Vohvelit

Vohvelit ovat helppo herkku, jos nurkissa pyörii hyvä vohvelirauta. Harvemmat ovat oikeasti hyviä, mutta Lidlistä ostettu on ollut oikein käyttökelpoinen. Joskus vielä aion hankkia sen kunnon valurautaisen liedelle tarkoitetun vohveliraudan! Siihen asti tuo nykyinen kone saa hoitaa vohveleiden paiston. 

Taikinan tekee käden käänteessä, mutta paistamiseen menee hyvä tovi raudasta riippuen. Ainakin kun tykkää vähän rapsakammista vohveleista! Vielä emme ole kokeilleet tehdä suolaisia vohveleita, mutta mietitty on niitäkin jo hyvä tovi. Tässä erinomainen ja monta kertaa testattu resepti makeille vohveleille. 

Vohvelit

6-8kpl

1 dl maitoa

2 dl kuohukermaa

1 kananmuna

2 rkl sokeria

ripaus suolaa

2 1/2 dl vehnäjauhoja

50 g voita

Sulata voi. Sekoita maito, kuohukerma, muna, sokeri ja suola keskenään. Lisää sitten jauhot siivilän läpi koko ajan sekoittaen. Lisää sulatettu voi ja anna turvota noin 15 min. Paista kuumalla ja voidellulla vohveliraudalla omaan makuun sopivaksi. Tarjoile esim. hillon, kermavaahdon ja sulatetun suklaan kera. 

Käsitöitä

Syksy on ollut eläinten kanssa touhuamisen lisäksi melko käsityö painotteista. Erityisesti pienelle taaperollemme olen tehnyt paljon uusia vaatteita, jotka ovat tarpeeksi lämpimiä talvella. Emme pidä talossa yli 20 asteista lämpötilaa yllä, joten t-paita ja collegepaita on aika hyvä yhdistelmä lämpimänä pysymisen kannalta. Se on hyvä myöskin vierailuun, sillä yleensä vierailun kohteillamme on keskimäärin 25 asteinen huoneenlämpö talvisin ja silloin on tarpeellista ottaa päällyspaita pojalta pois. Tosin ikävästi näyttää siltä, ettei pahemmin vierailuja muiden kotona ole luvassa.

Ompelu ja neulonta on ollut jo teinistä asti lähellä sydäntä, mutta kesäisin siihen ei tahdo löytyä aikaa. Ehkä sitten kun pihalla alkaa olla valmista ja vain huoltotöitä, kylvöä ja sadonkorjuuta tarvitsee enää tehdä. Se taitaa koittaa vasta eläkeiässä.. Siihen asti käsitöitä harrastetaan lähinnä sadonkorjuun jälkeen alku kevääseen asti. Mutta eihän se haittaa, toisaalta se on ihan kivakin pitää aina hieman taukoa. Pysyy mielenkiinto helpommin yllä, erityisesti puutarhan hoito on jo syksyn alussa vähän työtään tuntuista. Siihen sitä taukoa oikeasti kaipaakin. Vaikka toisaalta tuntuukin aina haikealta luopua kesästä.

Nyt tuntuu ihanalta, kun on päässyt ompelun pariin jo suuremmissa määrin. Myös leivonnalle on löytynyt kesän jälkeen jo mukavasti aikaa. Neulomistakin on harjoitettu ihan kivasti. Virkkaus sen sijaan on vielä jäänyt tauolle. Tiskirättejä kyllä tarvittaisiin muutamia lisää. Myös myyntiin/vaihtoon olisi niitä ajatus tehdä. Makrameeta olen suunnitellut myös harjoittelevani, amppeleita olen tehnyt joskus kauan sitten, mutta aloittelijan saappaissa ollaan kuitenkin. 

