Suuntana omavaraisuus, suunnitelma 2022

Vuoden ensimmäinen maanantai! Eihän sitä meinaa uskoakaan, että siirryttiin taas uuteen vuoteen. Hommaa riittäisi ennen kevään koittoa, toivottavasti ehditään edes osa niistä tekemään. Puuhommatkin on pahasti kesken. Tulevaa kevättä odotellaan kyllä siitä huolimatta kovasti! Paljon on suunnitelmiakin kesää varten. Niistä lisää alempana. 

Meidän poppoo on viime vuoden alkuun verrattuna vähentynyt yhdellä. Jouduimme keväällä luopumaan toisestakin koirastamme. Päätös oli vaikea. Outoahan se alkuun oli, mutta nyt on jo tottunut.

Esittelytekstin meistä löydät täältä. Tässä kuitenkin asiat lyhyesti kerrottuna.

Olen Krista, 30 vuotias neljän lapsen äiti Keski-Pohjanmaalta. Olen intohimoinen (hyöty)puutarhuri ja omavaraistelija. Käsityöt ja leipominen on myös lähellä sydäntä. Loppuvuodesta sain vihdoin käynnistettyä haaveilemani kotileipomo toiminnan ja joulun sesonki oli ihan uskomaton! Toki myös sangen raskas.

Viime vuosi oli meillä täynnä kymppejä. Kesällä tuli 10 vuotta täyteen avioliittoa, syksyllä esikoisemme täytti 10 vuotta ja loppuvuodesta täytin itse 30 vuotta. Tämäkin vuosi tuo tullessaan kymppejä, kesällä tulee 10 vuotta, kun talomme valmistui ja pääsimme muuttamaan. Loppuvuodesta toinen tyttö täyttää myös 10. Mutta siihen on vielä aikaa.

Kanalassa väki on lisääntynyt omien kanojen jälkeläisillä. Ja nekin ovat aloittaneet jo muninnan! Vähän meinaa olla turhankin runsasta munien suhteen ja yksi tämän vuoden suunnitelmista onkin liittyä salmonellavalvontaan. Suunnitelmissa on myös toisen parven haudottaminen siitosmunista. Se, löytyykö sopivia munia testatuista parvista, jää nähtäväksi. Tai saadaanko ylipäätään raivattua tilaa uudelle kanalalle tarpeeksi ajoissa. Jos ei, siirtyy nämä haaveet seuraavaan vuoteen.

Kanat joita viime vuonna haudotuista munista tupsahti, ovat äärettömän kauniin värisiä omasta mielestäni! En tiedä johtuuko nämä vaaleanpunaiset lasit nyt siitä, että ovat oikeasti omista munista haudottuja, eikä ostetuista. Mutta niin äärettömän kauniita ovat! Ja onhan se ollut varsin hauskaa seurata minkälaisia niistä omien kanojen jälkeläisistä mahtaa tullakaan ja kuka mahtaisi olla kenenkin äippä. Toistaiseksi ei ole hajuakaan, kuin kunnolla parrallisista. Niistäkin tietää vain sen, että on neljä äiti vaihtoehtoa.

Kaneja on yritetty astuttaa jo nyt, sillä kahdella alkaa parasta ennen päiväys tulla vastaan ensimmäiseen synnytykseen. Toivottavasti tärppää pian, kovin hyvältä ei tällä hetkellä näytä. Tälle vuodelle suunnitelmissa neljän poikueen verran, eli yksi per naaras. Voi olla, että pari naarasta astutetaan vielä toistamiseenkin, mutta se on melko epätodennäköistä.

Angoran kerintä harjoitukset jatkuvat ja sitä harjoitellaankin vielä varmaan pitkään, kun ei tahdo oikein sujua kunnolla. On niin epätasainen tulos joka kerta vaikka koneella trimmaakin.. Ehkä senkin joskus oppii ja saadaan villaa kehrättäväksi asti. Ja sitten tarvitsee välineet siihen kehräämiseen. Ei ole ihan tämän vuoden suunnitelmissa kuitenkaan. Onneksi angoroita on vain yksi. Näillä taidoilla, ja vähän ajallakin, se on meille varsin sopiva määrä. 

Tämän vuoden suunnitelmissa on aika paljon asioita. Pääasiassa niihin liittyy rakentamista. Muutama uusi puulato pitäisi saada aikaan. Pihasauna projektia pitäisi jatkaa. Lavatarhan aita päätettiin laittaa uusiksi ja sen aloitus olisi nyt myös keväällä suunnitelmissa. Myös muualla pihalla pitäisi jatkaa aidan tekoa. Maakellareiden alue olisi myös mukava saattaa viimein loppuun. Tuskin, mutta yritetään. 

Talven aikana pitäisi saada myös paljon aikaan. Uudelle kanaparvelle tilat ensin raivata ja sitten nikkaroida. Kanilaankin olisi mukava saada vähän lisää tilaa. Viiriäishaaveet saadaan taas lykätä seuraaviin vuosiin. Mutta mahdollisesti niillekin voisi raivata tilat tässä talven aikana. Edellisistä viiriäisistä on jo ihan liian kauan!

Yksi mitä olen suunnitellut opettelevani nyt talven aikana, on saippuan valmistus. Ja sitä onkin suunniteltu jo pitkään. Tarvikkeet pitäisi tilata, eli omavaraisuutta siihen ei saada mahtumaan kovin paljoa, mutta ainakin tekemisen ilo on läsnä. Uskoisin sen myös tulevan vähän halvemmaksi. Nykyiset shampoopalat mitä kaupasta kotiin kannetaan maksavat kuitenkin suunnilleen sen kympin.

