Kesä 2020

Ihana, ihana kesä! Koitti se viimein pitkän "talven" jälkeen alkuun erittäin kuivana. Ja nyt ei paljoa sateettomia päiviä näy. Silti hedelmäkujalla on kuivaa! Tuntuu uskomattomalta, mutta uskottava se on kun hieman multaa kaivelee. No, ei onneksi joka kohdassa ole yhtä kuivaa kuin joissakin. Riippuu hyvin paljon siitä, miten aurinko pääsee paistamaan.

Sen voin kuitenkin kertoa, että tästä kesästä on nautittu täysillä! Keväällä raparperit pääsivät vihdoin kauan suunniteltuun lavaan kasvamaan ja siitäkös ne innostuivatkin. Hyvää uutta multaa syvälle asti, eikä vaan ainaisessa savimaassa kökötystä. Suuri työ tehtiin juurakoiden putsaamisessa kaikista niistä rikkakasveista. Kaikkein pahin oli juolavehnä. Se oli tunkeutunut paksujen juurakoiden läpi ihan tuosta noin vaan! Mutta melko hyvin saatiin puhdistettua, eikä rikkaa taida lavassa nyt pahemmin kasvaa. Juurakot myös jaettiin pienempiin palasiin, että saataisiin penkki suhteellisen tasaisesti täytettyä. Ja nyt se näyttää siltä, miltä olen pitkään haaveillut!

Keväällä saimme myös vihdoin aikaiseksi rakentaa muksuille heidän kauan kaipaamansa oman pienen lavatarhan. Siitä tuli niin suloinen ja on nyt ihanan rehevä! Uusi pussimulta tekee kyllä kasvulle ihmeitä, toivottavasti seuraavana kesänä onnistumme hyvin myös lannoituksessa. Se kun on aina vähän ongelmallista ollut saada kohdilleen..

Ja kevään rakennusprojektien esittely jatkuu.. Terassin muutos oli myös kauan odotettu, joskin täysin koristekasveille suunnattu. En halua syötäviä kasveja lähelle painekyllästettyä terassia. Terassi sai kaipaamaansa näkösuojaa ja samalla myös paljon kaivattua kodikkuutta. Vielä muutama köynnös pitäisi hankkia ja pari muutakin kasvia. Niiden kanssa ei pidetä kiirettä, voi olla vasta seuraavan kesän homma, jollei syksyn alennusmyynnit tee tehtäväänsä. Terassin ruukkupuutarhakin jäi varsin vaatimattomaksi jaksamisen puutteesta, mutta tykkään niistäkin vähistä ruusuista erityisen paljon! Mies haaveilee uutta pöytää terassille, vanha kun alkaa pahasti rapistumaan. Onnekseni suunnittelee itse tehtyä pöytää, joten uskoisin seuraavan olevan vähän kestävämpi tapaus.

Myös eläinten kanssa on tapahtunut paljon. Tipuja on haudottu kahteen otteeseen. Vielä olisi tarkoitus ainakin yksi koneellinen laittaa tulemaan, mutta toivottavasti myös toinenkin. Saa nähdä, miten löytyy siitosmunia!

Kaneja on syntynyt myöskin kahden poikueellisen verran monen vuoden tauon jälkeen! Viisi pikkuista tuhisee pesissä ja innolla odotetaan, että kasvaisivat syliteltävään vaiheeseen. Näitäkään ei olisi tullut ilman ihanaa kaveria, joka myi minulle kaksi naarasta astutettuna! ❤

Rikkakasvit tuottavat paljon työtä ja vievät tilaa harmillisen paljon hyödyllisemmiltä kasveilta. Sen takia meillä onkin monessa paikassa vanhat multapussit käännetty nurin ja laitettu peittämään paljasta maata rikkojen poiston jälkeen. Ja näin saavat ollakin vielä hyvin pitkään. Moni paikka tätä muoviviljelmää vielä kaipaisi, mutta aika ei aina anna myöten. Hiljaa hyvä tulee, kuten tavataan sanoa.. 

Ensimmäiset satonsa meillä antaa päärynät 'Lada' ja 'Siska', omenat 'Keltakaneli' ja 'Borgovskoje', sekä luumu 'Smedman'. Myös omenoista 'Pirja' ja 'Solnyshko' tekevät hedelmiä. Kirsikan kukinta oli keväällä aivan omaa luokkaansa ja kirsikoitakin tulee ennätyksellisen paljon!