Tämän vuoden puolella päästään tutustumaan myös ihan uuteen alaan käsityössä, nimittäin kotikosmetiikkaan. Ja tarkemmin sanottuna huulirasvalla aloitetaan. Kuvan kehäkukan terälehdet on olleet jo tovin oliiviöljy kylvyssä ja muutaman viikon päästä seos siivilöidään sekä valmistetaan huulirasvaksi. Muut tykö tarpeet olemme ostaneet jo aikaisemmin. Saippuan tekoa olisi myös tarkoitus kokeilla parin vuoden sisällä, mutta koska prosessi kuulostaa muka niin pelottavalta, voi se vielä siitäkin siirtyä eteenpäin.. Aikahan sen taas näyttää :) 

Lokakuu

Lokakuu on mennyt varsin joutuisasti ja aika pitkälti eläinten parissa. Saimme kivan pienen kanalamme vihdoin rakennettua, vietyä sinne kukon kanoineen ja vuoden viimeiset tiputkin kuoriutuivat. Uusi pieni pupu tyttökin muutti meille ja alkaa vihdoin sopeutua uuteen kotiinsa. Tälle kääpiöluppa naaraalle onkin suunnitteilla kevään/kesän aikana ensimmäinen poikue, joten myös tulevaa vuotta saa odotella kahta innokkaammin. Eläinten parissa on muutenkin nyt syksyn aikana ollut kovasti muutoksia ja toivottavasti kanien määrä lisääntyy kevääseen mennessä vielä muutamilla yksilöillä!

Haaveeni angorakanista on vihdoinkin käymässä toteen! Upea valkoinen angora poika on kuljetusta vaille valmiina muuttamaan meille. Toivottavasti saamme sumplittua kuljetuksen piakkoin, jotta pääsemme vihdoin kunnolla tutustumaan tähän ihanaan rotuun! Angoran lisäksi meille on tulossa myös hieno valkoinen ss wiener uros. Siniset silmät ne ovat aina olleet minun heikkous ja wiener onkin varsin nappi valinta roduksi meille muutenkin. Edellinen wiener naaraamme oli väriltään luonnonsininen ja oikein nätti sekin. Tältä urokselta odotamme paljon ja eiköhän viimeistään parin vuoden sisällä hankita sille myös tyttöystävä oman rotunsa edustajista.

Seuraavaksi olisi tarkoitus rakentaa uusia häkkejä eläinten tiloihin. Kuusi häkkiä yhteensä, joista neljästä voisi mahdollisuuksien mukaan tehdä kaksi isompaa häkkiä. Pienimmät neljä siis rakennettaisiin niin, että väliseinän saa tarvittaessa helposti pois. Ja sillä tavalla mielellään ne pitäisinkin, mutta saapa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Näiden häkkien päälle saa vielä mahtumaan joko pari tehdashäkkiä tai heinää kuten on suunniteltu. Mutta painotan vielä kerran, että tulevaisuudesta ei tiedä... 

Tipulassa on ollut hurjaa kasvua. Kääpiöhamburgerit ovat jo melko hyvin sukupuolitunnistettavissa, mutta silkeistä ei ota selvää. Ainoastaan osa kukkoilee varmoille hampparikukoille, joten siitä voisi ehkä saada jotain osviittaa. Lisäksi viime viikolla kuoriutui 22 pientä tipua, joista yhden jouduimme lopettamaan jalka ongelmien takia. Olisihan sen kanssa voinut hieman pidempäänkin katsoa, mutta sen verran säälitti pieni elämän alku, että katsoin armeliaammaksi päästää tipusen pois.

Näissä munissa oli ylivoimaisesti parhaimmat itämisprosentit! Enpä olisi uskonut näin montaa tipua tulevan, mutta en kyllä yhtään valita. Näiden tipujen jälkeen saa tipustelut hetkeksi riittää ja nyt odotan erittäin positiivisin mielin tulevia hautojia. Nimittäin toukokuussa kuoriutunut Milja neiti koitti jo aloittaa hautomispuuhat! Neljä munaa oli pesässä, josta tämän hövelin kokeilijan sitten häädin muihin puuhiin. Kukkomme Jasper on vasta muutamia päiviä sitten todistetusti alkanut kanoja polkemaan. Eihän niistä munista olisi mitään tullutkaan. Ja vaikea uskoa, että nuorukainen olisi vielä osannut viedä hautomista loppuun asti. Sen verran helpolla se lähti muuta tekemään. Eikä ole onneksi uudestaan yrittänytkään!

Olisihan se hienoa, kun ei enää tarvitsisi hautomakonetta käyttää. En silti siitä aio luopua missään vaiheessa. Sitä paitsi viiriäisiä haluaisin taas jossain kohti meille asumaan ja niiden omat haudontapuuhat on melko harvinaista herkkua.. Ehkäpä keväällä olisi jo niiden aika, mutta riippunee monista eri tekijöistä. 