Talven aikana myös lasten vaatekaappiin pitäisi saada täytettä. Ja miksei omaankin. Ompelukone onkin hurissut melko paljon. Suuri läjä legginssejä odottaa uusia polvia ja samalla saadaan myös lisää pituutta lahkeisiin. Mitä kirjavammat, sen paremmat. Ainakin sitä mieltä on meidän tytöt! Olen myös pohdiskellut tekeväni lapsille läjän villasukkia todella ohuesta langasta. Kaupan sukat kun ei pahemmin kulutusta kestä ja ei ole niin mukavat parsia kuin villasukat. Mutta ensin pitäisi saada ohuesta puuvillalangasta aloitettu paita valmiiksi. Ei olisi enää kovin paljon jäljellä. Oma periaatteeni nykyään on, ettei saa aloittaa uutta projektia ennen kuin vanha on valmis. Muuten se jää tekemättä loppuun.. Kovasti haluaisin jo päästä kokeilemaan synttärilahjaksi saatua puikkosettiäkin! Ja näiden pitäisi olla puikkojen Ferrarit. Syy miksi nämä valitsin, oli lyhyet kaapelit ja myöhemmin helposti laajennettava setti.

Viljelysuunnitelmat on vielä vähän vaiheessa, mutta suurinpiirtein samat laitetaan kuin viime vuonnakin. Perunoille suunnitelmissa suurempi ala, vaikka viime vuosi olikin totaalinen pettymys. Härkäpapua pitää laittaa enemmän kasvamaan, jokseenkin pieni sato tuli siitäkin, vaikka ala oli kohtuullisen iso. Porkkanaa oli aika sopivasti, eli varmaan sama määrä laitetaan lavoihin tänäkin vuonna, eli suunnilleen kolmen lavan verran. Chilit ja paprikat saakin jo pikkuhiljaa kylvää ja vain muutama uusi kasvi pitää laittaa tulemaan. Kesäkeittiössä on talvehtimassa parisenkymmentä paprikaa, joten ihan hirveän montaa uutta kasvia ei tarvita. Sikäli mikäli saadaan ne pidettyä hengissä.. Ikuinen riesamme vihannespunkki sen sijaan takaa, ettei sadolla pahemmin pääse kehumaan, vaikka kasvien määrä onkin melko suuri.

Viime vuoden lupauksen koitan pitää, enkä esikasvata ainuttakaan kesäkurpitsaa tai avomaankurkkua. Suorakylvönä meillä on tullut aina parhain sato, joten jokohan nyt olisi aika vihdoin uskoa se! Helpottaa reilusti kevään hommiakin, kun ei tarvitse roudata taimia eestaas. Purjoa oli sopiva pieni määrä, enkä varmaan laita ainakaan kovin paljoa enempää tänäkään vuonna. Tomaatit ei häävin onnistuneet, kasvihuoneeseen siirto meni turhan myöhään ja suurin sato olisi vasta ollut edessä, vaan kylmyys tuli ensin. Mutta jotain sentään saatiin pakastimeenkin asti ja hyvä niin. Kasvihuoneen kapasiteetti oli jo maksimissaan ja saman määrän kanssa mennään tulevaankin kauteen. Vajaa 30 tainta kurkkua ja tomaattia yhteensä. Toisesta kasvihuoneesta haaveilen muutaman vuoden päähän. Tämän vuoden tavoite on muistaa kylvää pesusienikurkut! Viime vuonna se unohtui.

Siemenkaupoille pitäisi myös suunnata piakkoin. Ensimmäiseksi odottelen Siementarhan luomusiemenien verkkokaupan avautumista ja ostan sieltä ensisijaisesti. Suomalaisia luomusiemeniä, eikä hinta ole todellakaan paha. Ostoslistalla ei toistaiseksi ole kovin monia siemeniä, mutta tarjontaa selaamalla taitaa taas tulla jotain ylimääräistäkin.. Pienen inventaarion jälkeenkin löytynee listalle vielä vähän lisäystä. En onnistunut viime vuonna sen paremmin siemenien keräämisessä itse, kuin aiemminkaan. Voisi siihenkin koittaa oikeasti panostaa tänä vuonna.

Eli suunnitelmat listattuna:

Kanalaan tilat uudelle parvelle

Kanilaan pari uutta asuntoa

Salmonellavalvontaan liittyminen

Saippuan valmistamisen opettelu

Siementen inventaario ja osto

Siitosmunien osto

Puulatojen rakentaminen

Aitoja eteenpäin

Maakellareiden alue valmiiksi

Perunoille isompi ala

Pihasauna projektia eteenpäin

Käyhän lukaisemassa myös muiden #suuntanaomavaraisuus kirjoitukset! 

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka   -   Jovela   -   Kakskulma   -   Multavarpaan maailma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat   -   Kohti laadukkaampaa elämää   -   Pilkkeitä Pilpalasta   -   Oma tupa, tontti ja lupa

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Mikä Itä   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Caramellia   -   Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala   -   Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Suuntana omavaraisuus, säilöntä

 

Hei vaan pitkästä aikaa yhteispostaussarjan lukijat! En millään ymmärrä miten voi olla jo elokuu.. Elokuu! Vastahan se toukokuu koitti ja omavaraistelijoiden arki täyttyi kiireistä kasvimaalla. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa kun pitää täyttää ruokavarastot talvea varten. Ja sehän onkin operaatio tänä vuonna saada edes jotain sinne kellarin täytteeksi. Tuntuu kaikki menneen ihan metsään. Perunaa ei häävisti näytä olevan tulossa. Mansikat kärsi pahasti kuivuudesta ja tietty ötököistä. Vadelmia tulee todella huonosti ja alue pitäisi muutenkin ottaa työn alle. Muita marjoja sentään tulee ihan mukavasti. Porkkanaakin näyttäisi tulevan oikein kivasti. Edes jotain saadaan kellariin ilman purkkia!

