Kevät toi tullessaan muutoksia. Näiden muutosten vuoksi päätettiin tehdä vielä isompia muutoksia. Senpä takia Korpikuusen tila vaihtoi nimensä Pieneksi kotitarvetilaksi. Alamme hyvin hitaaseen tahtiin rakentamaan uutta tilaa toisaalle. Asumme kuitenkin vielä monen monta vuotta nykyisellä paikalla. Tälle vuodelle tavoitteena on "vain" hedelmätarhan pohja ja hyvällä tuurilla myös sen aitaus ja muutama puu. Myös huussi olisi kätevä olla jo mahdollisimman pian. En kuitenkaan enää tässä vaiheessa vuotta odottele liikoja. Tunnin ajomatkakin vähän hidastaa etenemistä.
Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan paikka, jossa mahtuu toteuttamaan kaikki mahdolliset haaveensa. 11,5ha keskellä metsää. Ennen kuin se tulevaisuus koittaa, joudutaan edelleen jatkaa haaveilua, mutta hissukseen saadaan myös niitä alkaa toteuttamaan. Kuten se valtava hedelmätarha, jonka toteutuminen on jo hyvin lähellä. Se valikoituikin ensimmäiseksi projektiksi. Eikä varmaan ole kovin vaikeaa arvata miksi. Monta vuotta joutuu odotella kunnon satoa, vaikka saisi syksyn aikana puut maahan. Sitä pysytään edelleen muiden anteliaisuuden armoilla pitkän aikaa. Ihanan paljon kuitenkin on aina omenoita muilta saanut käydä keräämässä!
Päärynöitä tulee omista puista jo ihan mukavasti. Toki ei joka vuosi, eikä varsinkaan nyt kun yksi puu myrskyssä tänä vuonna katkesi.. Kirsikoita sen sijaan ei tämän enempää edes tarvittaisi, mutta pitää sitä uuteenkin paikkaan pari puuta laittaa. Luumut tuntuvat menevän joka vuosi ötököille ja muutenkin vähän kysymysmerkki tulisiko edes kovin hyvin luumuja hyödynnettyä. Mutta toisaalta tuoreet luumut on kyllä herkullisia. Ei kuitenkaan tarvitse ihan vielä päättää laitetaanko hedelmätarhaan myös luumuja.
Tila tuo tullessaan myös mahdollisuuden niihin kauan haaveiltuihin vuohiin! Kyllähän sinne pari lehmääkin mahtuisi, mutta en tiedä olisiko se kovinkaan järkevää. Aika näyttää.
 |
| Polttopuu hommat vielä pahasti kesken.. |
Tykkään suunnittelusta. Aivot käy välillä ylikierroksilla, kun koittaa kovasti pähkäillä joitakin yksityiskohtia. Aikaahan tässä kuitenkin on lyödä suunnitelmat lukkoon ja eiköhän ihan jokainen nyt suunniteltu asia koe vielä isoja muutoksia. Suunnittelu kun on osa haaveilua, tulee siihenkin välillä uppouduttua ihan kunnolla. Mitäpä se elämä ilman haaveilua olisikaan?
Kaikki on tarkoitus toteuttaa mahdollisimman pienellä budjetilla. Harmillisen vähän kuitenkaan pystytään toteuttamaan halvalla. Joissakin asioissa tullaan varmasti myös valitsemaan se kalliimpi versio. Mutta kun prosessi on pitkä, pystyy hyödyntämään tarjouksia ja haalimaan käytettyä tavaraa ihan eri tavalla. Esimerkiksi ulkorakennuksiin on nyt jo kaikenlaista jemmassa.
Yksi tärkeä asia myös on vielä suunnitteluvaiheessa. Porakaivo ja sen sijoitus. Se tulee olemaan myös yksi isoimmista kulueristä lähivuosina. Haaveissa olisi tehdä tästä paikasta täysin off-grid, mutta tuntuu Suomen oloissa hieman mahdottomalta. Toki alkuun onnistuu helposti, kun ei vielä ole asuintaloa tulossa. Sähkö on niin suuri investointi, että nähtäväksi jää miten siinä onnistutaan. Onhan sitä kaikenlaisia vaihtoehtoja.
Tilan läpi kulkee pieni tie ja kivenheiton päässä kaunis pieni joki. Lähin kauppa reilun 10 kilometrin päässä, eikä naapureita ole näköetäisyydellä. Aika iso muutos nykyiseen. Täälläkin riittää vielä hommia paiskittavaksi. Paljon meinattiin puutarhasta siirtää uuteen paikkaan ja lisätä vanhassa samalla nurmikkoa. Iso nurmikko kun on myyvempi kuin nykyiset näkymät. Erityisesti hunajamarjat meinataan siirtää kaikki, kun niihin on uponnut ihan mukava summa rahaa. Ja pensaat kuitenkin vielä niin pieniä, ettei siirto ole ongelma. Vadelmia ei voi meiltä siirtää mihinkään tautien takia, joten ne pitää uusia ja samaten mansikat. Toki teimme kolme uutta mansikka lavaa tänne vanhaankin, kun täällä kuitenkin vielä tovi ollaan. Tämän vuoden mansikka sato jäi niin pieneksi, ettei mitään saatu säilöön. Ja laatukin oli huono.
Kärsimätön luonteeni ei tahdo jaksaa odotella etenemistä eikä varsinkaan muuttoa uuteen, mutta jotenkin se pitää vaan yrittää kestää! Muutto varsinkaan ei tule tapahtumaan hetkeen ja se jos mikä harmittaa. Tuntuu vähän siltä, että joutuu odottelemaan loppuelämänsä alkua kohtuuttoman kauan. Nykyisen piti olla koko loppuelämän koti, mutta asiat muuttuvat. Toivottavasti tämä seuraava sitten olisi se. Mutta ikinä ei voi olla mistään varma. Muuton suurin syy on se, että halutaan kauas tietyistä asioista, jotka vaikuttavat elämäämme hyvin negatiivisesti. Ja sitä toksisuutta joudutaan vielä tovi kestämään. Mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä. Ja tämä ihan pieni edistyminen lisää sitä tunnetta, että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu. Toki ei tämä elo täälläkään huonoa ole! Täällä sitä on kuitenkin koettu ne kaikkein onnellisimmat hetket elämässä. Ja harmittaahan se jättää kivat naapurit. Sitä on elämänsä aikana ehtinyt nähdä jos jonkinlaisia naapureita ja kyllä täytyy sanoa itseänsä onnekkaaksi, kun vuosikymmenen on saanut näin mukavien ihmisten naapurissa asua.
Nyt jäädään vain odottelemaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
 |
| Tulevan hedelmätarhan paikka |