Kaiken kaikkiaan syksy on ollut yllättävänkin tuottelias. Eläinten lantakompostikin on vihdoin saatu jo yhtä seinämää vaille valmiiksi. Sitä ei talven aikana kertyvä sontakasa vielä vaatisi, mutta kivempihan se olisi saada täysin valmiiksi. Puutarhassa muutenkin pitäisi vielä hieman jaksaa ahertaa. Lämpökompostori pitäisi tyhjentää, valkosipulit ja sipulikukat iskeä maahan.. Ajankohdan valinta vain tuntuu vaihtelevan sään takia vaikeammalta kuin aikaisempina vuosina. Mutta eiköhän sekin sumpliudu jossain kohti :) 

Kolakeksit

Kun makeannälkä yllättää, kolakeksit valmistuvat nopeasti. Nämä helpot herkut valmistetaan vain muutamasta raaka-aineesta ja niitä löytyy ainakin meidän kaapeista aina. Keksit säilyvät myös tiiviissä lasipurkissa vähintään kuukauden, joten näitä voit tehdä reilumman satsin kerralla!

Ohjeesta tulee yksi pellillinen keksejä. 

Kolakeksit

100 g voita

1 dl sokeria

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 rkl vaniljasokeria (Dansukker)

1 tl leivinjauhetta

1 rkl vaaleaa siirappia

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen. Sekoita tasaiseksi ja lisää siirappi. Työstä nopeasti taikinaksi. Rullaa taikinasta paksu pötkö ja jaa se kolmeen osaan. Rullaa palat tangoiksi ja nosta leivinpaperille pellille. Litistä tankoja hieman sormilla. Paista uunin keskitasolla 10-15 minuuttia. Leikkaa lämpimänä tangoista viistoja paloja. Anna jäähtyä. 

Karamellisoitu omenapiirakka

Parasta mitä omenoista voi tehdä! Herkullinen omenapiirakka myös valmistuu super nopeasti ja helposti. Kardemumman ja omenan yhdistelmä on lyömätön ja vielä kun piirakan kylkeen heittää jäätelöä tai vaniljakastiketta niin suosio on taattu.

Karamellisoitu omenapiirakka

Vuoan pohjalle:

n. 50 g voita

1 1/2 dl fariinisokeria

Omenoita (n. 4-6) 

Taikina:

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 rkl kardemummaa

1 tl leivinjauhetta

100 g voita

1 dl sokeria

2 kananmunaa

Höylää juustohöylällä jääkaappikylmä voi vuoan pohjalle tasaisesti, jokaisen kohdan ei tarvitse peittyä voilla. Käytän itse halk. 26cm korkea reunaista piirakkavuokaa. Levitä fariinisokeri tasaisesti voin päälle. Siivuta tai kuutioi omenoita omaan makuusi sopiva määrä voin ja sokerin päälle. 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat yksitellen sekaan hyvin vatkaten. Lisää lopuksi jauhot ja sekoita tasaiseksi.

Levitä taikina omenoiden päälle tasaisesti ja paista uunissa 200 asteessa noin 30 min, kunnes pinta on kullanruskea. Anna jäähtyä hetki ja kumoa sitten tarjoiluastialle.

Tarjoile lämpimänä esimerkiksi vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Voit valmistaa piirakan myös esimerkiksi raparperista! 

Heihei kesä, tervetuloa syyskuu!

Syyskuu on täällä ja yöt alkavat olla pimeitä! Ihana köynnöksille tehty seinämä sai valot alustavasti toimintaan. Mies innoissaan värkkäili auton sisätilaan tarkoitetuista valoista juuri sopivan valaistuksen terassille. Enää tarvitaan johtojen laitto paikoilleen ja sähkömies kylään. Tällä hetkellä toimivat vasta akkupaketin kera, mutta eiköhän se muutu tässä muutaman viikon sisällä. Tästä tuli niin ihanan kodikas, että seuraavana keväänä terassin toinen sivu pääsee saman työn alle!