Tähän mennessä säilöön on mennyt mansikkaa kuitenkin ihan sopiva määrä. Pakastimeen ja hillona kellariin. Hunamarjaa saatiin pakastimeen pieni määrä ja mansikan kanssa pieni erä tehtiin hilloakin. Mustikat ovat kypsyneet ja ihan vähän jo haettu pakastimeen naapurimetsästä. Ihanaa kun voi oman tontin rajalta hakea osan tarvittavista. Kuivuudesta huolimatta mustikat ovat isoja ja niitä on paljon! Puolukkaakin näyttää olevan tulossa aika reippaasti. Etupihan pikkuinen saskatoon tekee huippu sadon. Ei uskoisi miten hyvin tuommoisesta rääpäleestä tulee marjoja. Mutta hyvä niin, saadaan smoothieen vähän muutakin kuin omenaa, mansikkaa, kirsikkaa ja herukoita. Kirsikoita tuli yllättävän paljon, vaikka keväällä näyttikin kirvojen puolesta sangen surkealta. Lisääkin saataisiin käydä muualta poimimassa. Ehkä pitäisikin, kun muksuille kirsikkajäätelö maistuu.

Kesäkurpitsaa laitoimme niiiin paljon kasvamaan, että varmasti kellari tulee täyttymään "suolakurkuista". En tiedä miten purkit tulevat riittämään vaikka niitä tuntuu olevan ihan liikaa. Mutta sen verran odotan satoa kesäkurpitsoista tulevan, että voi olla melko tiukilla purkki varaston riittävyys. Mutta onneksi sitä tarvitaan myös raasteena pakastimeen ihan reilusti. Sitä kun tulee heitettyä ruokaan kuin ruokaan. Ja pitäähän kanojenkin saada osansa! Kesäkurpitsaa säilön pääosin kurkkujen tapaan. Ainoa ero on rapeudessa. Kesäkurpitsasta ei tule ihan niin rapeaa, mutta maussa sitä ei kurkusta erota. Paitsi tietenkin tuoreena.

Suolakurkut   -   Kurkku-kurpitsasalaatti

Mehua pitäisi kohta alkaa keitellä. Herukat alkavat olla jo kypsiä ja niitä ei paljoa muuhun käytetä. Tuoreeltaan syödään jonkin verran ja smoothie sekoituksiin tarvitaan korkeintaan muutama litra. Omena-herukkahilloakaan ei tarvitse kovin paljoa tehdä. Linnut pääsevät myös vapaasti herukoita syömään. Tosin kovin paljoa niitä tai mitään muutakaan ei lintujen suuhun häviä. Johtuneeko naapuruston kymmenistä kissoista vai mistä, en tiedä, mutta pahemmin eivät mitkään marjat linnuille ole maistuneet monena vuotena. Toisin sanoen ei ole ollut tarvetta verkoille. Ei sillä, että niitä edes haluaisin käyttää. Ihan mielellään osan herukoista saisivat linnut kuitenkin käydä napsimassa.

Leivonnassa en pahemmin osaa herukoita käyttää, mutta pari hyvää reseptiä sentään on jo löytynyt. Jos on joku ylitsepääsemättömän herkullinen herukka resepti, niin ihan ehdottomasti saa laittaa linkkiä tulemaan! Olisi muutenkin kiva oppia hyödyntämään niitä vähän monipuolisemmin, vaikka smoothiessa niistä varmaan se paras hyöty ravintoarvoissa saadaankin. Herukkaa meillä kasvaa kuitenkin melko reilusti. Toki niitä välillä lapset innostuvat napsimaan suoraan purkista pakastimestakin.

Tähän mennessä kellariin on siis mennyt vasta erilaisia mansikkahilloja. Mansikka, ahomansikka, mansikka-ahomansikka, mansikka-hunajamarja ja mansikka-kirsikka.. Totuuden nimissä osa ahomansikoista on ollut myös saaranmansikkaa. Luulisi nyt talveksi mansikkahillojen riittävän. Seuraava hillo operaatio alkaa vasta kun omenat kypsyvät. Neiti V:n mukaan on ihan pakko tehdä PALJON omena-piparkakkumaustehilloa. En kyllä toisaalta ihmettele, onhan se ihan hauskan makuista. Meillä tullaan tekemään siis omena-piparkakkumauste-, omena-herukka-, omena-kardemumma- ja omena-aroniahilloa jahka on sen aika. Toivottavasti saamme omenoita myös niin paljon, että niistä riittää mehuun asti. Omat puut kun eivät vielä tuota kuin korkeintaan syöntiomenat. Yhden satoisan menetimme talven jäljiltä. Ärsyttävästi se oli meidän satoisin puu, mutta samaa lajiketta on kyllä kasvamassa miehen varttamana. Haaveilen myös uusista puista ja päätettiin miehen kanssa hankkiakin pari puuta! Josko sitten syksyn alesta löytyisi meille sopiva(t) yksilö(t).

Kellari on edelleen pullollaan aikaisempien vuosien satoa. Lisää hyllyjä pitäisi rakentaa ja siivoillakin hieman. Toinen kellari on aivan tyhjä, edes yhtä ainutta hyllyä siellä ei ole. Se on tarkoitettu omenoille, mutta kuten mainistin, meidän satoisin puu otti ja kuolla kupsahti, joten sinne ei ole täytettä nyt sitten juurikaan menossa. Ehkä jos jostakin saisi syys- tai talviomenoita hakea niin sitten, mutta melko epätodennäköistä kuitenkin.

Kellareita käytetään myös ruukkupuutarhan monivuotisten kasvien ja puiden talvetukseen. Ihan parasta, kun voi kasvattaa myös arempia kasveja omalla pihalla. Harmillisesti en ole vielä kaikkea haluamaani saanut ruukkuihin, mutta pikkuhiljaa kerrytämme ja monipuolistamme määrää. Eihän se sato hurjaa ole, jos mitään nyt ylipäänsä tuleekaan, mutta mieltä virkistävää, kun saa kokeilla kaikkea. Kellari on ollut valehtelematta pihan paras hankinta ja helpottanut elämää huomattavasti. Olennainen osa omavaraistelua, vaikka valmiina ostettiinkin.

Pakastimet ovat myös kovassa käytössä. Iso osa kesän sadosta menee suoraan pakastimiin ja sieltäkin löytyy vielä reilusti aikaisempien vuosien satoa. Myös leipää ja leivonnaisia pidetään pakastimessa aina saatavilla. Semmoisia pieniä arjen helpotuksia. Leipää kun ei kaupasta kotiin kanneta ja aina ei huvita leipoakaan.