Mansikoita on pakkasessa jo yli 30 litraa ja hilloakin alkaa olla kellarissa jo mukava määrä. Mansikan lisänä hilloissa on kirsikkaa, mustikkaa, aprikoosia, nektariinia ja ahomansikkaa. Suloisimman värinen hillo tuli valkoisista mansikoista ja pienestä määrästä kirsikoita! Harmillisesti purkissa se ei kovin hyvin erottunut muista hilloista.

Purkkeja olemme jälleen saaneet lähipiiriltä isot kasat ja uskoisin nyt näiden olemassa olevien riittävän hyvin tämän vuoden sadon säilömiseen. Joskaan sitä ei voi ihan varma olla, kun vanhat kannet ovat jo monet käyttökelvottomia. Eletään kuitenkin toivossa. 

Lavatarhan kolmas rakennusvuosi

Lavatarhan rakennusprojektin ensimmäisestä ja toisesta vuodesta voit lukea klikkaamaalla linkkejä!

Ikuisuudelta tuntuvan projektin kolmas kesä pyörähti vauhdilla käyntiin usealla uudella lavalla heti alkuun. Keväällä 2017 uudet lavat menivät jälleen perunoiden käyttöön. Niitä tulikin oikein kiva määrä kellariin. Kesän edetessä pystyyn nousi myöskin yrttitorni ja pieni varasto puutarha kamppeille. Se varasto onkin tullut tarpeeseen!

Keväisin lavatarhan ulkonäkö perustuu pitkälti vain lavoihin. Joukkoon mahtuu tietenkin myös roppakaupalla rikkakasveja. Myönnettäköön, että kasvuunlähdön odotus on toisinaan hieman puuduttavaa. Kyllähän se on niin, että vihreä tekee ihmeitä melko moderniinkin ilmeeseen. Tykkään kuitenkin kovasti mustien lavojen antamasta ryhdistä pihamaallemme! Ja onhan se mukava rakentaa jotain sellaista, mikä miellyttää omaa silmää.

Lavojen paikalleen laitossa saa kulumaan aikaa, jotta ne saisi edes suunnilleen samaan linjaan muiden kanssa. Tai varsinkaan samalle korkeudelle. Aika usein ne itsekseen hieman painuvat tai liikkuvat johonkin suuntaan, mutta kun alkuun laittaa ne tarkasti, niin ei sitä pientä heittoa pahemmin huomaa. Varsinkaan kasvien rehottaessa loppukesästä. Se jos mikä näyttääkin nätiltä. Erityisesti perunalavat miellyttävät kovin silmää, kun varret ovat parhaimmillaan. Sitä iloa nyt ei kovin pitkään kestä, mutta hetkellinen kauneuskin on mahtavaa!

Myöhemmin kesällä aloitimme myös rinteen muokkauksen ensimmäisine rappusineen lavatarhaan. Rinteeseen rakensimme hirsistä valtavan lavan. Lavaan istutimme japaninruusukvitteneitä, kirsikoita, mansikoita ja karhunlaukkaa. Sittemmin kvittenit ja kirsikat ovat muuttaneet paikkaa hedelmäkujalle. Hirsilavasta tuli mukavan jykevä ja vaikka sitä ei mustaksi maalattukaan, ei se silti näytä siltä kuin ei paikalleen kuuluisi. Omasta mielestäni sekin sopii oikein mainiosti lavatarhan ilmeeseen.

Yrttitornin rakennus oli mukavaa vaihtelua tavallisiin lavoihin verrattuna. Täytettä siihen kuluikin runsaasti mutta onneksi läheiseltä tallilta saatiin hakea iso läjä pollen parasta. Sen lisäksi kului reippaasti myös puutarhajätettä ja multaa. Jo ensimmäisenä vuonna mullan pinta painui reilusti alaspäin ja kasvit meinasivat hukkua kehikkoihin. Onneksi se ei kuitenkaan kasvuun vaikuttanut, vaikka rajoittikin valon määrää.

Monet kasvatukset onnistuivat ja monet eivät. Erityisesti ensimmäinen omasta maasta saatu maissintähkä oli vuoden 2017 yksi suurimmista saavutuksista. Ja onnekseni niitäkin tuli enemmäin kuin yksi. Kaiken kaikkiaan vuosi oli hyvin tuottelias pihan suhteen, vaikka lavatarhassa ei ihan hirmuisen paljon edistystä tapahtunutkaan.

Lavatarhan toinen rakennusvuosi

Pettymys oli suuri keväällä 2016, kun suurinosa mansikan taimista oli kuolleita vaikean talven jäljiltä.. Kuten jo aiemmassa lavatarhan ensimmäisen rakennusvuoden postauksessa mainitsinkin. Mutta siitä ei kuitenkaan lannistuttu, vaan rakentamista jatkettiin ja päästiin jo toiselle riville. Jotta kottikärryillä olisi vaivatonta kulkea, lavojen väleistä jätimme todella reiluja. Kulkuväylät ovat metrin levyiset.