Lavoissa porkkanat ovat tuottaneet melko kelvollisen sadon ja kellariin saadaan todennäköisesti aika mukava määrä kauniita isoja porkkanoita. Alkuunhan sato ei kovin hääppöiseltä näyttänyt, mutta nyt saa huokaista helpotuksesta. Kesäporkkanoitakin on riittänyt syöntiin ja tulee myös riittämään pakastimeen asti. Myös avomaalla on porkkanoita tulossa reilusti, mutta ne jäävät paljon pienemmiksi kuin lavoissa kasvaneet. Eipä se haittaa, sillä niitä ei alunperinkään ollut tarkoitus kylvää. Siemenpussi sattui jäämään sateeseen ja pakkohan ne oli johonkin heitellä, ettei aivan hukkaan mene! 

Ostimme uuden arkkupakastimen ja sitä olemme saaneet nyt urakalla täyttää! Ihan parasta, kun saa täyttää tyhjän pakastimen järjestelmällisesti. Samalla saimme myös yhden vanhoista sulatettavaksi ja uudelleen järjesteltäväksi, kunhan nyt ensin taas jäähtyy. Me pakastamme kaiken rasioissa, ettei maut siirry pakastettavista toisiin. Ja myös tykkäämme pitää kaikki rasiat samaa sarjaa, jotta kaikki olisi selkeämpää. Orthex Gastromax on valikoitunut meillä pienemmille pakastettaville rasioiksi. Sen sijaan jäätelöt, leivät ja pullat pakastetaan mieluummin Curver Grand Chef rasioihin. Nämäkin olisi varsin mukava pitää erillään omissa pakastimissa, mutta aina ei tila tai rasiat riitä. Mutta ehkä joskus tämän perfektionistin unelma toteutuu silläkin saralla. Tai sitten koitetaan vaan sopeutua omavaraistelijan tutuimpaan olomuotoon, eli kaaokseen. 

Vehnätortillat

Tortillojen teko on oikeasti helppoa, eikä niihin tarvita kuin muutama aine, jos täytteitä ei lasketa! Maku on aivan erilainen kuin kaupasta ostetuissa. Ja tämä kuvassa näkyvä kasa on myös aika paljon halvempi, vaikka melko edullisia valmiitkin ovat. Aikaa näiden teko vie, mutta lopputulos palkitsee, varsinkin kun osan täytteistä saa hakea omalta pihalta! 

Vehnätortillat

5 ½ dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

2 dl vettä

½ dl rypsiöljyä

Sekoita jauhot ja suola keskenään, lisää vesi ja vaivaa yleiskoneella lähes tasaiseksi. Lisää öljy ja vaivaa hetki, kunnes taikina on kunnolla tasainen ja sileä. Anna taikinan tekeytyä noin puoli tuntia ennen kaulimista ja paistamista.

Jaa taikina 6-8 osaan ja kauli runsaan jauhon kera pyöreiksi ohuiksi lätyiksi. Paista kuivalla paistinpannulla molemmilta puolilta hetken aikaa. Varo polttamasta tortilloja.

Tarjoile lämpiminä esimerkiksi salaatin, riisin, lihan ja kastikkeiden kera.

Eläimiä

Kesän pienimmät kaverit kasvavat hurjaa vauhtia ja pääsevät toisinaan valvotusti ulkoilemaan. Aitaus ei mitenkään erityisen hääppöinen ole, joten todellakin vain valvotusti ulkoillaan. Ehkä seuraavaksi vuodeksi saadaan kyhättyä kunnon kesäkanala ja kesäpupula. Toisaalta kumpiakin saisi olla useampi, että saadaan kerralla ulos enemmän porukkaa kuin vain yhdestä häkistä. Mutta yksikin on parempi kuin ei yhtään! Toisaalta onhan kanalakin vielä hyvän tovin väliaikaisissa tiloissa. Talven aikana tavoitteena olisi vihdoinkin päättää minkälainen siitä varsinaisesta kanalasta rakennetaan.

Toistaiseksi suunniltemana on myös mahduttaa kanit tulevaan kanalaan, joten ihan pieni ei sekään voi olla. Haudontakone surraa tälläkin hetkellä lisäystä kanaparveen ja niidenkin suhteen on paljon suunnitelmia. Toistaiseksi ajatuksena olisi saada kolme pientä parvea aikaiseksi, joista saisi sitten tulevat siitosmunat. Toisaalta sitten taas haaveissa siintää se neljäs pieni parvi, mutta siihen ei taida vielä tilat riittää! Ehkä sitten, kun niitä tipuja tulee omista munista.. Ja toivon mukaan myös tässä vaiheessa se haudontakonekin löytyy kanalasta! Sitä varten koneessa on nyt muutamia silkkikanan siitosmunia, ne kun tyypillisesti ovat kovia hautomaan. Joskin omalla tuurilla kaikki kuoriutuvat silkit ovat kukkoja. 