Pihkahommia ensimmäistä kertaa

Kaneja ei ole toistaiseksi tullut kahta poikuetta enempää. Lähiaikoina olisi kuitenkin tarkoitus astuttaa pari naarasta. Kuitenkin pieni tilanpuute vaivaa ja jouduimme jo valjastamaan yhden puuladon kanien käyttöön. Suunnitteilla olisi ihan vartavasten rakentaa viereen uusi samanlainen puulato, joka saisi oikeasti olla kanien käytössä, jos nyt ei koko vuotta, niin ainakin kesän ajan. Mutta puun hinnan nousu huimaa jo valmiiksi päätä. Vaikka varmaan kaikki muut kuin paneelit löytyvät jo varastosta.

Tipuja on tullut tällä hetkellä yhteensä 16 ja lisää on hautomakoneesta toivottavasti tulossa. Munat olivat alkuun muutaman kanan alla haudottavana, mutta kun en ihan vielä uskaltanut niin nuorille jättää hoidettavaksi haudontaa, siirtyivät munat hautomakoneeseen. Josko keväällä jo uskaltaisin! Sen verran stressaan tipuhommia, että oman mielenrauhan takia koneen käyttö tuntuu turvallisemmalta. On nuo kanatkin semmoisia tuuliviirejä, että ei vielä voi olla varma hautomisen jatkumisesta. Saati onnistumisesta. Mutta silti kanailu tuntuu omalta jutulta. Munat on mukava bonus, mutta olisi tämä harrastus mukavaa ilmankin. Jokseenkin tuntuisi mukavalta myös myydä kohtuullisen pienimuotoisesti munia ja lisätä hieman kanojen määrää. Mutta vaikea uskoa, että munien myynnillä kattaisi byrokratian aiheuttamia kulujakaan. Viiriäisillä olisi helpompaa, mutta jokseenkin ahdistaa jo ajatuskin tilata minkään sortin siitosmunia nyt, kun parvi on testattu taudeista puhtaaksi.

Kaikesta huolimatta en vaihtaisi tätä elämäntapaa mihinkään muuhun. Alla olevista linkeistä löydät varmasti monta muuta tähän ajatukseen samaistuvaa!

Vyöhyke 1

Jovela   -   Sateenkaaria ja serpentiiniä   -   Apilankukka

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat

Vyöhyke 3

Tsajut   -   Mummon kirja   -   Mikä itä   -   Caramellia   -   Harmaa torppa   -   Oma tupa ja tontti

Vyöhyke 4

Korkeala   -   Puutarhahetki

Vyöhyke 5

Puutteela & Puutteelan heinäkuun linkki

Vyöhyke 7

Korpitalo

Ruukkupuutarha 2021

Ruukkupuutarhan sommittelu on keväällä ihan parasta puuhaa. Osa kylvetään, osa haetaan kellarista talvehtimasta ja osaan ostetaan uudet taimet. Tänä vuonna ostettiin poikkeuksellisen paljon kesäkukkia ruukkuihin. Pitihän sitä pistää parastaan Avoimia puutarhoja varten.. Pääosa oli kuitenkin halpoja euron kukkia ja niillä saikin aika kivasti lisää ilmettä hyötykasvien vihreyteen.

Ruukut täytän kyllä kaikkein mieluiten hyötykasveilla. Vadelmaa, persikkaa, lamopinaattia, minttuja.. Mitä nyt ikinä mieleen tuleekaan ruukkuun laittaa. Ruukkujen paras puoli on mahdollisuus talvettaa arempiakin kasveja. Nyt näyttäisi jopa tulevan pieni maistiainen persikasta! Saapa nähdä pysyykö loppuun asti kyydissä vai tipahtaako jossain vaiheessa kuitenkin pois. Toivotaan parasta! 

Aina ei kaikki idä kovin hyvin..

Mulla on joku pakkomielle näihin ruukkuihin. Niillä saa niin paljon lisää alaa viljelyksille ja tykkään niiden helppoudesta. Ei pahemmin rikkojen nyppimistä, mutta kastelua kyllä senkin edestä. Vanhat mullat saa kipata yksivuotisista kasvatuksista aina puutarhassa uusiin lavoihin tai alueisiin. Toki pussimultaa kuluu, mutta käytän pohjalla eläinten tuoreita jätöksiä aika reilusti. Tavoitteena vielä joskus saada mullat riittämään komposteista ruukkuihinkin, mutta toistaiseksi mennään tämmöisellä kokoonpanolla. 

Ruukkuina käytän aika paljon ämpäreitä. Ne ovat kertakaikkiaan ihan parhaita siinäkin hommassa! Halpoja, kevyitä ja helppoja pestä. Pinottavuus säilyttäessä on myös iso plussa. Siirto sujuu vaivattomasti paikasta paikkaan. Ne on myös jo itsessään melkoisia väripilkkuja. Ja minähän tykkään väreistä! 

Perunaa laitoin juhannuksena ämpäreihin, kun perunamaalla näyttää niin surkealta. Jospa sieltäkin edes jotain tulisi. Ja jos ei tule niin jospa sitten näistä ämpäreistä edes hieman. Vieläkin tekisi mieli laittaa vähän lisää ämpäripottua tulemaan, mutta en tiedä viitsiikö. 

Kesäkeittiössä kaikki paprikat ja chilit kasvaa ämpäreissä, näille haluaisin joskus ostaa tummanharmaat ja mintunvihreät ämpärit. Ehkä pari vaaleanpunaistakin menisi joukossa mainiosti. Levittelin eilen petopunkkeja kesäkeittiöön, kasvihuoneeseen ja lasiterassille. Jospa saisivat taas pistettyä vihannespunkit kuriin ainakin hetkeksi. Siinä mielessä ämpäreiden vaihto ei ole edes ajankohtaista. Nämä vanhat saisi sitten laittaa ruukkupuutarhan jatkoksi pihalle.