Saimme tehtyä myös ensimmäiset lavat reunaan aidaksi. Ristikoiden teko on melko työlästä, mutta lopputulos palkitsee. Ensimmäisen ristikollisen lavan takana on jyrkkä pudotus. Teimme sinne raakalaudasta väliaikaisen seinämän odottamaan lopullista muuria. Eihän se kovin hyvin pitänyt maata paikoillaan, mutta kyllä siitä apuakin oli! Eli ei kuitenkaan ihan turhaan tehty, vaikka välillä on siltäkin tuntunut. 

Mansikoita emme istuttaneet kyseisenä vuonna uudestaan, vaan katsoimme selvinneiden taimien kanssa seuraavaan kevääseen. Halusimme ensin nähdä oliko syynä oikeasti vain se huono ja vaikea talvi, vai oliko lavojen syvyys liikaa talvehtimiselle. Ja talven syyhän se sitten onneksi oli!

Aloitimme myös tekemään laattoja itse muotilla, mutta totesimme sen turhan työlääksi siihen nähden, miten paljon sekin tulee maksamaan. Mansikka lavojen väleihin kuitenkin jätettiin valmiiksi tehdyt laatat ja se tullaan vielä joskus jatkamaan loppuun asti. Vieläkään emme ole päättäneet varmuudella, mitä muiden lavojen väliin soran päälle lopulta laitetaan. Sen tiedän kuitenkin varmaksi, että sora se ei ole mikä jää näkyviin! 

Hellettä

Niin paljon kuin kesästä tykkäänkin, nämä helteet osaavat laittaa omavarastelijan koville. Vettä kuluu kasvimaalla ihan älyttömästi ja kastelu on melkoisen rankkaa. Sadevesikin alkaa lähennellä loppuaan, ei tosin onneksi vielä, mutta ei tuo määrä enää kauaa riitä. Toinen kaivo edelleen houkuttelisi... Toivoa sopii, että sadettakin helteiden keskellä tulisi, mutta aika epätoivoiselta tuntuu. Pitää kuitenkin koittaa ottaa kaikki irti näistäkin keleistä, eihän sitä tiedä milloin seuraavaksi saadaan tämmöisestä nauttia :)

Purjo

Ihan hirveästi ei pihalla ole muutoksia tapahtunut. Mies on keskittynyt rakentamaan muksuille leikkimökkiä ja sen maalauskin pitäisi aloittaa. Väriksi valitsivat ihanan raikkaan Onnelin ja Annelin talon värin leikkimökilleen. Hedelmäkujalla ei paljoa muutoksia ole tullut, mutta hedelmäpuut näyttävät tekevän hyvän sadon, vaikka ovatkin vasta istutettuja. Nähtäväksi jää tuleeko omenoista ja yhdestä ainokaisesta päärynästä lajikkeensa kokoisia vai jäävätkö kuitenkin pieniksi. Itse veikkaan jälkimmäistä, kuivuuskin varmasti vaikuttaa kokoon, vaikka kasteltu onkin ahkerasti. Odotan todella innoissani miltä kujamme tulee näyttämään, kun kasvit tuosta hieman rehevöityvät!

Hedelmäkujalle kylvettiin myös muutamia yksivuotisia ja niiden jättämiin aukkoihin istutetaan seuraavana vuonna monivuotisia hyötykasveja. Tällä koitettiin nyt hieman säästää tämän vuoden budjetissa ja myöskin jättää hieman varaa muutoksia varten. Eihän sitä ikinä tiedä millaiseen monivuotiseen helmeen sitä ensivuonna sattuukaan törmäämään!

Yksi näistä väliaikaisista on kesäkurpitsa. Olen todella yllättynyt miten isoja nämä suorakylvetyt kurpitsat jo onkaan. Toiseenkin kohtaan kujalla laitettiin kesäkurpitsoja, mutta niiden koko ei vielä päätä huimaa. Nämä saavat huomattavasti enemmän aurinkoa päivisin, joten uskoisin kokoeron johtuvan siitä. Monet taimet meillä karaistessa kuolivat, joten nämä korvaavat mainiosti kaikki menetetyt! :)

Esikasvatetut kurpitsat sen sijaan tuottavat jo hyvää tahtia satoa. Yhtään en ole vielä malttanut kerätä, sillä odotan niin kovasti herkullista kurpitsasalaattia, että annan vielä isoimpienkin hieman kasvaa, jotta saan tarpeeksi suuren määrän salaattia varten. Ei suurinkaan nyt vielä älyttömän suuri ole, joten tässä kun vielä muutaman päivän odottelee, niin pääsee varmasti jo keittelemään salaattia. 