Tämän vuoden haudonnat ei silti suinkaan olleet tässä. Vielä olisi toiveena saada yksi koneellinen kuukauden sisään käyntiin. Siihen koneelliseen pitää saada kääpiökochin siitosmunia, mutta myös muitakin. Se onkin sitten tarjonnasta kiinni mitä muita, mutta ihan mikä tahansa ei kuitenkaan kelpaa.

Pupuvauvat ovat nyt suloisimmassa iässä. Rapsuteltavia ja syliteltäviä. Niin ihanaa aikaa. Seuraavat poikueet tulevat vasta keväällä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Myös uros pitäisi jostain ostaa, mutta en vaan osaa päättää minkälaisen haluaisin! Tai no, kyllähän minä yhden tiedän minkä haluan edelleen, mutta valkoisesta angorasta ei tässä projektissa ole mitään iloa. Toisessa projektissa sen sijaan olisi paljonkin. Mutta nyt pitää ensin keskittyä tähän akuutimpaan projektiin. Ehkä.. 

Nyt vaan nautitaan tästä ajasta, joka kestää vain pienen hetken! Säilöntähommiin saadaan keskittyä taasen tälläkin viikolla. Härkäpavut ovat yksi tämän viikon teemoista. Ja toivottavasti myös monet muut ehtisivät kypsyä ja valmistua säilöttäväksi. 

Ihanaa säilönnän täytteistä viikon alkua kaikille! 

Sato haaveita

Kesä alkaa hiljalleen kääntyä syksyä kohden ja kaikkialla on rehevää, joskin pääosa rehevyydestä tulee rikkakasvien muodossa. Onpahan ainakin ötököille ruokaa, jos ei muuta! 

Omena 'Solnyshko' tekee komean sadon nuoresta  iästään huolimatta. Melko rajusti karsin raakileitakin, vaikka puun ikään nähden varmasti jätin liian paljon omenoita kasvamaan. Mutta kun ei vaan raaskinut karsia enempää! Nämä omenat pääsevät ensimmäisenä kokeilemaan kellarissa säilyvyyttä, tämän lajikkeen kun pitäisi säilyä hyvänä joulukuulle asti.

Haaveissa vielä muut syys-/talviomenat täyttämään kellaria. Harmillisesti toiset puutarhastamme löytyvät lajikkeet ovat vielä nuorempia, joten kellarin täyttymistä saa tovin jos toisenkin odotella.. Mutta onneksi aina saa haaveilla. Olisihan se hienoa hakea vielä keskellä talvea tuoreet ja virheettömät omenat suoraan kellarista.

Muksujen lavatarhassa kukkii unikot ja kehäkukat. Jälkimmäisten terälehtiä tytöt keräsivät kuivumaan. Osa alkaa jo kehittämään siemeniä ja niin pääsevät neidit keräämään myös omat siemenet tulevia kylvöjään varten. Varsin hyödyllinen taito sekin. 

Marja-aroniat alkavat myös hiljalleen kypsyä. Näitä käytämme lähinnä omenan kanssa hillossa. Myös smoothieen laitamme silloin tällöin pienen määrän aronioita. Pihalla on kaksi nuorta marja-aronia pensaita, joista tulee vielä melko vähän marjoja. Tontille laitoimme viime vuonna muutaman metrin musta-aroniaa, mutta se ei vielä edes kukkinut.

Raitajuuret ja porkkanat ovat komeassa kasvussa. Samoin osa purjoista on mukavan paksuja. Kyllä tätä satoa vaan yllättävän hyvin tulee, ei sitä oikein aina osaa edes ajatella, kun välillä tuntuu, ettei riitä säilöttävää! Aina riittää kuitenkin parannettavaa seuraavaan kauteen. Valkosipulit menivät niin penkin alle, että harmittaa rajusti. Varsinkin kun vasta oikeasti opittiin sitä käyttämään kunnolla. Mutta ei voi mitään, kaikessa ei vaan voi aina onnistua. Ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tai sitten koitetaan keskittyä niihin positiivisiin asioihin, joita on huomattavasti enemmän tällä kaudella kuin epäonnistumisia. Ja se on hieno juttu se!