Muita ruukkuja olen ostanut milloin mistäkin on kohtuu edullisesti saanut. Pari vanhaa pikku roskistakin on saanut ruukkuna uuden elämän. Muutamia ruukkuja ollaan saatu ilmaiseksikin. Muutamalle isolle olisi vielä paikka auki, mutta ei ehkä enää tämän vuoden puolella kuitenkaan. Enää ei jaksa mitään uusia istutuksia ruukkuihin laittaa.

Minkähänlaiselta seuraavana kesänä näyttää? Inspiraatiota haetaan jälleen taas talven aikana ja jos jotain kivoja linkkejä aiheeseen liittyen löytyy niin laittakaahan kommentteihin 🥰

Suuntana omavaraisuus, säästövinkit

Kuukauden ensimmäinen maanantai on jälleen koittanut ja nyt on jatkoa luvassa omavaraisteluun liittyvien suunnitelmien etenemisestä ja säästämisestä. Muiden bloggaajien teksteihin linkit löydät tämän tekstin lopusta.

Kylvöt eivät ole kovin häävisti edenneet. Paprikat ovat itäneet jostain syystä todella huonosti ja lisää pitäisi siis piakkoin kylvää. Kaikki muut vielä kylvämättä... Tai laitoin viikonloppuna kyllä herneitä ja salaattia tulemaan. Herneenversoihin käytän vanhoja ei niin hyvän lajikkeen siemeniä joita tuli ostettua joskus äärettömän halvalla useampi kilo. Salaatista ei kesäkeittiön valoisuudesta huolimatta tule vielä tässä vaiheessa kovin suurta, mutta pienetkin lehdet ovat aina tervetulleita. Viime vuonna kylvetyt sitruunat pitäisi siirtää omiin ruukkuihin. Kesäkeittiön chilit ja paprikat kaipaisivat kipeästi lannoitusta. Ei pääse hirveästi etenemisellä kehuskelemaan. Ehkäpä se tästä kuitenkin taas lähtee parempaan suuntaan. 

Sen sijaan heinälato saatiin ovia vaille valmiiksi, mikä on ihan positiivinen juttu. Kaneja on syntynyt pari poikueellista ja vielä suunnitelmana ainakin kolme poikuetta keväälle, syksymmällä ehkä pari lisäksi. Kääpiöaraucanan siitosmunia laitan loppukuusta hautomakoneeseen. Värimunijoita siis tulossa meille nyt ensimmäistä kertaa! Vielä tänä vuonna käytetään hautomakonetta, mutta tulevina vuosina saavat kanat hoitaa hautomiset itse. Ja varsin hautomaviettistä porukkaa meillä tuntuukin olevan.. Munia tulee todella kivasti tällä hetkellä ja vielä kaikki kanat eivät edes muni. Muutaman kanan meinasin myydä, mutta en ole saanut aikaiseksi laittaa myynti-ilmoitusta. Ja myyntiin ihan vain siksi, että haluan tuosta kääpiökana porukasta mahdollisimman kirjavan ja nyt siellä on 6 saman väristä kääpiökochin neitoa. Harmillisesti yhtään silver laced kanaa ei tullut, vaan kaikki olivat gold lacedeja ja kukot kaikki tietysti silver lacedeja. No mutta ehkä vielä joku päivä yritän saada tuota väriä uudelleen. Nyt vuoron saavat kuitenkin värimunijat.

Sitten päästäänkin siihen säästämiseen. Yksi asia, mitä olen jo pitkään toitottanut, on älyttömän iso säästö leipomalla itse leivät! Ja toki monet muutkin herkut tulee edullisemmaksi leipoa itse. Tai ainakin, jos verrataan Suomessa leivottuun eikä tuonti tavaraan. Vaikka luomujauhot toisinaan kalliilta tuntuvatkin, on niistä tehdyt leivät kuitenkin hyvin edullisia. Hyvänä esimerkkinä leipomani ruispalat. Neljän pellillisen, eli 40:n hyvinkin erikokoisen ruispalan kuivat aineet maksavat alle 4€. Sähkö ja vesi siihen vielä päälle, mutta niistä ei suurta summaa tule. Halpaa, varsinkin kun nämä palat eivät vehnää näe! Ja onhan ne nyt maultaankin ihan omaa luokkaansa. Samalla saa myös tuettua suomalaista luomutuotantoa, eikä tarvitse syödä ulkomaista viljaa, mitä aika suuressa osassa kaupan leivissä on. Ja nyt en puhu pienten leipomoiden leivistä.

Hapanjuurella leivottu pizzakin on sen verran hyvää, ettei ole tullut enää aikoihin ostettua sitä muualta missään muodossa. Joten voisi sanoa siinäkin tulevan säästöä melkoinen summa. Laskeskeltiin joskus, että yhden pizzan pohjaan kuluu rahaa noin 20 senttiä. Ja täytteistä riippuen sitten loput hinnasta, mutta huomattavasti halvempaa se on silti. Pakastepizzat nyt ei hirveitä maksa, mutta ainakin viljan ja täytteiden alkuperämaan saa valita kun itse tekee. Eihän näitä hapanjuurella leivottuja pizzoja toisaalta voi edes verrata pakastealtaasta löytyviin tuotteisiin. Säästöä tulee niihinkin verraten silti jonkin verran, riippuen toki täytteistä.

Omaan omavaraisteluun ei kuulu, eikä koskaan tule kuulumaankaan, viljojen kasvatus itse. Ostojauhoissa siis pysytään jatkossakin. Ja niitähän meillä kuluu. Mutta mieluummin ostan leivät ja pullat jauhoina, kuin kannan valmiina kaupasta kotiin. Siinä säästyy rutkasti myös muovia, joten säästö ei ole pelkästään rahallinen! Pakastan kaiken myös laadukkaissa muovirasioissa, joten turhaa muoviroskaa ei tule siinäkään suhteessa. Mutta eihän ne rasiat kovin ekologisia muuten ole, kun uutena niitä ostelee.. Sen sijaan rasioissa on hyvä puolensa makujen tarttumisessa, sitä ei tapahdu pakastimessa, vaikka kaikki ovatkin keskenään. Tillinkin monet neuvovat pakastamaan ties miten pakattuna, mutta kun kaikki on rasioissa, ei ole ollut tarvetta kikkailulle. 