Vuoden ensimmäiset hillot keiteltiin perjantaina. Makuina niissä oli mansikka-raparperi ja valkoinen mansikka. Ensin mainittua ollaan tehty monesti ennenkin, mutta jälkimmäistä päästiin nyt vasta ensimmäistä kertaa kokeilemaan. Sekin vaati viime vuonna pakastetut valkoiset mansikat käyttöön, sillä valkoisia on meillä vielä sen verran vähän, ettei pelkästään tämän vuoden sadosta olisi hilloon kunnolla riittänyt. Tai ainakin tuottavia on vähän, kaikki ei vielä häävisti mansikkaa tee. Lajikkeena näillä muistaakseni on 'Alba'. Rönsyistä lisäsin itselleni viime vuonna ison määrän ja rönsyjä olen paljon jakanutkin tutuille ja myös muutamalle tuntemattomallekin.

Lavatarhan muutostöitä

Tänään saimme nauttia auringosta lähes koko päivän! Lunssat ja lenssutkin alkavat olla jo takana päin ja saatiin viettää ihana päivä ulkona. Paljon silkkaa aherrustakin kuului päivään, mutta onneksi se oli mukavaa. Lavatarhan muutokset aloitettiin viimein muutama päivä sitten ja nyt saatiin jo melkein kaikki siirrettävät lavat tyhjiksi. Oikeastaan yhteen jäi ihan vähän multaa pohjalle. Kapeiden lavojen tilalle saatiin laitettua leveät lavat ja osakseen myös täytettyä ne. Puput siivottiin tänään kaikki ihan vaan sen takia, että saataisiin näiden vaihdettujen lavojen pohjalle vähän täytettä. Ja aika paljon sitä kuudesta pupusta tulikin.

Jokainen pupu sai vuorollaan olla hetken ulkona häkissä maistelemassa vähäisiä ruohoja. Vaikka nurmikkomme takapihalla on melko olematon, riitti siitä kuitenkin kuudelle kanille hieman maistiaisia. Ja näyttihän se maistuvan. Raitis ilma sen sijaan aiheutti lähes kaikissa kaneissa vähän ihmetystä kun ovesta ulos päästiin. Meillä ei oikein ole ainuttakaan sylissä viihtyvää pupua ja rimpuilu on välillä melkoista.. Heti kun ovesta astuttiin ulos, alkoi osalla pieni ihmettely ja enää ei meinattukaan rimpuilla. Valitettavasti se ei kuitenkaan koskenut kaikkia..

Lavatarhan ensimmäinen rakennusvuosi

Aloitimme rakentamaan unelmiemme hyötypuutarhaa vuonna 2015. Taustalla näkyvä rikkaruohokenttä valikoitui lavatarhan lopulliseksi paikaksi. Se lähti rakentumaan muutamasta lavasta ja mansikka lavoista. Talvihan oli tuolloin erittäin huono monivuotisille ja melkein kaikki mansikat menetettiin lavatarhan ensimmäisenä talvena.

Alkuun paikka oli tasainen ojaan viettävä nurmikenttä. Halusimme kuitenkin jotain ihan muuta ja tilasimme kaivurin tekemään pihaamme pienen rinteen. Näin ollen ylös jäi paikat mansikoille sekä tulevalle kasvihuoneelle, joka edelleenkin odottaa rakentamista... Varsinainen lavatarha jäi siis rinteen alapuolelle. Ennen rakennusprojektin alkua käytössä oli vielä väliaikaiset lavat etupihalla, mutta niistä olemme jo hankkiutuneet eroon.

Koska pihamme on täyttä savea, pohja tehtiin viettämään lievästi ojaan päin, kuten se oli aikaisemminkin. Saven päälle laitoimme suodatinkankaan ja vasta sen päälle kerroksen soraa. Ilman kangasta nuo sorat nimittäin olisivat hetken päästä saven sisällä. Kankaan päälle laitoimme myös muutaman salaojaputken varmistamaan salaojituksen onnistumista. Tähän mennessä on toiminut oikein hyvin!

Vain muutama lava saatiin ensimmäisenä vuonna tehtyä ja heti tiedettiin, että tässä se on, meidän unelmien puutarha! Siitä oli hyvä jatkaa seuraavana vuonna.