Kirsikkajäätelö

Säilönnässä on monia erilaisia tapoja ja jäätelön teko voi olla yksi niistä. Se vie pakastimesta tosin aika paljon enemmän tilaa ja vaatii vähän vaivaakin. Mutta se on kaiken sen arvoista. Lisäaineetonta jäätelöä, mikäs sen parempaa!

 

Kirsikkajäätelö

6 munankeltuaista

2 dl sokeria

4 dl täysmaitoa

3 dl kuohukermaa

½ vaniljatanko

3 dl tuoreita kirsikoita ilman kiviä

½ dl vettä

½ dl sokeria

Aloita erottelemalla keltuaiset isoon kulhoon. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siitä siemenet. Kiehauta maito, kerma ja vaniljatangon puolikkaat ja siemenet paksupohjaisessa kattilassa. Nosta kattila levyltä. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Poista vaniljatanko ja kaada kuuma kermamaito ohuena nauhana keltuaisvaahtoon koko ajan vatkaten.

Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen 85 asteiseksi tai kunnes seos sakenee, nosta kattila levyltä. Seos ei saa kiehua!

Kaada seos siivilän läpi kulhoon ja anna jäähtyä. Laita jäähtynyt seos jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Tee kirsikkaseos hyvissä ajoin ennen jäätelön jäädyttämistä, voit tehdä sen myös edeltävänä päivänä odottamaan jääkaappiin. Laita kirsikat, vesi ja ½ dl sokeria kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen pari minuuttia, kunnes kirsikat ovat pehmenneet. Nosta levyltä ja anna jäähtyä. 

Jäädytä jäätelöseos jäätelökoneessa, siirrä jäätelö rasiaan, kaada kirsikat päälle ja kääntele hieman sekaisin keskenään. Laita rasia pakastimeen odottamaan tarjoilua vähintään tunniksi. 

Suolakurkut

Hyvän suolakurkkureseptin metsästykseen meni pari vuotta ja toinen mokoma, että saatiin resepti myös blogiin asti! Vihdoinkin saatiin siis meidän makuun sopivat kurkut muutamien karvaiden pettymysten jälkeen! Iso osa tulee tosin tehtyä kesäkurpitsasta, sen helppouden takia. Eihän se aivan yllä avomaankurkkujen tasolle, mutta hyvää joka tapauksessa. Jospa mekin joskus hukuttaisiin kurkkuihin!

Suolakurkut

1kg kurkkuja

Nippu tilliä

Mustaviinimarjan lehtiä

10cm pala piparjuurta lastuina

8 dl vettä

4 dl etikkaa

½ dl suolaa

2 rkl sinapinsiemeniä

15 valkopippuria

3 dl sokeria

Laita purkit kuumenemaan esimerkiksi uuniin 100 asteeseen vähintään 30min. Keitä kannet/tiivisteet kattilassa runsaassa vedessä. 

Lado kurkut halutussa muodossa purkkeihin kerroksittain tillien, mustaviinimarjan lehtien ja piparjuuri lastujen kanssa. Jätä jonkin verran tillejä päällimmäistä kerrosta varten. Laita vesi, etikka, sokeri, suola, pippurit ja sinapinsiemenet kattilaan. Keitä hetken aikaa ja kaada liemi kuumana purkkeihin. Sulje kannet heti. Anna maustua pari viikkoa ennen käyttöä. Vähempikin riittää, mutta sen parempaa mitä kauemmin. 

Kesä 2020

Ihana, ihana kesä! Koitti se viimein pitkän "talven" jälkeen alkuun erittäin kuivana. Ja nyt ei paljoa sateettomia päiviä näy. Silti hedelmäkujalla on kuivaa! Tuntuu uskomattomalta, mutta uskottava se on kun hieman multaa kaivelee. No, ei onneksi joka kohdassa ole yhtä kuivaa kuin joissakin. Riippuu hyvin paljon siitä, miten aurinko pääsee paistamaan.