Työmaa..

Seuraavana vinkkinä pidettäköön paikallisissa kirppisryhmissä säilykepurkkien kinuamista! Tämä taitaa olla omavaraistelijoille melko tuttua, mutta aloitteville vinkiksi, jos ei ole sattunut käymään mielessä. Säästö on huima, kun ei tarvitse ostaa kymmeniä purkkeja. Toki etikettien poisto osaa olla välillä hyvinkin työlästä.. Mutta se on vaivan arvoista. Itse pitäisikin alkaa pikkuhiljaa kinuamaan purkkien kansia, ne kun eivät kestä käytössä kovinkaan pitkään. Purkkeja löytyy nyt varmasti tulevaan säilöntään ihan riittävä määrä, mutta kansia saisi olla hieman enemmän.

Leikkuulautojen teko itse se vasta halvaksi tuleekin! Mies on tehnyt meille läjäpäin toinen toistaan hienompia puisia leikkuulautoja. Kaupassa vastaavat ovat melko tyyriitä, mutta itse tekemällä ne maksavat muutaman hassun euron. Toki tarvikkeitakin niiden teko vaatii. Ja kaikki eivät kovin halpoja ole, mutta käytetään niitä sentään muihinkin hommiin. Kaikkein hauskinta on ehkä se, että puulämmityksen ohella mies katselee klapeja sillä silmällä ja ottaa hienoimmat talteen. Ja niistä jos mistä hienoja leikkuulautoja onkin syntynyt! Tututkin ovat oman osansa leikkuulaudoista saaneet.

Huulirasva tulee myös hyvin edulliseksi tehdä itse. Ainakin helpolla ja varsin yksinkertaisella ohjeella. Pikkuisen mehiläisvahaa ja öljyä sekaisin ja se on siinä. Tällä saa oikeasti säästettyä pitkän pennin varsinkin näin talviaikaan, kun huulet rohtuvat herkästi ja huulirasvaa kuluu. Muusta kosmetiikan teosta ei minulla vielä ole kokemusta, mutta uskoisin saman pätevän myös moneen muuhunkin tuotteeseen.

Ja sitten sellainen mukasäästövinkki. Ompelu. Ompelemalla vaatteet itse tulee huomattavasti säästöä JOS verrataan hintoja eettiseen vaatetuotantoon. Ei niihin halpoihin kertakäyttö vaatteisiin, mitä isojen ketjujen rekit ovat pullollaan. Ja vielä enemmän säästöä tulee, kun ostaa vaatteensa kirppikseltä, mutta se ei ole meidän taloudessa pahemmin mahdollista. Hajusteille herkkänä siis säästö tulee itse ompelemalla ostetuista kankaista. Samaan kategoriaan kuuluu myös neulonta ja virkkaus. Tai ylipäänsä lähes kaikki käsityöt säästävät rahaa, jos verrataan eettisesti ja lähellä tuotettuihin tuotteisiin, eikä halpoihin epäeettisesti tuotettuihin vaihtoehtoihin. Mutta sehän nyt nykypäivänä taitaakin olla melko selvää suurimmalle osalle.

Mutta voi sillä ompelullakin oikeasti säästää, nimittäin silloin, kun korjaa vanhoja vaatteita. Lapsilla polvista kuluneet housut poikki ja uutta palasta väliin. Näin housut menevät myös huomattavasti pidempään käytössä, kun uusilla polvipalasilla saadaan lisäksi vähän ylimääräistä pituutta. Ja ainakin meidän lapset tykkäävät paikatuista jopa enemmän kuin uusista. Korjausompelu on todella hyödyllinen taito, eikä se välttämättä vaadi kuin neulan ja lankaa.

Mutta ei käsitöiden teko ole meillä vain säästämistä. Molemmat tykätään tehdä käsillä. Minä neulon, virkkaan, ompelen ja leivon. Mies värkkäilee puusta kaikenlaista tarpeellista. Se tekemisen ilo on yksi tärkeimmistä syistä. Onhan niitä tutkimuksiakin käsitöiden hyvistä vaikutuksista. Myös käsite taikinaterapia on melko tunnettu. Joten miksi ei tekisi itselleen palvelusta ja käyttäisi käsiään. Netistä löytyy hyvät ohjeet melkeinpä kaikkeen. Lisäksi kirjallisuutta löytyy aiheesta kuin aiheesta. Oma tavoitteeni on opetella vielä joskus punomaan pajusta koreja. Ja miksei muutakin. Monta muutakin asiaa haluaisin osata, mutta ihan kaikkeen ei taaperon kanssa riitä aika ja kärsivällisyys. Mutta onhan tässä vielä aikaa opetella..

Ihanaa alkanutta maaliskuuta, tuokoon se tullessaan iloa ja onnistumisia!

Käythän vielä lukaisemassa muidenkin kirjoitukset :)

Vyöhyke 1

Jovela   -   Sateenkaaria ja serpentiiniä   -   Apilankukka   -   Multavarpaan maailma   -   Kakskulma   -   Iso-Orvokkiniitty

Vyöhyke 2

Urban farming   -   Sarin puutarhat   -   Oma tupa ja tontti

Vyöhyke 3

Tsajut   -   Mummon kirja   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Mikä itä   -   Caramellia   -  Majalevon pientila

