariinia ja ahomansikkaa. Suloisimman värinen hillo tuli valkoisista mansikoista ja pienestä määrästä kirsikoita! Harmillisesti purkissa se ei kovin hyvin erottunut muista hilloista.

Purkkeja olemme jälleen saaneet lähipiiriltä isot kasat ja uskoisin nyt näiden olemassa olevien riittävän hyvin tämän vuoden sadon säilömiseen. Joskaan sitä ei voi ihan varma olla, kun vanhat kannet ovat jo monet käyttökelvottomia. Eletään kuitenkin toivossa. 

Touhuilua eläinten kanssa

Tällä hetkellä meillä on 4 viiriäistä, joista yksi on kukko. Terho pitää akat ruodussa, mutta ilmeisesti laukoo tyhjiä, kun yksikään muna ei ole ollut hedelmöittynyt parin koneellisen tuloksena.. Toisaalta se oli ihan hyväkin juttu, sillä sain tietooni vasta kokeilujen jälkeen, että parvessa ei saa olla kullan värisiä molemmista sukupuolista. Oletan siis, että myös Terho kuuluu siihen väriin ainakin jollakin tapaa. Munia saadaan kuitenkin reippaaseen tahtiin ja oletettavasti kaikki kolme vielä munivat. Tämän vuoden suunnitelmat ovat vielä täysin auki eläinten suhteen, haudotaanko joitakin osto munia vaiko ei. Aikaa tuskin jää kesällä aitauksien tekoon, joten ankkoja ei ainakaan tänä vuonna ole suunnitelmissa.

Tänään laitettiin viirula uuteen uskoon, eli toisin sanoen kuivikkeet vaihdettiin puhtaisiin ja virikkeitä lisättiin roimasti. Saapa nähdä mitä viirut tuumaavat lemmikkilinnuille tarkoitetuista härveleistä. Kylpeminen alkoi sillä samalla sekunnilla, kun ensimmäinen lapiollinen lähti kompostiin. Huvittavia otuksia kertakaikkiaan :)

Terho

Kynsiä tuli myös lyhennettyä parilta viirulta kun sille oli nyt ensimmäistä kertaa tarvetta. Yllätyin helppoudesta melkoisesti! Leikkasin nimittäin kolmen pupun kynnet sitä ennen ja yhden kanssa varsinkin oli melkoista säätöä.. Taavetti ei sitten millään ollut yhteistyökykyinen. Tätä odotin Almalta, mutta sen kynsien leikkaus sujuikin kuin unelma! Sitä ei usein tapahdukaan Alman kanssa.

Tiitus pääsi ensimmäistä kertaa pihalle lumien aikaan ja kaivuu puuhat alkoivat heti hangelle päästessä. Sen verran vikkelä kaveri kyseessä, ettei kovin häävejä kuvia saanut otettua. Sisälle tullessa sain kuin sainkin ihan hyvän räpsyn muustakin kuin herran pyllystä. Tiitus on oikein ihana luonteeltaan, semmoinen pehmoinen sylipupu, tosin tänään sylissä olo ei pahemmin maistunut. Rapsutukset kuitenkin kelpasivat ja niitä olikin jakelemassa liuta lapsia, niin omat kuin naapureidenkin.

Tämä päivä koostuikin siis pitkälti eläinten asumusten siivoiluista ja kynsien leikkaamisesta. Tietenkin mukaan mahtui ruuanlaittoa ja lautojen maalailua. Maalaus jää nyt ainakin muutamaksi päiväksi tauolle, sillä maali loppui ja vielä ei ole tiedossa milloin saadaan lisää. Tilattu kuitenkin on paikalliselta kauppiaalta!