Sen voin kuitenkin kertoa, että tästä kesästä on nautittu täysillä! Keväällä raparperit pääsivät vihdoin kauan suunniteltuun lavaan kasvamaan ja siitäkös ne innostuivatkin. Hyvää uutta multaa syvälle asti, eikä vaan ainaisessa savimaassa kökötystä. Suuri työ tehtiin juurakoiden putsaamisessa kaikista niistä rikkakasveista. Kaikkein pahin oli juolavehnä. Se oli tunkeutunut paksujen juurakoiden läpi ihan tuosta noin vaan! Mutta melko hyvin saatiin puhdistettua, eikä rikkaa taida lavassa nyt pahemmin kasvaa. Juurakot myös jaettiin pienempiin palasiin, että saataisiin penkki suhteellisen tasaisesti täytettyä. Ja nyt se näyttää siltä, miltä olen pitkään haaveillut!

Keväällä saimme myös vihdoin aikaiseksi rakentaa muksuille heidän kauan kaipaamansa oman pienen lavatarhan. Siitä tuli niin suloinen ja on nyt ihanan rehevä! Uusi pussimulta tekee kyllä kasvulle ihmeitä, toivottavasti seuraavana kesänä onnistumme hyvin myös lannoituksessa. Se kun on aina vähän ongelmallista ollut saada kohdilleen..

Ja kevään rakennusprojektien esittely jatkuu.. Terassin muutos oli myös kauan odotettu, joskin täysin koristekasveille suunnattu. En halua syötäviä kasveja lähelle painekyllästettyä terassia. Terassi sai kaipaamaansa näkösuojaa ja samalla myös paljon kaivattua kodikkuutta. Vielä muutama köynnös pitäisi hankkia ja pari muutakin kasvia. Niiden kanssa ei pidetä kiirettä, voi olla vasta seuraavan kesän homma, jollei syksyn alennusmyynnit tee tehtäväänsä. Terassin ruukkupuutarhakin jäi varsin vaatimattomaksi jaksamisen puutteesta, mutta tykkään niistäkin vähistä ruusuista erityisen paljon! Mies haaveilee uutta pöytää terassille, vanha kun alkaa pahasti rapistumaan. Onnekseni suunnittelee itse tehtyä pöytää, joten uskoisin seuraavan olevan vähän kestävämpi tapaus.

Myös eläinten kanssa on tapahtunut paljon. Tipuja on haudottu kahteen otteeseen. Vielä olisi tarkoitus ainakin yksi koneellinen laittaa tulemaan, mutta toivottavasti myös toinenkin. Saa nähdä, miten löytyy siitosmunia!

Kaneja on syntynyt myöskin kahden poikueellisen verran monen vuoden tauon jälkeen! Viisi pikkuista tuhisee pesissä ja innolla odotetaan, että kasvaisivat syliteltävään vaiheeseen. Näitäkään ei olisi tullut ilman ihanaa kaveria, joka myi minulle kaksi naarasta astutettuna! ❤

Rikkakasvit tuottavat paljon työtä ja vievät tilaa harmillisen paljon hyödyllisemmiltä kasveilta. Sen takia meillä onkin monessa paikassa vanhat multapussit käännetty nurin ja laitettu peittämään paljasta maata rikkojen poiston jälkeen. Ja näin saavat ollakin vielä hyvin pitkään. Moni paikka tätä muoviviljelmää vielä kaipaisi, mutta aika ei aina anna myöten. Hiljaa hyvä tulee, kuten tavataan sanoa.. 

Ensimmäiset satonsa meillä antaa päärynät 'Lada' ja 'Siska', omenat 'Keltakaneli' ja 'Borgovskoje', sekä luumu 'Smedman'. Myös omenoista 'Pirja' ja 'Solnyshko' tekevät hedelmiä. Kirsikan kukinta oli keväällä aivan omaa luokkaansa ja kirsikoitakin tulee ennätyksellisen paljon!

Mansikoita on pakkasessa jo yli 30 litraa ja hilloakin alkaa olla kellarissa jo mukava määrä. Mansikan lisänä hilloissa on kirsikkaa, mustikkaa, aprikoosia, nektariinia ja ahomansikkaa. Suloisimman värinen hillo tuli valkoisista mansikoista ja pienestä määrästä kirsikoita! Harmillisesti purkissa se ei kovin hyvin erottunut muista hilloista.

Purkkeja olemme jälleen saaneet lähipiiriltä isot kasat ja uskoisin nyt näiden olemassa olevien riittävän hyvin tämän vuoden sadon säilömiseen. Joskaan sitä ei voi ihan varma olla, kun vanhat kannet ovat jo monet käyttökelvottomia. Eletään kuitenkin toivossa.