Vyöhyke 4

Korkeala   -   Puutarhahetki

Vyöhyke 5

Puutteela

Vyöhyke 7

Korpitalo

Suuntana omavaraisuus

Osallistumme nyt ensimmäistä kertaa #suuntanaomavaraisuus yhteispostaussarjaan, joten pieni esittely on ehkä paikallaan (täältä löydät kattavamman esittelyn). Korpikuusen tila sijaitsee Keski-Pohjanmaalla pienessä kunnassa omakotitaloalueella V-vyöhykkeellä. Omavaraistelumme on lähinnä ruokaan liittyvää. On paljon asioita, joissa olemme jo omavaraisia, mutta vielä enemmän missä vasta haluaisimme olla. Talomme lämpiää puulla, kellari on täynnä perunaa, porkkanaa, purjoa ja säilykkeitä. Leivomme leipämme itse, mutta jauhot haemme kaupasta tai suoraan tuottajilta. Meillä on kanoja ja kaneja. Yksi koiravanhuskin nurkissa pyörii vielä hetken aikaa, kunnes on aika siitäkin luopua. Lapsia juoksentelee jaloissa neljä. Aika ja jaksaminen on välillä kortilla, mutta tämän elämäntavan valinta ei ole koskaan kaduttanut. Omavaraisuus on lisääntynyt vuosien varrella kuitenkin hiljalleen. Kaikki lähti muutamasta pienestä lavasta ja innostuksesta leipomiseen. Ja sitten se olikin menoa! 

Muiden omavaraistelijoiden teksteihin löydät linkit tämän postauksen lopusta.

Helmikuun aiheena on juomat. Omavaraisia olemme olleet jo muutaman vuoden marjamehujen suhteen. Viime vuonna ostimme sähkökayttöisen mehuprässin ja sen ansiosta myös omenamehua on tälläkin hetkellä runsaasti kellarissa. Ikävä kyllä omien omenapuiden sadosta ei riitä vielä mehuun asti, mutta onnekseni täältä läheltä löytyy monta ihanaa ihmistä, jotka mielellään lahjoittavat omenoitansa muillekin! Syksyllä tulikin haettua jälleen iso määrä omenoita monesta eri paikasta. Osa päätyi mehuksi, osa hilloksi ja myös pakastimeen meni paljon omenaa smoothieita varten.

Kyseisellä prässillä mehusta tulee todella hedelmälihaista. Sitä varten pitääkin tulevana syksynä metsästää mahdollisimman kiinteitä omenoita mehuksi. Jauhoisista omenoista tuli lähinnä sosetta, mutta onneksi sillekin on käyttöä. Omenamehua käytän myös saaristolaisleivän leipomiseen ja olihan sen hieno tunne tehdä saaristolaiset ensimmäistä kertaa omaan mehuun!

Smoothie on meillä myös suuressa suosiossa. Siinä ainoa osuus jossa emme ole omavaraisia on vesi. Smoothiesta löytyy aina omenaa ja mansikkaa. Lisäksi pakastimme kesällä valmiita pieniä marjaseoksia. Niissä on marjoja laidasta laitaan omalta pihalta ja myös metsästä haettuna, riippuen mitä juuri sillä hetkellä luonto tarjoaa. Aroniaa, mustikkaa, vadelmaa, karhunvatukkaa, puolukkaa.. Myös kirsikoita ja luumuja on osassa sekoituksista. Yleensä sekaan heitetään myös pakastettua koivunmahlaa, mutta ei sitä joka kerta muista.

Ja siitä pääsemmekin taas yhteen omavaraistelijan juomaan, nimittäin mahlaan. Keräämme koivuista keväisin aina muutamia litroja mahlaa, osa pakastetaan ja osa käytetään heti. Myös mehukannuun sujautetaan silloin tällöin mahla jääpaloja. Onhan sekin aika kiva ajatuksena, ettei tarvitse tehdä jääpaloja hanavedestä.

Siinäpä olikin meidän omavaraistelun osuus juomien suhteen. Teehen aineksia ei ole vielä tullut itse kerättyä, mutta on sitäkin suunniteltu. Omat epäilykset löytyy omiin teeaineksiin. mutta onhan sitä nyt joskus kokeiltava! Haaveilen suuresti myös omasta vuohenmaidosta. Tähän ei harmikseni tontin koko riitä. Tai voisihan se riittää, mutta en halua vuohia hyötypuutarhaani! Sen takia tämä jäänee haaveeksi, mutta onhan niitä haaveitakin hyvä olla.

Tämän vuoden suunnitelmista olen kirjoittanut täällä. Mitään suuria suunnitelmia ei ole tälle kasvukaudelle. Paprikat on kylvetty, muutamia meinasin vielä laittaa itämään niiden lisäksi. Chilejä en laittanut ollenkaan! Se jos mikä on meikäläiselle suuri saavutus.. Niitä kun löytyy talvetettavana kesäkeittiöstä ihan riittävästi. Ja kellarissakin on säilykkeenä vielä runsaasti. Paprikoita sen sijaan ei saatu ollenkaan riittävästi viime vuonna. Tähän suurin syy oli jokavuotinen riesamme vihannespunkki. Sitä vaan jossain vaiheessa luovutti ja antoi punkkien rellestää kasvustoissa siihen asti, että Biotuksen pedot saapuivat. Sen jälkeen kasvit taasen elpyivät hieman, mutta suureen satoon ei enää siinä vaiheessa päästy. Tästä taas viisastuneena tilaan jo heti keväällä petopunkit torjuntaan, enkä yritä säästää muutamaa kymppiä mekaanisella torjunnalla..

Siemeniä olen toistaiseksi tilannut vain yhdestä paikasta. Suunnitelmissa tilata vielä muutama pussi muualta, mutta tästä lähtien olen päättänyt keskittää tilaukseni suomalaisiin luomusiemeniin! Hinnat ei päätä huimaa ja eiköhän se laatukin ole ihan omaa luokkaansa. Ja ei, tämä ei ole maksettua mainosta nähnytkään, vaan puhtaasti halu tukea luomusiemenien tuotantoa ja vieläpä Suomessa! Tätä on oikeasti kaivattu.

Myös omien siemenien tuotantoon on tarkoitus panostaa tulevalla kaudella. Hävettävän vähän olen tähän mennessä keräillyt omia siemeniä. Siemenpankista löytyy omaa tuotantoa vain muutaman chilin, paprikan ja tomaatin verran. Viime vuonna keräsin myös pillisipulin siemeniä tulevaa kevättä varten ja taidanpa kerätä vielä tänäkin vuonna lisää. Sitä kun saisi kasvimaalla olla todella paljon enemmän kuin nyt on. Lisäksi vähän ruiskaunokkien siemeniä ja suuret määrät yksivuotisten unikoiden ja kehäkukkien siemeniä. Myös lapset keräsivät omasta lavatarhastaan kehäkukkien siemeniä isot määrät. Ne ovatkin lasten lemppareita. Heidän kasvattamistaan kukkasista saimme myös tehtyä huushollin ensimmäiset huulirasvat. Ja siitäkös se kipinä lähti taas uuteen aluevaltaukseen eli kotikosmetiikkaan. Ehkäpä uskaltaudun myös lähiaikoina tilaamaan sitä lipeää saippuoita varten.. Ehkä..

Muut aiheesta kiinnostuneiden bloggareiden kirjoitukset löydät alla olevista linkeistä!

Vyöhyke 1

Jovela   -   Laura eli Javis   -   Toivolan puutarha   -   Sateenkaaria ja serpentiiniä   -   Apilankukka   -   Multavarpaan maailma

Vyöhyke 2

Urban farming   -   Sarin puutarhat   -   Oma tupa ja tontti   -   Villa valtaus

Vyöhyke 3

Tsajut   -   Mummon kirja   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Villa Kotiranta   -   Mikä itä   -   Caramellia   -   Villifarmi   -   Luomulaakso   -   Majalevon pientila   -   Metsäläisten elämää

Vyöhyke 4

Korkeala   -   Puutarhahetki   -   Puutarha päiväkirja

Vyöhyke 5

Puutteela

Vyöhyke 7

Korpitalo

Katse kevääseen

Hiljalleen alkaa siirtyä ajatukset seuraavaan kasvukauteen. Tulevana vuonna suunnitelmat eivät ole mitenkään suuren suuria. Hedelmäkujan kasvilajistoa laajennetaan, rikkoja pyritään vähentämään ja lavatarhaan rakennetaan ainakin pari uutta lavaa. Kivahan se olisi saada sekin kokonaan valmiiksi, mutta sitä tuskin tulee tapahtumaan. Muksujen lavatarhaan pitäisi vielä tehdä marjoille omat lavat. Muutoin saimme sen suureksi yllätykseksi valmiiksi asti. Olihan se melkoinen panostus lasten innostamiseksi, mutta luulisin sen myös kantavan hedelmää. Ainakin toistaiseksi innolla odottavat hekin uutta kasvukautta. Ja sitten kun eivät enää siitä innostu, saa itselle vaikka kivan yrttitarhan laitettua. Tai mitä nyt ikinä keksiikään.

Chilit ja paprikat saisi piakkoin kylvää ja tämän vuoden tavoitteena pidän chilien reilua vähentämistä. Vain kaksi kasvia olisi meille riittävästi, kun sitä aikaisempaa satoakin vielä reilusti löytyy. Paprikat sen sijaan eivät vielä ole pahemmin riittäneet ja varsinkin nyt kun riesana on vihannespunkki, sato ei ole suuren suuri isollakaan määrällä taimia. Joten niitä nyt pitäisi sitten laittaa älyttömiä määriä, että edes pienen määrän saisi pakastimeen asti. Kesäkeittiössä on vielä monta paprikaa ja chiliä talvehtimassa ja sadon heikkouden takia olisi ensimmäistä kertaa tarkoitus oikeasti ne pitää hengissä talven yli. Onneksi se katala punkki katras ei tuosta viileydestä niin välitä. Toki ilmojen lämmettyä ongelma taas roihahtaa, mutta nyt tilanne on ihan hyvä.

Omenoiden sato on yksi odotetuimmista asioista syksyllä. Saimme ensimmäistä kertaa keltakeltakanelista satoa ja voi että miten hyvän makuinen omena se onkaan! Enpä olisi uskonut sen olevan niin hyvää. Ja säilynytkin tähän asti hyvin kellarissa.

Jokohan sitä joku uusista puista alkaisi myös satoa tekemään vai vieläköhän joutuu odotella? Ensimmäisten maistiaisten odottelu.. On se vaan silkkaa tuskaa kun ei tiedä kasvattaako hyvän makuisia omenoita vaiko ei niin hääppöisiä. Onneksi ne ei niin hääppöisen makuiset käy sitten muuhun kuin heti syönti omenoiksi. Ja niitäkin tarvitaan joka vuosi aika läjä.

Edellisen talven jänisten syömien runkojen jäljiltä sato jäi joiltakin puilta saamatta, mutta jokohan haavoja olisi paikkailtu sen verran, että saisi edes pari omenaa? Sekin jää nähtäväksi, mutta vaan itseään tässä voi syyttää, kun jäi niin myöhälle suojaaminen. Joka on taas kesken! On se vaan uskomatonta miten saamaton sitä osaakaan olla. Mutta josko viikonloppuna viimeistään olisi kaikki ihanat puut suojattu. Niitä onkin tullut hamstrattua pienelle pihalle jo aika monta. Osa on myös vähän talvenarempaa mallia, että kaikki ei välttämättä tule kesää näkemään, mutta onpahan sitten ainakin kokeiltu.

Hyötypuutarhan lisäksi ensi kesänä on tarkoitus lisäillä muutamia perennoja pölyttäjien iloksi. Erilaisia pölyttäjiä onkin riittänyt runsaasti. Ja toivottavasti niin on jatkossakin. Pölyttäjä ystävällistä pihaa olemme myös yrittäneet rakentaa ja sanoisin, että se on onnistunut ihan kivasti. En ainakaan muista alkuun näin suurta lajien kirjoa mitä pihallamme viime kesänä pörräsi. Näin jopa ensimmäistä kertaa ohikulkumatkalla olevan ritariperhosen ja se jos mikä olikin komea näky! Toivottavasti ei jää viimeiseksi kerraksi.